Täysipainoisten tanssi-iltojen (pe-la) jälkeen oli vuorossa typistetty kaakonkierros (Imatran kylpylä jäi väliin).

Jo valmiiksi aika väsyneenä ja vartin myöhässäkin lähdin ajelemaan kohti itää. Vastaan tuli jokseenkin katkeamaton jono autoja, joista merkittävän suuri osa oli tyhjänä Venäjältä palaavia autonkuljetusrekkoja. Kaikki eivät olleet venäläisiä, vaan jokunen virolainen ja suomalainenkin yrittäjä oli seassa.

Sensijaan venäläisen bussin perään pääsin/jouduin heti Pekanmäen rusetista selvittyäni. Eivät osaa itänaapurit käyttäytyä leveäkaistatiellä. Sekä tämä että jokseenkin kaikki kohtaamani (molempiin suuntiin matkatessani) ajelivat keskellä kaistaa, joten ohittaminen katkeamattoman vastaantulijoiden virran aikana oli mahdotonta. Niinpä sukeltelin nytkin kymmenkunta kilometriä kurapilven sisällä, kunnes lopulta pääsin ohi, juuri ennen leveäkaistan (ja satasen alueen) päättymistä. Paluumatkalla, jolloin vastaan tuli paljon kuormansa tyhjentäneitä tukkirekkoja (myyvät ne vielä suomalaisille puuta) ja täysiä autonkujetusvehkeitä, jouduin lähes henkeni kaupalla ohittelemaan tiukassa tappituntumassa keskellä kaistaa eteneviä itänaapurin rekkoja, muitakin kuin niitä autosellaisia.

No, Taipalsaarelle ehdin, tyttären luo melkein ajoissa kuitenkin. Silti jäivät talvirenkaat autoonsa vaihtamatta, sillä koneella kiinni hakatut kesärenkaiden pultit eivät kotikonstein auenneet.

Niinpä sitten neljältä Töllille lähtöä varten ohjastelin Lappeenrantaan.

Kohtaamisesta jatkoyhteyttä varten oli sovittu hymyvahtini, Kirpun, kanssa jo ennakkoon, mutta täsmensin vielä paikkani Lappeenrannassa erikseen, kun olivat päässeet kutostielle.

Eipä kuulunut typyköitä arvioituna aikana, joten soitin uudelleen. Olivat vauhdilla painaneet oikean liittymän ohi ja vasta seuraavasta sujahtaneet keskustaan. Puhelinohjauksella sain heidät kuitenkin melko helposti ohjatuksi kohteelle. Niinpä päästiin vain lievästi myöhässä ollen lähtemään kohti Vuoksenniskaa ja Tölliä siellä.

Takapihalle tosin jo jouduttiin pysäköimään, vaikka ei paljonkaan myöhässä oltu. Onneksi ei satanut, ja lämmintäkin vielä oli.

Kovin oli harvassa tuttuja havaitavissa, kun ylös ehdittiin. Niinpä jonkin ensin aikaa tanssittiin alkukokoonpanossa. Sitten jo muutama tuttukin kasvo ilmaantui (WC:ssa tosin ensimmäinen "Minne menossa"-tunnistus tapahtui).

Lattia oli alkuun tahmea paitsi muutamasta paikasta sikaliukas -oli mennä jalat alta muutaman kerran.

Paikalliset tutut tanssitin ja NinaK:kin konkretisoitui -tanssittiin myös. Mukava oli tavata!

Muutama vieraskin tuli siinä illan aikana tanssitetuksi myös. Puolet ajasta kuitenkin kului Kirpun seurassa sekä parketilla että taukoillen. Ei ollenkaan paha juttu sekään, vaan oikein mukava päin vastoin. Jo sekin olisi riittänyt motiiviksi matkaan (rapiat 200 km/suunta).

Kirppu olisi kovin halunnut päästä salsaa tanssimaan, joten Helmen viimeisen tauon alkaessa kävin Lassen kimppuun salsaa kysyäkseni. Ihmetteli ensin, mitä niin kaukana teen. Selitin. Sitten pahoitteli, ettei nyt onnistu erikoiset enää viimeiselle setille, kun masurkatkin on vielä soittamatta. Joskus toiste sitten -sovittiin. Ohjelmistostaan salsakin nimittäin löytyy, vaikka ei sitä yhtyeen tiedoissa mainitakaan.

Loppuun asti oltiin, kun keran niin kauas oli tultu. Täysipainoinen tanssi-ilta tuli siis siitäkin. Kaikenlaista musiikkia tuli sopivina annoksina sekä Helmeltä että levyiltä. Ei valittamista siinä. Ensin näytti väki turhan vanhalta (melkein yhtä vanhoja kuin minäkin), mutta kyllä se siitä sekin asia tasaantui illan edetessä kuten lattiakin.

Illan saldoksi muodostui 12/9, mikä ei kuitenkaan kerro koko totuutta tanssituista kappalepareista. Niitä tuli kylläkin kolmisenkymmentä.

Onneksi ei tarvinnut itse ajaa kuin vain 11 km Lappeenrannasta Saimaanharjulle. Melkoisen väsyksiin nimittäin onnistuin taaskin itseni tanssimaan.

Tänään sitten olenkin ollut kuin tapettu mato. Pakollinen pyykinpesu ja kaupassakäynti oikeastaan vain katkaisivat velttoilun. Ehkäpä tästä loppuviikkoon taas toipuu.

Kiitokset vielä matkaseuralaisille: hauskaa oli!