Yhteisöjen kehitys noudattaa hämmästyttävästi toisiaan olipa kyse mistä tahansa tärkeästä tai vähemmän tärkeästä yhteisöstä tai organisaatiosta. Organisaatiomalli tai tapa jolla organisaatiota johdetaan kielii jotain organisaation elämänvaiheesta. Muodollinen organisaatio on yleensä kuitenkin vain jäänne menneiltä ajoilta, varsinkin murrostilanteessa. Myös tanssinetin keskustelupalstan kehitys on ollut täysin 50-luvulla kehitetyn kelloteorian mukainen. Kelloteoria viittaa aikaan. Aika kuluu ja kello käy. Organisaatio muuttuu. Aikaa ei voi pysäyttää. Ei organisaation kehitystäkään. Ainoa toivo hyvin toimivalle organisaatiolle on se, että kello käy välillä hitaasti tai pysähtelee. Mutta taaksepäin sitä ei voi siirtää. Organisaatio kuolee aikanaan tai kokee jonkinlaisen tuhkasta nousemisen Fenix linnun tapaan. Silloin on jo kyse uudesta organisaatiosta, vaikka se eräällä tavalla onkin vanhan perillinen. Mutta sillä ei ole mitään velvoitteita entiseen yhteisöön. Se vain syntyi vanhan raunioille.

Alkuaika

Jokainen yhteisö tarvitsee syntyäkseen vahvan johtajan. Ilman vahvaa johtajaa mitään suurta tai merkityksellistä ei synny. Aluksi johtaja on sama kuin organisaatio. Kaikki ideat, päätökset, toimeenpano ja valvonta tapahtuvat hänen toimestaan. Kenelläkään muulla ei ole mitään sanomista mihinkään asiaan. Tai voi ehkä sanoa, mutta sillä ei ole vaikutusta ja jos pahasti sanoo, joutuu lähtemään koko organisaatiosta. Toki johtajien empaattisuus ja sosiaalisuus vaihtelee, mutta valta ja vastuu on vain heillä. Tässä vaiheessa organisaation kello on vielä helppo pysäyttää. Lopetetaan organisaation ja toimintojen kasvattaminen siihen, minkä johtaja pystyy yksin hallitsemaan. Tämä tilanne on myös helppo pitää vakaana.

Mutta useimmilla johtajilla on kuitenkin visio jostain suuremmasta ja organisaatiota kasvatetaan. Kasvaminen aiheuttaa epävakautta ja epävarmuutta. Entiseen ei ole paluuta, mutta uusien toimintamallien löytäminen vie aikaa ja tarvitaan hitunen onneakin.

Analogia tanssinetin ja sen keskustelupalstan kehityksen alkuaikoihin lienee itsestään selvä. Suuret kiitokset vaan Matille. Hienoa työtä!