Karismaattinen edesmennyt laulaja Kari Tapio omasi myös rehellisen siviiliammatin. Hän oli käsinlatoja.  En tiedä käytettiinkö hänen aikanaan lyijykirjaisimia, jotka aiheuttivat paljon ammattisairauksia. Kuitenkin hän on latonut mm. kulttimaineeseen nouseen kirjan nollapiste. Se oli Osmo Jokisen kirjoittama runokokoelma vuodelta 1964.

Se koostuu tyhjistä sivuista ja muutamista typografisista merkeistä. Jari Tervo muistelee kirjaa sekä Kari Jalkasta tässä kirjoituksessaan

Sanomalehtien ladontaa  ei tehty käsinladontana vaan niitä varten kehitettiin jopa ihan omanlaisensa Linotype-kirjoituskone. Näppäimet eivät olleet vaakariveissä vaan pystyriveissä englannin kielen yleisyysjärjestyksessä. Kaksi ensimmäistä riviä olivat etaoin shrdlu. (kun tietokoneessasi ensimmäinen rivi on qwerty uiopå)

Linotypessä palstan rivi oli ensin täytettävä, jotta sen olisi voinut pyyhkiä pois. Virheen sattuessa latojat oppivat nopeasti täyttämään rivin lopun pupulla, ja he tekivät sen huitaisemalla sormella rivit ohimennen etaoin shrdlu.

Siitä sitten kävikin että salaperäinen herra Etaoin Shrdlu alkoi esiintyä sanomalehtien sivuilla niin taajaan, että hän pääsi sanakirjoihin asti, mutta monikaan ei tunnistanut mistä moinen herra tullut ja minne hän on mennyt.

Jos joku miettii miten nykyiset QWERTY kirjainjärjestys on saanut järjestyksensä, niin jokin tieto on että mekaanisten kirjoituskoneen aikoina kirjaimet piti sijoittaa molemmile käsille sopiviksi ja niin ettei paperille heilahtavat varret olisi usein vierekkäin ja kiilaantuisi toisiinsa.