Näinä hellepäivinä meitä kehoitetaan juomaan riittävästi vettä. Ei kuitenkaan liikaa koska vesi poistaa elimistöstä suoloja ja siihenkin voi kuolla.

Venäjällä on moni kuollut veteen juuri näiden helteiden aikana, lähinnä kuitenkin he ovat hukkuneet.

Kiinassa on lääketiede ollut jo pitkään korkealla tasolla. Ja juuri eilen katselin TV:stä miten Inkat hallitsivat kallonporauksen jo paljon aikaisemmin kun metalliset työkalut edes olivat saatavilla.

Sen sijaan kreikkalaisten käsityksen mukaan ihminen oli säätila ja ja sairauksia tuli käsitellä sen mukaisesti. Sairaukset olivat seurausta humorien epätasapainosta. ( Ei siis huumorin joka puutos aiheuttaa myös usein henkistä pahoinvointia.)

Elimistön nesteiden ja kaasujen tasapainoon saattamiseksi ei ollut paljoa muita keinoja kuin ottaa ylimääräistä pois jollakin tavalla, ja se tapa oli suoneniskentä. Lisätä ei oikein osattu ja mistä sitä lisäsappea olikaan helposti löydetty.

Veren vuodattamista käytettiin varsin viljalti ja se oli sikäli menestyksellinen hoitokeino, että useimmissa tapauksissa se johti todellakin sairauden loppumiseen, kunhan vain potilas muisti ja osasi oikeaoppisesti kuolla.

Tällä tavoin kokivat loppunsa niin tavallinen kansa kuin kuninkaalliset, ja myös runoilija lordi Byron vielä niinkin myöhään kuin 1824.

Runoilija Lordi George Byron lähtiEnglannista 24.4.1816 eikä palannut enää koskaan kotimaahansa. Hänen lähtönsä syynä olivat aviolliset ja moraaliset hankaluudet. Lady Byron, Annabella Milbanke, oli jättänyt runoilijan, syytä eroon ei koskaan esitetty, ilkeät juorut alkoivat kiertää runoilijasta. Niihin kuuluivat huhut, joiden mukaan Byronilla oli suhde sisarpuoleensa Augusta Leighiin.

Sveitsin ja muiden maiden seikkailujen jälkeen  Byron oli matkustanut Kreikkaan ja hän meni luomaan sinne vallankumousta, jonka tarkoitus oli vapauttaa muinainen sivistyskansa turkkilaisten vallasta. (juuri oli kirjoitus miten kreikkalainen mies sai isot kipurahat kun häntä oli jogurttipurkin kyljessä mainittu turkkilaiseksi. Eivät ole oikein välilöissä nuo maat keskenään)

No, Byron oli ostanut palkkasotureita ja suunnitteli romanttisia ja uljaita taisteluita, joihin hän ei kuitenkaan ehtinyt ottaa osaa. Pitkän kävelyn ja ratsastuksen jälkeen Byronille nousi kuume. Lääkärit tutkivat häntä ja innostuivat iskemään Buronin suonta hänen vastusteluistaan huolimatta. "Hermopotilaalle suoneniskentä on kuin instrumentin kieliä löysennettäisiin" Byron äänekkäästi protestoi.

Kun Byron kävi yhä heikommaksi, hän lopulta myöntyi lääkärinsä, tri Brunon vaatimuksiin. Byronilta laskettiin yli kaksi kiloa verta, ja hoidon kruunuksi häntä ryhdyttiin puhdistamaan mönjällä, joka sisälsi sennaa, epsom-suolaa ja risiiniöljyä. Veren laskemista jatkettiin vielä kun Byron oli jo menettänyt tajuntansa iilimatoja ohimoillaan. Hän kuoli vuorokauden kuluessa hoidon aloittamisesta.

Ei siis ollut oikein hyvä konsti tuo suoneniskentä, usein se oli myös ainoa hoitokeino kalpeille anemiapotilaille. Pitihän kalpea veri laskea pois. Uskoisin että suoneniskennän yleisyys johtui muutamistä hyvistä kokemuksista verenpainepotilaiden kohdalla. Kyllähän se paine helpottaa kun paineenalaista nestettä vähennetään.