Mitä miehiä ovat alkuillasta tanssilavan liepeillä kiikari kourassaan hiipivät hiipparit? Ketkä ovat nuo miehet, kutka ovat tuollaiset naiset jotka myöhemmin illalla kulkevat pienet mustat vihot kädessään tanssijoiden joukossa ja ovat kiinnostuneet tanssimisen ohessa, tai ehkä enemmänkin vain tanssijoiden nimimerkeistä?

Joku on uteliaampi kuin toinen. Hän voi jopa pysäyttää liikkeessä olevan tanssiparin ja saattaa tällöin daamilta kysyä: Oletko sinä se kuuluisa Heinäkukka vai Juulia Mikkelistäkö? Mieheltä hän saattaa kysyä, -tri Leevingstone otaksun, Stefanus Mikkelistäkö vaiko Jo vain?

Siinä, kun lintubongari jäljittää uusia siivekäslajeja, metsästää nikkibongari uusia nimimerkkejä, eli nikkejä. Hän kirjaa tapaamansa uudet ihmiset vihkoon liikkuessaan eri tanssipaikoilla uteliaan ja tutkivan näköisenä. Pyöreät rillit nenänvarrellaan katselee bongattavaa, täten seuraavalla kerralla tunteakseen ja ehkä tervehtiäkseenkin.

Ahkera tanssinetpulinickkibongari on saattanut saada useita satojakin nimimerkkejä lehtiöönsä. Suke on Suomen bongareista ansioitunein ja myös varsin ylpeä saavutuksestaan. Osansa hänen runsaaseen nikkisaaliseen saattaa myös olla bugg-kursseilla, joissa aina nimen yhteydessä kysytään myös henkilön käyttämää nimimerkkiä.

Radioamatöörit bongaavat erilaisia asematunnuksia ja kuittauksena lähetetään kuuluvuusraportti, eli QSL-raportti. Omalta asemalla sähkötetään ja piipitetään toiselle puolelle maapalloa. Oikeastaan aika typerää touhua. Internetillä saa yhteyden paljon vaivattomammin. Tai soittaisi kännykällä ja juttelisi sillai livenä, miksi turhaan sähköttelemään.

Oikeasti ihan hyvä harrastus, myös Tsekkoslovakian miehitys paljastui ensi vaiheessa radioamatöörien välityksellä.

Lintubongareiden sesonkiaikaa on kevät- ja syysmuutot. Nikkibongarin sesonki on aina. Kuitenkin bongaukselle suosiollisin periodi on kesä- ja loma-aika. Silloin nikit liikkuvat eniten ja saattavat jopa parveilla omissa kokoontumisajoissaan. Parhaimmillaan kesäloma-ajan sopivissa tanseissa voi bongata kymmenenkin uutta nikkiä omaan mustaan vihkoonsa.

Nikkibongarin perussääntöihin kuuluu että nimimerkin oikeaa nimeä ei missään vaihessa kirjata ylös, se saatetaan kyllä tietää muutoinkin, tanssipiirit ovat pienet. Vain nimimerkki on tärkeä ja tarkat tuntomerkit tallennetaan vain pääkoppaan, ei oteta valokuvaa. Illan kuluessa voidaan kirjata ylös tanssitettujen partnereiden määrä sekä tietysti tiedot orkesterin soitannan laadusta. Myös lattian liukkaus ja soiton volyymi ovat tärkeitä parametrejä. Eräs kriittinen bongari kulkee bongausreissuillaan jopa desibelimittari kaulassaan ja kirjaa myös illan tarkat desibeliarvot ylös, vieläpä lavan eri kulmauksista.

Eräällä palstalla spekuloitiin juuri ettei omia bongeja saisi kertoa naapurille tai kertoa ylipäätään kenellekään että Leila Mäenpää onkin oikeasti Leila tai että nimimerkki Matti on oikeasti Matti Jokinen. Tästä säännöstä livetään kylläkin aika usein, mutta salaa  ja  aivan luottamuksellisesti.

Aitomiehestäkin tiedetään kertoa -ainakin tutuille, että aito mies se on juu. Oikea identi hänellä kaiken lisäksi on ja puhtaat sosioositkin pussissaan. Piste seuraa viivaa ja siinä taas ei ole alkua, ei loppua.

Kokeneemmat nikkibongarit käyttävät apunaan tallennuksessa ja tilastoinnissa kannettavaa tietokonetta ja excel-taulukkolaskentajärjestelmää. Bongauspäiväkirjaan merkitään useimmiten bongatun nimimerkin lisäksi tanssipaikan paikkatiedot sekä yhdessä tanssittujen kappaleiden lukumäärä. Myöhemmin excel-taulukon avulla voidaan aikaansaada graafinen kartta, jossa näkyy kunkin bongattavan nikin esiintymistiheys.

Yli sata nikkibongaria kun vuosittain yhdistävät nämä päiväkirjansa, saadaan riittävän kattava tilastollinen otanta kunkin nikin liikkeistä vuoden aikana. Osa nikkibongareista kokoontuikin juuri äskettäin Urjalan keskuskoululla, heti Wincapita kokouksen jälkeen. Särkän avajaistansseihin tullaan menemään soutuveneellä ryhmäbongaukseen, sillä oikean rantakahlaajanikin jokainen kunnon bongari haluaisi vielä joskus nähdä.

Tietokoneiden uusimmat graafiset ohjelmat osaavat myös yhdistää eri nikkien samanaikaiset esiintymistiheydet ja vetää siitä Runge-Kutta menetelmällä mahdolliset yhteiset intressit. Kerrotaankin että Ohrana ja Valpo sekä Supo olisivat myös kiinnostuneet tanssiväen liikkeistä. Hurjimmissa väitteissä on arveltu että lahjoitettujen pinssien sisälle olisi kätketty jokin mikrosiru, joka lähettäisi GPS -satelliitille kunkin nikin tarkat paikkatiedot reaaliajasa.