Humppis

Paljon kun tanssii, ja monenlaisissa paikoissa, törmää toisinaan sellaisiinkin tilanteisiin, että kehumaan tullaan. Lähinnä ravintoloissa, missä tuo tanssimisen taso on matalampaa, saa kehuja kehnompikin kuulla (kuten minä).

Erityisesti eräs tuollainen lämmitti mieltä joskus vuosia sitten Heinolan Kumpelissa, kun siellä silloin kävi säännölllisesti varsinkin tanskalaisia eläkeläisiä bussimatkoilla.

Silloin vielä oli hotellin aulassa pokeriautomaatti, jota kävin joutessani (aina naistentansseissa vain siellä) pelailemassa.

Seitsemänkymppinen tanskalaisrouva (entinen kilpatanssin harrastaja) tuli sinne automaatille kiittelemään, että sai nähdä minun tanssivan. Oli kuulemma edellisenä talvena käydessään katsellut, ja kaunista mielestään oli ollut. Jäi kuulemma mieleen toive nähdä vielä uudestaankin.

Aikamoisen hämilleni menin silloin.

On samassa paikassa muutaman kerran jopa miehiltä (ja pariskunnilta) kehuja tullut. Joillekin kelpaa vaatimattomampikin anti.

Joskus jopa ihan oikeilla tanssipaikoillakin joku on jotakin hyvää havaitsevinaan. Viime sunnuntaina Järvenpäässä eräs mies pysäytti minut kahviossa ja kysyi, missä olen oppinut noin hyvin tanssimaan.

Vastasin: En missään (jatkoin tosin, että ehkä ne pari-kolme tuhatta treenituntia ovat jotakin antaneet).

Oikein mukavalta tuntui eilen Tulisuudelmassa erään palstaneitosen maininta, että kanssani on mukava tanssia. Tulihan sielläkin tosin baarissa jivetellessä eräs hilpeästi huppelissa ollut mies kesken tanssin kehumaan menoamme.

Mukavia nuo ovat motivaation antajina vastapainoksi sille, miten paljon saan moitteita ja haukkumisia tanssimisestani (lähinnä Suomi24:n sivuilla kylläkin).

Omasta mielestäni olen erittäin huolimaton ja laiska "vähän sinne päin" -tanssija.