Tuosta entisaikojen liman valutuksesta tuli mieleeni Vikke Nilon tappaus.

Hänhän kaatua rommahutti uuninpankolta ja pääkoppaan tuli oikein muheva kolo. Hummeetivesi vaan hulmahti ja huutolaispoika pökertyi.

Isäntä kutsui apuun kylällä tunnetun parantajan eli Havukan muorin. -Tuohon on tehtävä loosteri sanoi muori ja alkoi tuumasta toimeen. Haki makin alustasta ihmisenpaskoo ja tunkiolta kalanperkuujätteitä ja vielä jotakin muuta mitä en muista.

Sekoitteli kipossa niistä sellaisen muhivan sekoituksen joka laitettiin sideharsotollossa tuohon Viken vauriokohtaan. Siinä se sai olla hautumassa päivä- ellei viikkotolkulla ja poika parani.

Parani jopa niin parahultaisesti että alkoi räknätä numeroita päässään ihan erinomaisesti. Rippikoulussakin oli ihan ylivertainen.

No Vikke Nilohan oli Kalle Päätalon romaanihenkilö, joka kuitenkin osittain perustui ihan tositapahtumiin. Siellä koillismaan kulmilla oli aivan erinomaisia sanontatapoja jota olen itsekin ottanut sanavarastooni. Esim. Herkko saattoi sanoa Kallelle:

"tuollasia mölläreitä vaan tutkiksellee tuossa iässä miehen pitäs juosta suoro kourassa tytärten perässä"

No Kallepa laittoi sitten eräässä kirjassa senaikaisen seksikohtauksen tiimoilta piikalikan huutamaan samassa huoneessa olevalle rengille:

- Kustaa, Kustaa, tule apuun, sillä on niin kova että pannu halkee
- onko, onko niin kova?!- vastasi Kustaa

-on kova, kova kuin kotahalko

 

Herkko itse hypisteli vain näävelikarvojaan, puhalteli paksuja ja laski laipionauloja. Siirteli Riitun pyykkejä narulla josko tuo rietas antaa merkkejään vastarannalle. Herkolla se hummeeti alkoikin sassaroimaan.

Jos joku ihminen oli vanhoissa ja kuluneissa vaatteissa saatettiin sanoa:

"tuopa on kulukeunu ketineihen puolesta anhittommaan kävveeseen"