Päivän mittaan heräsi toivo, että koko maassa nähtäväksi luvattu täydellinen kuunpimennys olisi aamuyöllä ja aamulla vielä seurattavissa.

Kotiin palanneen kaukomatkalaisen Koivukylästä poimittuanikin vielä auton ikkunasta tirkistelin puolittain pilven takaa pilkistävää seuralaistamme, kun pääkaupunkia kohti sompailin.

Asia jo pääsi sitten unohtumaankin, kun ensin tehtiin Töölössä kiemuroita, joiden päätteeksi viimein lähelle Temppeliaukiota sain ruppanan tuupatuksi erään jonon hännille.

Vielä jäi aikaa kohtalaisen rauhallisesti kävellä kohteelle. Toistakymmentä minuuttia olisi ollut varaakin.

Alhaalla luolan uumenissa oli jo kuumaa, ja väki täytti sekä parketin että muutkin tilat. Ennen kaikkea illan teemana näytti (Varjokuvan tyyliin) olevan hämäryys ja jopa ihan pimeyskin.

Onneksi ihan ensimmäiseksi osui käsiini -vielä hämärän rajamailla- tuttu neito, jota olin hiukan huolestuneella tekstiviestillä päivällä lähestynyt. Kunnossa näytti olevan ja hyvällä mielin. Vasta kotiin lähtiessä (auto jo liikahti) sain vastauksen viestiini, jonka kohtaloa en tullut illan kuluessa kysyneeksi. Ihmeellistä se tuo IT! Vasta nyt oli siis päiväinen viestini saapunut perille.

Melko tavalla silhuettien (varjokuva) perusteella piti hakuja illan kuluessa suorittaa, jos siitä ovenpuoleisesta parketinpäädystä niitä halusi tehdä. Sielläpä ne useimmat haettavat Pressalla oleskelevat.

Onneksi valovyöhykkeellä, baaritiskin ääressä seisoskeli muutama tuttu ja siellä toisen pään seutuvilla jokunen myös.

Kiitettävän aktiivisia tosin olivat naiset itsekin tällä kerralla hakupuuhissaan.

Tanssijat, siis ihan oikeat sellaiset, olivat jälleen pääosan ajasta enemmistönä lattialla, kuten tuolla on useinkin ollut. Varjokuvan keikoilla varsinkin on noin. Asiasta vallan hyvillään oleva Kyöstikin loisti tyytyväisyyttään kuin majakka (pituuskin piisaa) asiaa minulle baaritiskin ääressä hehkuttaessaan.

Miinuksena illan olosuhteista on todettava, että aiemmin aina mukavana viilennysalueena toiminut kessuakvaarion ympäristö olikin nyt kuumempaa aluetta kuin varsinainen tanssitila. Orkesterin olosuhteet kuulemma olivat ihanteelliset -lavalla toimi tuuletus kiitettävästi.

Musiikki oli varmaa Varjokuvaa. Vain yksi minulle entuudestaan tuntemattomaksi jäänyt kappale nyt tarttui korvaani.

Puolen yön jälkeen alkoi lattia tyhjentyä, joten viileissäkin olosuhteissa pääsi irroittelemaan -tunnelmoimaan myös.

Ihan viimeisten kappaleiden aikana ei juuri tilanputteesta voinut valittaa, mutta hitaita ja eri suuntiin eteneviä kömmiskelijöitä kyllä piti kierrellä ja jonkin verran varoakin.

Tapani mukaan haeskein lähinnä suosikkejani ja tuttuja muutenkin. Vain kahta ennen tanssittamatonta nyt tulin hakeneeksi. Toinen näistä, varsinainen taituri, tarjosi hienon balettiesityksenkin loppuillasta paikan kantaväkeen kuuluvan, vinkeän aasialaiskaverin (tamilitiikeriksi nimeämäni), kanssa jo harvaksi käyneelle yleisölle. Näöltään toki tuttu oli tuokin ja nimikin selvisi myöhemmin -hyvin tunnettu sekin.

Hieno kokemus oli taiturin kanssa temppuilla. Tyytyväinen oli tämäkin ilmeisesti, koska kiitteli vielä narikassakin uudelleen.

Toista tuntematonta, Kyöstin kanssa jutellutta, hain jopa kahdesti. Iloista menoa!

Tuttujen kanssa tietysti oli sekä riemukasta että tunteellista.
Koko tanssikansan yhteinen ilo, miss B:kin kävi minut vauhtimenoon koukkaamassa, kun juomaani sohvannurkassa imeskelin.

Eräs supersuosikeistani lähti taas kovin aikaisin, joten vain kerran ehdin häntä hakemaan. Oli hän juuri ennen lähtöään tulossa hakemaankin, mutta pyörsi takaisin, kun näki minun olevan varattuna. Toiste sitten!

Erästä harvoin viime aikoina nähtyä (punatukkaiseksi mustan tilattuaan muuttunutta) olin alkuillasta hakemassa, mutta annoin sitten periksi oman paikkakunnan ansioituneelle (ja kolmekymmentä vuotta nuoremmalle) pojalle. Onneksi haettavaksi aiottu paikkasi myöhemmin, joten pääsin hänen hakemanaan sittenkin kanssaan parketille.

Illan eräs mielenkiintoinen anti oli se, että muuan viime aikoina nimen saanut, Jäkessä ja aiemmin jo muuallakin jonkin verran tanssitettu nuori neiti osoittautui melkein kollegaksi: Opiskelee sotatieteitä. On siis kadetti.


Sitä en tiedä, monenko sotilaan kanssa kaikkiaan olen tullut tanssineeksi, koska varusmiespalvelusta suorittavia saattaa olla joukossa paljonkin. (Merikukan tiesin jo pari vuotta sitten.) Nyt kuitenkin tiedän ainakin kahta ammattisotilasta tanssittaneeni. Tahiti nimittäin oli käsissäni parillakin tanssipaikalla (Järvenpää ja Ruusulinna) viime keväänä.

Alkuun vaikutti suureltakin ongelmalta se, että yllättäen menetin ääneni (demokratia vaarassa?) Lahdesta Vantaalle ajaessani. Kun nimittäin yritin kyytiläistä puhutella tämän autoon astuttua, en saanutkaan ääntä lainkaan aikaiseksi. Melkoista rykimistä olikin ilta, kun aina ennen puheyritystä piti kurkkua selvittää. Jospa se tästä huomiseksi aukeaisi. Toisaalta useimmiten minulle onkin tokaistu "Ole hiljaa!" kun olen yrittänyt tanssin aikana puhua. Ehkä onkin syytä vaieta ainakin vähäksi aikaa.


Niin, se kuu: Ei näkynyt tulomatkalla eikä edes aamulla (3.30 menin nukkumaan). Pilvipeite oli paksu. Parinkymmenen vuoden odotus edessä ennen seuraavaa tilaisuutta.

Illan saldo, olosuhteet huomioon ottaen hyvä: 18/9.