Sunnuntaina (13.1.8) Järvenpään Tanssikeskus veti minuakin puoleensa. Jos uudenvuoden aaton tanssit jättää laskusta pois, niin nämä olivat vasta toiset tanssit tänä vuonna. Joten pahaksi on päässyt kun vertaa hurahtamisen alkuaikoja (suuruusluokkaa 200 kertaa/v).

Oikein muistui haikeana mieleen Pertsan Koivulan vanha Jätkänsakki, jossa nykyisestä Omegasta soittivat Anna-Liisa (koskettimet), Rami (näppäilyt ja valot) sekä Esa (palikat). Mikä pisti korvaani oli eka setillä Anna-Liisan kauniisti sointuva laulu. Oliko ääni kehittynyt vaiko oliko siitä niin¨pitkä aika kun olin viimeksi kuullu – tärkeintä että se sävähdytti.

Sen minkä sekä orkesteri että Eija Kantola ovat huomanneet ja ottaneet vaarin on, että jokainen setti pitää alkoittaa räväkästi jollakin tutuhkolla hyvällä tanssikappaleella ja upottaa pakolliset iskelmät sinne setin puoliväliin. Ihminen kun muistaa parhaiten alun ja aivan lopun, niin näihin on panostettava.

Hyvät olivat tanssit musiikkia myöten ja väkeä sopivasti. Jos tulkita saa nin sanoisin, että Seppo valitsi tahallaan ensimmäisiksi väliaikalevyiksi ei-niin kauhian-hyvät, jotta orkesterin musiikin hyvyys korostuisi.Tyyli muuttui myöhemmin.Voin olla tulkintoineni väärässäkin.