Mikko

Varsin nopella päätöksellä päätin, että työviikon lopuksi olisi mukava oppia rumbaa ja tanssia Varjokuvien musiikin tahdissa. Raahasin töihin kaikki mahdolliset tanssivermeet mukaan.

Likaisen työpäivän jälkeen heitin kaalilaatikkoa mikroon ja valmistauduin muodonmuutokseen. Leikkurihenkilö muuntautuu tanssihenkilöksi. ( Käytän tässä sanaa henkilö,koska mies-sana on nykyään arka asia :) ) Koska työni on kaikkea muuta, kun kevyttä ja siistiä, niin kunnon puunaus oli enemmän, kun paikallaan. Siinä tuli hiukset pestyä, parta ajettua jne. Kaalilaatikko huiveloon ja loppusilaus tehden.

Töppöset kohti Riihimäen rautatieasemaa ja junaa odottamaan. Klo 17.50 junalla kohti Järvenpäätä. Tämä on jo toinen kerta kun tanssi-ilta on Järvenpäässä, enkä vieläkään osannut mennä suorinta tietä heh. Siinä meinasi jo tulla kiirus, kun rumbaopetus alkoi klo 18.30. Varsin sopivasti ehdin kuitenkin paikalle.

Tanssikengät jalkaan ja pinssi paidan rintamukseen kiinni. Meikä on valmis parketille. Rumban askelkuviota yrittäessä tajusin, että tämä on todella vaikeaa. Parinani ollut nuoridaami huomasi, että tämä hemmo on todella onneton oppimaan ja vaihtoi sujuvasti miestä siinä. Todella loistavaa...tanssi-ilta on piloilla jo ennen varsinaisia tansseja. Häippäsin siitä kahvion puolelle juomaan pullon Colaa. Palasin siinä sitten takaisin salin puolelle penkille istumaan ja katsomaan miten sitä rumbaa pitäisi oppia. Kivahan siinä oli juu yksin istua, kun muut opettelivat ja oppivat rumbaa. Oli todella masentunut ja nyöryyttävä tunne.

Vähän ennen kello 20 alkoi varsinainen tanssimusiikki levyltä. Valoa iltaan toi ensimmäinen humppapari. Takamus irti penkistä ja daamia tanssiin hakemaan. Kävelyhumppana tuli satsi tanssittua. Levyltä tuli myös buggia ja rohkasin mieleni daamia hakemaan. Daami kertoi, ettei kuulemma osannut buggia tanssia. No en minäkään oikeastaan, mutta eipä se menoa juuri haitannut. Ihan mukavasti se meni. Illan varsinainen tanssittaja oli siis Varjokuva. Nuorista taitavista artisteista koostuva orkesteri esitti hyvää ja monipuolista tanssittavaa musiikkia.

Alkuillasta oli väkeä harvalti paikalla, mutta illan kypsyessä parketti täyttyi lähes ääriään myöten. nuoria ja keski-ikäisiä daameja oli lähes 30-50 %

Naisten haulla tanssin samaisen daamin kanssa toisen pain humppaa. Tälläkin kertaa kävely sellaisena. Olisi ehkä pitänyt ehdottaa, josko tämä toinen kerta olisi tanssittu toisella tanssityylillä. Siihen malliin miten sitä oli tanssikurssilla opetettu. Naisten haulla ihmetystä herätti seikka, että koko aikana parketilla oli valmiit parit. Pisti moinen jotenkin silmään. Toinen seikka mikä ihmetytti oli naisten rivi. Kaikki olivat samassa supussa, vaikka tilaa olisi ollut koko salin pitkä sivu. Tätä mallia voisi kutsua vaikka Pavi-malliksi. Pavilla daamit ovat olleet samassa sumpussa.

Perjantaista jäi jotenkin kylmä, ankea fiilis. Se edelliskerta sisälsi hymyä ja lämpöä.

Se mitä perjantai opetti oli, että kannattaa ottaa selvää tanssilajista mitä paikalla kurssitettaan. Tietää ainakin mihin on päätänsä työntämässä. Jälkikäteen kuulin, että rumba on niitä vaikeimpia lajeja opetella. Allekirjoitan tämän täysin.

Lähdin klo 22.42 junalla kohti Tikkurilaa, enkä yhtään liian aikaisin.

Ilta numerona 6-