Sarjassa vähemmän tai harvemmin nähtyjä artisteja vie miehen tänä iltana hiihtokeskuksen perukoille tanssimaan. Arto Nuotiota en muista missään nähneeni ja Kari Tapion viime pongauksesta on kulunut osapuilleen vuoden verran aikaa tai ylikin. Sää oli lievästi sanottuna oikutteleva, milloin satoi ja toisiaan paistoi. Varsin pitkään mietin pyörän käyttöä, mutta säänhaltijan jatkuvat mielenmuutokset pakottivat turvautumaan taksiin. Takasintulo oli mietitty kävellen tehtäväksi, joten iltapäivällä tuli hankittua hieman yöevästä matkaan mukaan.

Noin klo 19 jälkeen kävelin paikalliselle taksiasemalle. Siitä harvinainen ilta,jotta ei tarvinnut taksia erikseen soittaa tolpalle. Alkuillasta tolpalla oli jopa parikin kumijalkaa, mutta nyt ainostaan perinteinen 4-ovinen henkilöauto. Kun olin painamassa ovisummeria, niin Topi se sieltä pöllöhti ulos taukokopistaan. Pitemättä puhetta, ei muuta, kun matkaan.

Matkaa tehdessämme Topin kanssa kehitettiin jutun tynkää tanssin tiimoilta. Tuli puheeksi Riutan pusutunneli. Kuskin aktiivitanssiaikana se oli vielä olemassa, mutta nyt jo menneisyyttä. Pitäisiköhän tanssipaikoille saada nykyistä enemmän paikkoja, missä voisi nupustella kaikessa rauhassa, muiden häiritsemättä. Syntyvyys maassa laskee ja sinkkuja on väestömäärästä jo nyt merkittävä osa.

Vaikka jo hyvissä ajoin tulimme parkkipaikka-alueelle, niin eturiviin oli jo ilmestynyt noin puolisen tusinaa kulkupelejä. Portin edessä jättäydyin pois ja siinä samalla hetken mielioikusta tilasin paluukyydin takaisin. Nyt ei ainakaan tarvitse kävellä säässä, kun säässä kotipuoleen. Sainkin yli vartin verran odotella lippujen myynnin alkamista. Läheisestä autosta vihreätakkinen hieman vanhempi herra ilmestyi portille. Häntä en ole nähnyt varsinaisesti tanssimassa, mutta kiertelee näitä tanssipaikkoja. Portille olikin jo muodostunut lyhyt jono ja vasta hieman klo 20 pääsi lipunmyynti täyteen vauhtiin. On vaan paikallinen tanssipavilijonki hilannut tiketinhinnan turhan korkealle, kun normi-illasta saa 15 Euroa pulittaa. Ei mikään hyvä juttu, kun muilla paikoilla lipusta huudetaan 13-14 yhteiseuroppalaista valuuttaa. Näin yleisesti, tosin Mäntsälässä taitaa tiketin hintapolitiikka olla Kormuntien kanssa yhtenevä.

Lava oli vielä lähes autio, kun astelin kahvion ovesta sisään. Hetken ympäristöä katseltuani, marssin kuitenkin narikkapenkille vaihtamaan kevyempää jalkoihin. Arto Nuotion ja Fantiasian valssi ei innostanut, mutta valssia seuranneelle tangolle oli daami jo katsottu etukäteen. Paikalle oli tullut pariskunta, joka oli ollut mukana kanssani lava-alkeiskurssilla vuosia sitten. Heidän mukanaan oli myös vaihto-oppilas rapakon takaa. Sai amerikkalaiskaveri nähdä suomalaista tanssilavakulttuuria Riutan malliin.

