Kauppalehti Optio toukokuussa 2015.
Pekka Niska palaa elävien kirjoihin
Vantaalaishotellin lobby on päiväsaikaankin sen verran hämärä, että sovittuun tapaamiseen saapuva Pekka Niska tarvitsee saattajan. Mutta siihen nähden, että hän sai heinäkuussa 2009 aivoinfarktin, joka vei hänet koomaan kuukausiksi ja sokeutti kolmeksi vuodeksi, hän vaikuttaa kuin uudesti syntyneeltä.
"Olo on nyt hyvä. Treenaan kuusi kertaa viikossa tunnin tai kaksi: soutelen ergometria, kävelen, vedän perässäni autonrengasta. Kotona on valaistusta parannettu niin, että pystyn lukemaan lehdet ja kirjat", 75-vuotias yrittäjäveteraani sanailee.
Niska tietää itsekin, että hän palasi elävien kirjoihin rautaisen fysiikkansa ansiosta. "Jos Janne olisi kävellyt ja juossut yhtä paljon kuin minä, hänkin olisi vielä elossa. Mutta Janne olikin normaali mies. Hän kuntoili, mutta hänen sydämensä ei kestänyt sitä kauheaa stressiä."
Pekka Niska syntyi rutiköyhiin oloihin kalajokelaisen Raution kappelin renkitupaan sotavuonna 1939. Sieltä hän kampesi yrittäjäuralle, josta tuli yltiökomea. Hän loi itselleen maineen työnantajana, joka piti henkilöstöstä poikkeuksellisen hyvää huolta ja kannusti sitä terveellisiin elämäntapoihin erinäisiä rahabonuksia jakamalla.
Idean kuntokannustimiin Niska sanoo saaneensa työpaikkansa parkkipaikalla 30 vuotta sitten. Hän oli törmännyt kajaanilaiseen nosturikuskiinsa Esko Hänniseen, joka oli tokaissut työpäivän päätteeksi, että nyt Pekka lähdetään lenkille.
"Kysyin Eskolta lenkin aikana, että onko sinulla paljon sairauspoissaoloja. Esko vastasi, että ei ole ollut yhtään poissaoloa 20 vuoteen. Jäin ihmettelemään, että voiko noin hyviä työntekijöitä ollakaan. Aloin miettiä, miten heitä voisi palkita. Päätin ruveta jakamaan bonusta kaikille, jotka kuntoilevat aktiivisesti tai eivät polta."
On Niskan pitkälle yrittäjätaipaleelle mahtunut takaiskujakin. Kipeimmät niistä tulivat markan devalvointi- ja kellutusruljanssissa 1990-luvun alussa. Hänellä oli valtavasti valuuttavelkaa, ja kun lainojen rahoituskulut räjähtivät, hän joutui hakeutumaan velkasaneeraukseen. Se vaivaa häntä yhä - ja nimenomaan siksi, että osa kilpailijoista väitti hänen saaneen velkojaan anteeksi kymmenien miljoonien markkojen edestä.
"En pyytänyt velkoihin minkäänlaista leikkausta. Kaikki laskut maksettiin, ja sen jälkeen sovittiin kohtuulliset korot ja maksuajat velalle. Sitten lähdin töihin Venäjälle. Kukaan ei menettänyt penniäkään. Minä tosin menetin vaimoni. Hän oli hyvä nainen, mutta hän ei kestänyt, kun olin koko ajan menossa. Kun Suomessa ei ollut töitä, saatoin viettää yli 300 päivää vuodesta Venäjällä."
Yksi Niskan viljelemistä sloganeista kuuluu, että "ei työ tekemällä lopu, tekemättä kylläkin". Sen hän sanoo oppineensa renki-isältään. Takana on ajatus siitä, että raha ei todellakaan tule taivaasta vaan työstä.
"Annoin minä lainaa Jannellekin, mutta Janne maksoi aina kaiken takaisin. En minä voinut sitä noin vain ilmaiseksi antaa. Sehän olisi voinut nousta hänelle päähän."
Niska sanoo, että hän ei kadu eletystä elämästään mitään. Hän on saanut toimia unelma-ammatissa, jossa parasta ovat olleet rehelliset, asiansa osaavat työkaverit. "Ne ovat niitä, jotka tohtivat sanoa, että 'elä Pekka tule sotkemaan: nämä asiat ovat nyt näin'. Sellaisten miesten kättä on kiva puristaa."
Niska uskoo, että hänen Janne-poikansakin tykkäsi työstään ja oli ylpeä tekemisistään. Hän ei kuitenkaan halua, että hänen kolme muuta, toisen suhteen poikimaa lastaan alkaisivat yrittäjiksi.
"Olen sopinut lasten äidin kanssa, että he voivat kouluttautua vaikka museon vahtimestareiksi, mutta yrittäjiä heistä ei saa tulla. Ei sellaista 24/7-elämää kestä ketkään muut kuin huippu-urheilijat."