Vaalit lähestyvät ja pitäisi päättää, ketä äänestää. On sentään kahdeksan ehdokasta, ettei tarvitse yhdestä tai kahdesta valita kuten joissakin muissa maissa. Mitä tiedämme ehdokkaista tai siis mitä meille kerrotaan ja annetaan ymmärtää?

Pekka Haavisto
Tiukasti omalle ideologialleen omistautunut älykkö. Tosin ideologian tuottamat lakiehdotukset ovat kalliita, tehottomia tai suorastaan älyttömiä, kuten hehkulamppudirektiivi. Mutta se on toinen juttu, eihän presidentti enää voi niihin suoraan sotkeutua. Kerrankin meillä olisi presidentti joka ei olisi pelkästään periaatteessa seksuaalisten vähemmistöjen puolustaja. Selkeä Seiskalehden suosikki.

Timo Soini
Kansan syvien rivien suosikki ja totuuden puhuja. Kummallista tässä on vain se, että hän ei oikeasti halua presidentiksi. Se pienentäisi hänen valtaansa merkittävästi, ja käytännössä estäisi häntä kertomasta rehellistä mielipidettään. Ja ilman sitä puolue voisi hajota. Toisaalta, jos hän ei olisi asettunut ehdokkaaksi olisi sekin ollut tappio hänelle itselleen sekä puolueelle. Tappio presidentin vaaleissa on siis hänelle voitto ja voitto niissä tappio. Outoa!

Paavo Väyrynen
Pesunkestävä poliitikko joka hallitsee takinkäännön mestarillisesti. Pulpahtaa aina voittajana pintaan kuin korkki. Parasta mahdollista presidenttiainesta siis, ainakin iltapäivälehdistön mielestä. Tai no, ei tietenkään samaa luokkaa kuin Matti Vanhanen, mutta paras kuitenkin.

Paavo Lipponen
Jämäkkä ja selkeä lausunnoissaan, mikäli niitä nyt yleensä antaa. Ajaa varmasti omia etujaan yhtä tehokkaasti kuin Paavo Väyrynen, mutta suljettujen ovien takana. Lehdistön kannalta yhtä helppo haastateltava kuin Leonid Breznev. Vain kirjalliset julkilausumat toistetaan mitään lisäämättä tai poistamatta.

Sauli Niinistö
Galluppien kuningas. Siihen on vain yksi tie. Täytyy olla väritön, hajuton ja mauton, mieluusti näkymätönkin galluppien tulosliuskoja lukuun ottamatta. Kaikkien valtaapitävien, virkamiesten, liikemiesten, pyrkyreiden sekä hämärämiesten suosikki. Jos hänestä tulee presidentti, voidaan kaikki presidentin tekemiset tai tekemättä jättämisetkin tulkita omaksi hyödyksi. Erkon mediamonopolin suosikki.

Sari Essayah
Uskovainen tai ainakin niistä piireistä kannatuksensa ammentava periaatteen puritaani. Uskontoa on aina käytetty peittämään vallanhimoa ja ahneutta. Hänestä tosin on vaikea uskoa, että näin olisi, mutta hänen tukijoukoissaan himo ja ahneus kuulemma kukoistaa.

Eva Biaudet
Esiintymistaitoinen ja edustava. Tämän vaalin poliittisesti pätevin naisehdokas. Hänessä on jotain samaa kuin Väyrysessä ja Niinistössä. Sopivassa suhteessa. Väritön kuin Sauli ja liukas kuin Paavo. Lehdistökin, ainakin suomenkielinen, on ollut ihan hiljaa.

Paavo Arhinmäki
Kulttuuriministeri? Kyllä, vaikka ei sitä paljoa siedäkään. Mieluummin lenkkitossut jalkaan ja polulle kuin oopperaan. Selvästi fiksuna miehenä osaa pitää tosiasiat ja ideologian erillään. Täytyyhän poliitikon tietää mitä viestii ja kenelle. Aikoinaan tarvittiin kremnologeja selittämään naapurimaan poliittista viestintää. Heille tulisi nyt uusi työtehtävä, jos Arhinmäki valittaisiin presidentiksi.