Humppis Perjantai 6.3.2008
Nimittäin Järvenpään tanssikeskus omalla paikallaan.
Selkeässä säässä lähdin ajelemaan, mutta jo vajaan kymmenen minuutin
päästä tavoitin talven, vaikka etelään olinkin sompailemassa.
Alkoi
nimittäin taivas ensin hiljalleen ja sitten yhä tihentyen tarjota lunta
päin näköä. Kohta jo piti pitkät valot vaihtaa sumusellaisiksi, jottei
ihan sokaistuisi.
Aura-autoakaan ei ollut ennen Kärkölän risteystä käytetty vanhan tien etelään johtavalla kaistalla.
Mäntsälän eteläpuolella vasta alkoi tie olla vapaa ja kuivahkokin. Ilmakin selkeni.
Onneksi olin säätietoon luottaen varannut muutaman ylimääräisen
minuutin. Niinpä juuri ajoissa pysäytin biilini melkein portaanpielessä.
Narikkatiskin ääreen asettuessani havaitsin takanani olevan pariskunnan
kauniimman (no, ei se Eerokaan sentään niin ruma ole) osapuolen
muuntautuneen palokärjeksi (kirkkaanpunainen otsatupsu). Pirteää pj. P!
Erilaista värinvaihtoa huomasin heti perään tapahtuneen
kaakonkulmalaisen, lähinnä hemppojen heimoon kuuluvan tipusen
latvapäässä. Tällä suunta enemmänkin kottaraiseen viitaten -tummenemaan
päin.
Tuonpa noukin ensivalsseille.
Siitä se lähti
rullaamaan tanssi niin, että virkistysjuoman ääreen pääsin vasta
naisten puolituntisen jo alettua. Tällä kertaa nautinkin sekä juoman
että kahvin (varsinaisen naistentunnin aikana se) poikkeuksellisesti
miesseurassa. Ensin oli vuorossa tuo narikassa tavattu, entinen saman
seuran kantava jäsen.
Alkuun savolaisempaa ja sitten puujalkaisempaa seuraa löytyi kahvikupin höysteeksi.
Tuo kahvittelu vain keskeytyi ihastuttavan halikoneen ilmaantumiseen ja
heti perään yhtä ihanan tangoon kutsujan tuloon. Siihen jäi kahvi
jäähtymään ja viinerinjämä kuivumaan. Korjasin myöhemmin tuulensuojaan,
kun viimein ehdin takaisin.
Vaikka Fiibbarit eivät tällä
kerralla saaneet taloa ihan täyteen, oli paikalla kuitenkin minun
suosikkitanssitettaviani sen verran monta, että muutama jäi kokonaan
hakematta (itkua suorastaan jo väännätti moinen).
Edellisenä
lauantaina salsatessa venähtänyt selkä, jonka tila paheni sitten
sunnuntaina Jäkessä lisää, oli ehtinyt mielestäni toipumaan alkuviikon
aikana, vaan eipä sittenkään: yhdentoista huitteilla rupesi taas
vihlomaan. Kotimatkalla juili jo aika ilkeästi. (Poistuin 00.25)
Pohjoiseen matkaavalta tullut viesti tosin hiukan lievitti kipua. Paha
juttu toisaalta, sillä moottoritiellä tuohon vastausta naputellessani
tulin näköjään menettäneeksi tarkkaavaisuutttani sen verran, että
nopeus nousi jonkin kerran 120:een.
Ei ehkä pitäisi tekstailla ajon aikana.
Tälle illalle olin merkannut itseni Pesäkalliolle (kysymysmerkillä
tosin). Itäisiltä mailta aamulla tullut, sairastumisesta kertonut
viesti laittoi sitten vaihtamaan Hattulan kohteeksi.
Sinne siis tunkemaan yli tuhannen muun sekaan. No, Hurmio kutsuu...
Illan hakusaldo (ca vá): 18/8.
lauantai, 8. maaliskuu 2008
Kommentit