Irlannin euroviisut toivat aikoinaan Irlantilaisen tanssin kansainvälisen huomion kohteeksi. Steppaaminen oli monelle tuttua, mutta tuollaisen ison porukan massiivinen yhtäaikainen potkiminen oli jotain aivan uutta monelle.

Irlannissa tuo tanssimuoto on huomattavasti suositumpi kuin paritanssit konsanaan. Hieman samoja elementtejä on myös Suomeen vahvasti rantautuneessa rivitanssissa. Siinä myös pukeutumisella on oma merkittävä osa. Hattua pidetään sisätiloissakin ja bootsit paukkuvat parkettiin.

Myös
suomalaiset rivitanssijat liikkuvat energisesti mutta kurinalaisesti; askeleet ovat vuosien harjoittelun jälkeen näytöksissä ihailtavasti hallussa. Kappaleet vaihtuvat, mutta tanssi jatkuu. Oikeastaan rivitanssi on melkoinen sekahedelmäkeitos eri maiden tanssikulttuureista, eli vaikutteita on monestakin maasta. Asut tuovat useimmille mieleen ensiksi USA:n.

Niinkuin kuntojumpassakin harrastuksen pariin on hakeutunut enemmän naisia kuin miehiä, -ikuinen dilemma. Rivitanssissa asialla ei ole muuta kuin ehkä symbolista merkitystä, koska tasapareja ei tarvita.

Stetsoneista, buutseista, solmituista paidoista ja muusta cowboyrekvisiitasta huolimatta rivitanssissa on mukana kosolti ihan suomalaisia elementtejäkin.  Myös eurooppalaisten siirtolaisten, lähinnä irlantilaisten mukana tulleet vaikutteet heijastuivat aikoinaan myös alkuperäiseen yhdysvaltalaiseen rivitanssiin.

Tanssinetin suurimmat kinastelut on aikoinaan saatu aikaiseksi lapsien mukaanotosta lavatansseihin. Tanssiharjoituksissa lapset ovat useasti vaivattomasti mukana ja  vain piristävä lisä mikäli tanssinohjaajan ja muiden harjoittelijoiden keskittyminen ei siitä kärsi.

k1_1202.jpg