Humppis

Candice kommentoi pömpelikeskustelussa: ”Tähän asti on kädenalitanssijat mahtuneet hyvin, miksei sitten jatkossakin.. Katsoo vaan vähän minne menee,ei kaikkien tarvii olla samassa paikassa tukkeena,kunhan ei mene keskelle kiertävää liikennettä...”

Niin yleensä (n. 60% illoista), vaan olisitpa sittenkin tullut eilen itse kokeilemaan!

Nyt oli sellainen määrä jenkkitanssijaa kasassa siinä orkesterikorokkeen edessä ja oikeastaan kaikkialla ulkokehällä, ettei tilaa todelliselle tanssimiselle jäänyt kuin muutamille häikäilemättömille. Onneksi nuo usein olivat myös niitä taitavimpia, mutta poikkeuksiakin ikävä kyllä löytyi. Nöyrempi tanssimies ei juuri kovin kummoisia kuvioita uskaltanut daamilla teettää, kun koko ajan oli jo valmiiksi ainakin kolmen naapuriparin tontilla, vaikka olikin siihen jo heti alkuun asettunut -muka aukkopaikkaan. Kaikki aukot kyllä täyttyivät yli hetkessä.

Poikkeuksellisen saunomisilmapiirin sai sade ja sadetanssijoiden paljous nyt aikaan muuallakin Riutan tanssitaivaassa (helvetissä?) Olo oli kuin Kolmilammilla pahimmillaan. Alkuun tunti ja lopussa saman verran tilaa ja ilmaa käytettävissä. Tänään sitä mennään sinne Kolmikselle taas kokeilemaan ja vertaamaan...

Kyllä me melko pimeätä porukkaa ollaan. Kukapa täysjärkinen ajaisi kymmenien (jopa satojen) kilometrien päähän ilta toisensa jälkeen taistelemaan turkkilaisessa saunassa muutamasta neliömetristä -ja vielä lähes tyytyväisenä maksaisi siitä yhden keskikokoisen perheen päivän ruokamenojen verran.

Mistä tulikin mieleen tilanne lippujonossa: Kaksi jonoa yritti ujuttautua mahdollisimman nopeasti pois sateeta lippuluukkujen ohi. Satuin jonoon, josa edelläni ollut harmaahapsinen herrasmies katsoi lipunostotilanteen olevan vallan mainio kohta rupatteluun lavan hoitajan kanssa (mukavahan kauniin neidon kanssa olisikin läppää heittää). Sateessa jonossa seisovat pikkusielut (Humppis ml.) vain eivät aina ymmärrä. Sitten nousi esiin tyyttymätön ääni naapurijonossa, ja molemmat jonot pysähtyivät. Topakka rouva vaati oikeuksiaan opiskelijana ja protestoi lujasti talon alennuspolitiikasta tekemää päätöstä vastaan. Päätöstä tähän yksittäistapaukseen tarvittiin nyt Virveltä, joten muu toiminta seis -satoi sitten vaikka kuinka rankasti tahansa. Ei tullut alennusta, joten rouva ilmoitti hyvin kuuluvalla äänellä, etei enää ikinä tule tähän paikkaan. Teki mieli sanoa, ettei häntä siellä kovin syvästi tultaisi kaipaamaankaan, vaan sain sentään jätettyä sanomatta.

Asiaan: Kummittelun viimeinen ilta oli kyseessä. Alkupäässä matkaa oli pikku hässäkkää, joten Crystal Blue meni sateessa värjötellessään siniseksi. Sorry! Ei kai sentään kuolemantautia tullut. Sellaista se joskus on ”joukkoliikenne”. Siitä kohdasta kun vielä oli tietyön alta poistettu bussikatos :-(

Pohjoisen matkaajat kuitenkin sisältä tavoitettiin ja sekä konventionaalisesti että parinvaihtoteitse tuota missiota hoideltiin. Minulla ainakin oli kummina mukavaa. Miten lie kokivat kummiteltavat.

Minkäänlainen ilmanvaihto ei ilmeisesti olisi olosuhteita eilen saanut sopiviksi muuttumaan. Saunottiin sitten. Ainoa paikka, missä tuo toimii, on Tanhuhovi, mutta siellä taas ei käy ”ketään” juuri muulloin kuin tanssifestarien aikaan. Mitenkähän kallis homma on ollut sinne saada niin tehokas ilmanvaihto (paita melkein lähtee tuulessa päältä, mutta kylmä ei tule)

Kummiteltavat tekivät illan kuluessa päätöksen sunnuntaipaikan suhteen. Kolmilammille ei enää kannattanut saunomaan lähteä. Kapis ja Riutta antoivat jo siitä riittävän kuvan. Jatkavat siis tänään Haikan suuntaan, mistä sitten on hyvä ponnistaa kohti pohjoista. Kiitos käynnistä! Tapaamisiin.

Oma iltani oli taaskin onnistunut, vaikka jalkapohjat yrittivät yöllä jotakin muuta väittää. Hiljaa siellä alhaalla!

Molemmat yhtyeet saivat, vaikka jo niin perin tuttuja ovatkin, koko ajan innon pysymään yllä sekä omassa soitossaan ja laulussaan että meissä tanssijoissa. Kiitos poijjaat teillekin taas!