Kolmikko oli mennyt takapihalle ja sieltä etsin pariskunnan kauniimman puolen käsiini. Ilmeisesti daami oli odottanut ihan puhdasta tangoa tanssivan kanssani, kun foksitango tökki niin maanperusteellisesti. Tanssin jälkeen vielä pyysi, etten hakisi häntä toistamiseen, kun eivät olleet varsinaisesti tanssimassa muiden kanssa. Yllättävän nurja illanaloitus kaiken kaikkiaan. Heti alkuillasta huomasi Asikkalan Vesivehmaan vieneen kakusta kerman ja nompparellit, sekä muut koristeet. Illan keski-ikä oli harvinaisen korkea Riutaksi. Harvinaista oli, että ns. prinsessaportailla ei näkynyt istuvan illan aikana ketään. A. N:lla on kyllä leimaava mielipide daameista, jotka istuvat näillä porrasaskelmilla. Jossakin määrin hyvin loukkaava sellainen.

Kun illan naisrivistö oli kokenut tilapäisen muutoksen, niin haut olivat osaltaan helppoja ja sitten taas eivät. Tuntui, että valtaosa naisista oli tullut nauttimaan illasta tanssin ollessa sivuosassa. Varsinkin alkuillasta daamien penkkirivistö oli ahkerassa käytössä. Ehkä puolet hakurivissä ja tosiaan loput painoivat puuta. Lähelle vesipistettä oli ilmaantunut kaksi täysin tuntematonta kasvoa. Myönnän haun tapahtuneen ihan ulkonäön perusteella. Olivat virolaisia ja Rakveresta kotoisin. Ensin tummempaa ja vähän jälkeen parivaljakon vaalempaa paria. Kohtuu hyvin ymmärsivät puhumaani, kun hieman opastin miten tanssin ihan perusfoksia. Päävät illan mittaan muidenkin tanssitettavaksi.

Osa oli tullut ihan vaan lähinnä Kari tapion takia. Muutama daami oli selvasti hieman pahoillaan vaatimattomasta tanssitaidostaan. Totesin siihen jälleen, ettei tässä itsekkään mitään Blackpoolin voittajia olla, eikä muutenkaan kehumista. Tein selväksi, että jokainen lipunostaja on tänä ilta tarpeen. Oli sitten tanssimassa tai muuten vaan paikan päällä. Ruuhkatanssit nämä eivät olleet. Tilaa oli mukavasti, eivätkä tanssialueet menneet häiritsevästi sekaisin. Naisia ei tänä iltana ollut liikaa. Lisääkin olisi mahtunut.

"Naisten "? tuntinen alkoi valssilla ja päässä soi perääntymisfanfaari. Muuten olin tuohon naistentunnin etkoon tyytyväinen. Pari kertaa haettiin. Joskus tuo pari kertaa on ollut koko illan saldo. Nykyään en olisi tuohon tyytyväinen.
Valtaosa daameista tuntui tyytyvän istumaan.

Omalla vuorolla tuli jälleen haettua erästä, joka ei puhu, eikä anna kasvoiltaan lukea, onko haku ja tanssiminen mielyttävää. Ei ole ollut koskaan tyrkkyrivissä. Varsinkin Mäntsälässä oli hyvinkin kaukana eturivistä. Ei ole vielä hakenut takaisin ja tuskin niin tulee tapahtumaan. Mutta minä kyllä haen aina, jos samalle lavalle osumme.

Myöhäisiltakin oli sään puolesta epävakaa ja vettä tuli ainakin kerran. Harmi vaan, kun täällä WC-tiloihin on mentävä ulkokautta ja nahkapohjallisen kastuminen häivytti tarvittavan luiston väliaikaisesti. Paikalle oli tullu jo alkuillasta tuttu tanssinopettajapariskunta ja otin tuon puheeksi buggopettajan kanssa. Hän tyytyi näyttämään kenkänsä pohjat, jotka näyttivät olevan kuvioidut kumipohjalliset. Luulisi kumin olevan liukas, jos tanssialusta on vähänkin märkä. Pitkään siitä ei juteltu, kun jo kauniimpi puoli tuli miestään hakemaan tanssinpyörteisiin. Heiltä kyllä tanssi luistaa, kun ovat tietääkseni ex-kilpatanssijoita ja se kyllä näkyy.

