Yhteisöjen
kehitys noudattaa hämmästyttävästi toisiaan olipa kyse mistä tahansa
tärkeästä tai vähemmän tärkeästä yhteisöstä tai organisaatiosta.
Organisaatiomalli tai tapa jolla organisaatiota johdetaan kielii jotain
organisaation elämänvaiheesta. Muodollinen organisaatio on yleensä
kuitenkin vain jäänne menneiltä ajoilta, varsinkin murrostilanteessa.
Myös tanssinetin keskustelupalstan kehitys on ollut täysin 50-luvulla
kehitetyn kelloteorian mukainen. Kelloteoria viittaa aikaan. Aika kuluu
ja kello käy. Organisaatio muuttuu. Aikaa ei voi pysäyttää. Ei
organisaation kehitystäkään. Ainoa toivo hyvin toimivalle
organisaatiolle on se, että kello käy välillä hitaasti tai pysähtelee.
Mutta taaksepäin sitä ei voi siirtää. Organisaatio kuolee aikanaan tai
kokee jonkinlaisen tuhkasta nousemisen Fenix linnun tapaan. Silloin on
jo kyse uudesta organisaatiosta, vaikka se eräällä tavalla onkin vanhan
perillinen. Mutta sillä ei ole mitään velvoitteita entiseen yhteisöön.
Se vain syntyi vanhan raunioille.
Alkuaika
Jokainen yhteisö tarvitsee syntyäkseen vahvan johtajan. Ilman vahvaa
johtajaa mitään suurta tai merkityksellistä ei synny. Aluksi johtaja on
sama kuin organisaatio. Kaikki ideat, päätökset, toimeenpano ja
valvonta tapahtuvat hänen toimestaan. Kenelläkään muulla ei ole mitään
sanomista mihinkään asiaan. Tai voi ehkä sanoa, mutta sillä ei ole
vaikutusta ja jos pahasti sanoo, joutuu lähtemään koko organisaatiosta.
Toki johtajien empaattisuus ja sosiaalisuus vaihtelee, mutta valta ja
vastuu on vain heillä. Tässä vaiheessa organisaation kello on vielä
helppo pysäyttää. Lopetetaan organisaation ja toimintojen kasvattaminen
siihen, minkä johtaja pystyy yksin hallitsemaan. Tämä tilanne on myös
helppo pitää vakaana.
Mutta useimmilla johtajilla on kuitenkin visio jostain suuremmasta ja
organisaatiota kasvatetaan. Kasvaminen aiheuttaa epävakautta ja
epävarmuutta. Entiseen ei ole paluuta, mutta uusien toimintamallien
löytäminen vie aikaa ja tarvitaan hitunen onneakin.
Analogia tanssinetin ja sen keskustelupalstan kehityksen alkuaikoihin
lienee itsestään selvä. Suuret kiitokset vaan Matille. Hienoa työtä!
perjantai, 21. joulukuu 2007
Kommentit