Humppis Lauantai23.08.2008

Aika myöhään tuli lähdetyksi sinne mökille, sillä aamupäivä meni kaikenlaisessa tuhraamisessa. Jopa ampiaisjahdissakin jouduin olemaan. Sain ärhäkän veijarin kerran jo hätitstetyksi parvekkeen ovesta pihalle, mutta tuli mokoma kohta takaisin. Meni kuitenkin lopulta uteliaana avoimesta mikroaaltouunin lukusta sisään. Noutaja tuli, kun nappasin luukun kiinni ja laitoin puolen miinutin säteilyt päälle.

Sitä kutsua Mäntsälään odottelin, kunnes tuli tieto, että Riutta sittenkin oli kohteena. Sinne minua oli jo Kisiksellä kyselty. Maalle silti suunnistin.

Vielä, kun olin jo saunaa lämmittämässä ja siihen liittyneiden oheispuuhien välissä kahvia hörppäilin (suu täynnä keksiä), soi känny. Mäntsälään houkuttelija sielläkin, mutta eri kuin tavallisesti (tuo olikin mennyt Riutalle). Kovin oli vetoava (ja viehättävä), mutta kannallani pysyin. Vain

Jenkkapirtille enää kunnolla kerkiäisin -ja se salsakurssikin vielä.

Oli tarkoitus sekä purjehtia että soutaa niiden muiden aktiviteettien välissä ja vielä päiväunetkin napata. Mitä, vielä!

Lyhyen purjehduskoukkauksen teinkin lähisaaren ympäri, vaikka paluumatkalla oli tuuli tyyntyä kokonaan. Ihan purjein kuitenkin pääsin poijulle ja saunan lämmitystä aloitamaan.

Soutu sensijaan jäi -ja ne nokoset.

Varttia vailla seitsemän sain lähdetyksi, ja jo vartin yli olin melkein tyhjällä Jenkkapirtin parkkialueella. Pysäköin roheasti ihan portinpieleen.

Yht'äkkiä alkoi kuitenkin salsakurssilaisia saapua, joten liityin joukkoon ja varmuuden vuoksi sisällä takasaliin saapuessani asettauduin parhaan (ja tutuimman) kanssa juttusille, jotta aloitus ainakin lähtisi hyvässä seurassa. Liikkeelle.

Lähtikin. Sitten jonkin ajan kuluttua kuitenkin komennettiin riveihin, joten vaihtohässäkkä oli alkamassa.

Unkarilainen opettajamme, Viktos Azim alias Ritmo Fresco (tuore rytmi). Aloitti jo sähäkästi ja jatkoi melkoisella vauhdilla -englanti oli opetuskielenä. Aika hyvin tuota jo kansa ymmärtää, joten ongelmia kummemmin sen vuoksi ilmennyt. Tosin eräs saksalaisnainen oli neuvottomana, kun en onnettomalla koulusaksallani saanut asiaa selvitetyksi. Näyttö auttoi.

Jokseenkin puolet porukasta näytti olleen sellaisia, joille salsa tanssina ei entuudestaan ollut tuttu laji, joitakin en ollut lavoilla ennen nähnyt lainkaan.

Hyvin eri tavalla opetti tämä heppu asiaa kuin ne kymmenkunta muuta, joiden opissa olin kahdeksan vuoden aikana ollut yhteensä yli 40 tunnin ajan.

Selkenihän tuossa kuitenkin useimmille sekä alkeet että se lyhyehkö koreografia, mikä kolmeen varttiin oli saatava mahtumaan. Perusaskelluksen (eteen taakse ja sivuille) lisäksi tuli kuusi erilliseksi liikkeeksi (kuvio) katsottavaa osiota.

Tanssiyleisöksi kertyi kahdenlaista väkeä: Varjokuvan musiikin tanssimisesta pitäviin sekä muutenkin tanssiorientoituneita (juuri Kisiksellä ja keskiviikkona Mäntymotellilla tavattujakin) ja sitten Matin ja Tepon fanittajia, joista pääosa oli pariskuntia ja melkein loput sitten romaneja. Lähinnä nuorisoa nuo jälkimmäiset olivat, vain pari vanhempaa naista oli ikäänkun valvojina mukana, mutta eipä se nuorten käytöstä (ryyppäämistä ja mellastusta) juuri näyttänyt rajoittavan.

Narikan edustan täytti tuo samettivallankumousjoukko jokseenkin tarkkaan ja melko tehokkaasti tukkesi reitin WC-tiloihin samalla. Tanssiessaan veivät sekä liikkeillään että varsinkin niillä jättihameillaan kohtuuttomasti tilaa nirppiksestä, missä pääosin tanssivat.

Melko aggressiivsita oli noiden nuorten miesten naisiin kohdistama ”tanssiopetus”, eikä heillä tietystikään ollut minkäänlaista halua huomioida muita (valtaväestöön kuuluvia) ihmisiä toimissaan.