Naisten kokotunti näytti alkavan varsin lupaavasti. Silloin pääsi olosuhteisiin nähden varsin mukavasti tanssimaan. Jostakin kumman syystä eräs lava-alkeiden jatkokurssilla ollut ja talvella tanssitettu daami alkoi puhumaan minusta muille daameille jotakin vähemmän positiivista. Jos syynä oli Ruusulinnassa huonosti mennyt tanssi, niin huh huh sanon minä. Daami on tälle naiselle aivan liian kaunis ja hyvä nimitys. Tuo juoruaminen jätti kohtuu hyvään iltaan todella huonon maun. Yritä tässä nyt poistaa esteitä tanssiharrasteen tieltä, kun jo joku on niitä rakentamassa eteen lisää. Että hatuttaa vieläkin. Sen verran oli heikkoa tuo markkina-arvo illan loppupuolella, että humpan aikana olin jo vähällä itse hakea, mutta onneksi tuttu palstalainen teki tuossa aloitteen. Sen verran vauhdikas oli eteneminen, että kolmas liukastumisesta johtuva kaatuminen oli todella lähellä.

Vaikka varapaita oli otettu mukaan, niin sille ei tuntunut olevan käyttöä. Niin viileä oli ilta. Hiki saatiin kunnolla pintaan, kun jo aikaisemmin tanssitettu halusi vaihtaa maltillisen foksin menevämpään jiveen tai siis lähinnä mielivaltaiseen sellaiseen. Olihan siinä menoa & vauhtia, kun olimme siirtyneet ulkokehälle tanssimaan. Jos meillä oli hauskaa, niin samaa ei voinut sanoa opettajasta, jonka kasvoilla loisti todella paheksuva katse. Se olisi porannut, vaikka kiveä. Tiedä sitten syytä moiseen paheksumiseen. Hänhän oli puhtaasti katsojan roolissa penkillä. Tämän jälkeen oli aika rauhottua ja tanssia vielä yhdet hitaammat, ennen poistumista.

Arto Nuotio & Fantasia olivat varsin mukava uutuus. Ei mitään repäsevää, mutta setit toimivat. Kari Tapiolla taas ei ollut mikään hauska päivä, kun oli ennen esiintymistään olla saattamassa kaksinkertaisen F1 kuskin isän, kannustajan ja tukijan haudan lepoon. Hieno oli nähdä K.T pitkästä aikaa lavalla. Mies tietää arvonsa, mutta osaa ottaa yleisön vastaan nöyrästi. Illan äänitekniikka pelasi ja puheestakin sai hyvin selvää. Tosin miinusta tulee liiallisesta volyymista loppuillasta. On ollut puhetta Kari Tapion esittävän kappaleet epäpareina. Tätä en ole pistänyt merkille, mutta saattaa hyvinkin pitää kutinsa.

Kyyti oli sovittu klo 01:00 tasan, enkä halunut antaa Topin odottaa, joten jo varttia vaille pistin siviilit päälle ja heijastinliivin vielä ihan varman päälle. Ei se Riutan parkkipaikka missään valossa kylve. Taksi oli tullut jo ajoissa paikelle siihen portin viereen ja matkalla tuli puheeksi tämä kunnan oma lava, missä on nähty näitä kilpatanssijoitakin käyvän. Porraskäytävässä olin kolistelemassa vähän jälkeen klo 01.

Jo viime kesä näytti ennustavan Riutasta tulevan vaikea tanssipaikka ja tänä kesänä se näyttää sitten todella tapahtuvan. Harmi vaan, kun on lähin ja helppokulkuisin lauantaipaikka. Ne hyvät tanssit näyttävät olevan ainakin toistaiseksi Riutalla ohi.