Ihan omassa maailmassaan siinä olivat, kuten muuaallakin on jouduttu havaitsemaan. Ei ole viidensadan vuoden aikana suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuminen tuosta syystä onnistunut.

Pääsalin läpi oli hankala kulkea kappaleparien välillä daamia palautettaessa, sillä pariskuntia oli todellakin lattian koko laajuudelta ja varsinkin orkesterikorokkeen edessä taajassakin. Matin ylipitkiä jaarituksiahan nuo olivatkin ilmeisesti tulleet kuuntelemaan. Varmaan tunti meni illan aikana yhteensä tanssiaikaa noihin jorinoihin.

Musiikkinsahan on sitä samaa jytkettä (Kaapin takana on nainen), kuten on aina ollut.

Onneksi on takasali ja sivutilat, joista nyt paria lautaosuutta alatasolla ja takabaarin tyhjää lattiaa ylemmällä tuli hyödynnetyksi moneen kertaan. Ulkolava ei ollut märkyytensä vuoksi käytettävissä.

Salsatunnin jälkeen tulleille ensivalsseille en hakenut ketään, mutta sitten havaitsin pitkäaikaismman vakitanssitettavani, joten häntä tietysti hain ja tuplapyynnönkin sai. Sama toistui vielä toisenkin kerran illan aikana, mutta sitten tuo tapansa mukaan häipyi.

Seuraavaksi ihan vain uteliaisuuttani hain foksille yhtä kurssilla ollutta typykkää, joka vaikutti tanssilliselta. Fuskuna mentiin ensimmäin pienen hapuilun merkeissä, toinen sitten foksina pääosin. Horizone tuolloin puikoissa.

Kiipesin Jouniin tarkkailemaan tilannetta. Muutamia tuttuja näkyi saapuvan (Varjokuvan mukana tulleet, jo Särkässäkin tänä kesänä tanssittamani havaitsin ilmaantuneen kaiteen ääreen myös (tummat eivät vielä olleet sitä aluetta vallanneet).

Sieltä ylhäältä Jounin tähystyspaikastani olin havainnut myös salsaparinani olleen piileskelypaikan naistenrivin takana, joten suunnistin melkein juoksujalkaa sinne, kun olin ensi kiikuttanut juomani kahvion ikkunalaudalle.
Tanssi kanssaan sujui kuin tanssi! Niin aina, kun sattuu olemaan vapaasti haettavissa -nyt oli.

Sitten taas yläkertaan tarkkailuasemiin ja jäistä juomaa lopettelemaan.

Vielä kuitenkin oli kahden kappaleen ajan naisten puolituntista jäljellä, kun paikalleni narikan seinustalle olin asettumassa, joten sen puolikkaan ainoa haku osui sille kohdin. Viimeksi olikin tuon hakijan kanssa Tanssittu Auran nuortentalolla joulukuussa 2005.

Sitten jo palautui vuoro miehille, joten hain noista keikkabussilla tulleista sitä Särkän parkissa jo tervetulohalattua ja vasta seuraavaksi Kisikselläkin edellisiltana tanssittamaani -taitureita molemmat.

Jälkimmäinen sittemmin sai minut juoksemalla kiinni, kun olin menossa kahvioon vesipikariani vajentamaan. Itsekin tuota vielä kerran uudelleen hain, joten ei ollut valittamista ainakaan tanssitettujen laadun suhteen.

Tuttuja vakitanssitettavia ei juuri muita ollut kuin nuo neljä, kunnes kahvitauolla havaitsin siellä kahviossa erään Hartolasta juoppokuskiksi uhrautuneen, jota päätinkin heti tilaisuuden tullen hakea ja niin myös tein. Siinä vaiheessa olikin tanssitettavien parhaimmisto käyty jokseenkin läpi.

Yhtä heinolalaista tuttua siinä kerran myös takaa päin lähestyen hain. Sitten alkoikin taas naistetunti tunkea päälle.

Oli vielä yksi taituri tanssittamatta. Olin tämän toki joskus kymmenen paikkeilla havainnut harhailemassa pitkin taloa milloin missäkin. Nyt tuli hakemaan. Pari kertaa ehdin minäkin häntä sitten itse hakemaan ja kanssaan jopa illan kruunaamaan.

Tuota ennen vielä erään vauhtitapauksen Pohjanmaalta sain hyvällä tuurilla käsiini, joten hänen kanssaan takaoven seutuvilla foksattiin piiitkällä askeleella ja tunteella. Ei ollut siinä tungoksesta haittaa.

Sen mainitun illan kruunauksen jälkeen poistuin paikalta 00.45.

Lyhyeksi niiden taukojenkin takia jäänyt ilta tuotti korkeintaan keskinkertaisen saldon: 16/8.

Kotona pääsin nukkumaan vasta kahdelta, joten herääminen kuudelta ei tuntunut mukavalta. Onneksi kuitenkin aamiaisen jälkeen sain sinnitellyksi peräti lähes kahden tunnin jatkounet, joten eiköhän tästä Kolmiksen päättäjäisiin päästäne, vaikka vähän kurkkua kähentääkin.