Humppis                                                   Perjantai 6.3.2008

Nimittäin Järvenpään tanssikeskus omalla paikallaan.

Selkeässä säässä lähdin ajelemaan, mutta jo vajaan kymmenen minuutin päästä tavoitin talven, vaikka etelään olinkin sompailemassa.
Alkoi nimittäin taivas ensin hiljalleen ja sitten yhä tihentyen tarjota lunta päin näköä. Kohta jo piti pitkät valot vaihtaa sumusellaisiksi, jottei ihan sokaistuisi.

Aura-autoakaan ei ollut ennen Kärkölän risteystä käytetty vanhan tien etelään johtavalla kaistalla.

Mäntsälän eteläpuolella vasta alkoi tie olla vapaa ja kuivahkokin. Ilmakin selkeni.

Onneksi olin säätietoon luottaen varannut muutaman ylimääräisen minuutin. Niinpä juuri ajoissa pysäytin biilini melkein portaanpielessä.

Narikkatiskin ääreen asettuessani havaitsin takanani olevan pariskunnan kauniimman (no, ei se Eerokaan sentään niin ruma ole) osapuolen muuntautuneen palokärjeksi (kirkkaanpunainen otsatupsu). Pirteää pj. P!

Erilaista värinvaihtoa huomasin heti perään tapahtuneen kaakonkulmalaisen, lähinnä hemppojen heimoon kuuluvan tipusen latvapäässä. Tällä suunta enemmänkin kottaraiseen viitaten -tummenemaan päin.

Tuonpa noukin ensivalsseille.

Siitä se lähti rullaamaan tanssi niin, että virkistysjuoman ääreen pääsin vasta naisten puolituntisen jo alettua. Tällä kertaa nautinkin sekä juoman että kahvin (varsinaisen naistentunnin aikana se) poikkeuksellisesti miesseurassa. Ensin oli vuorossa tuo narikassa tavattu, entinen saman seuran kantava jäsen.

Alkuun savolaisempaa ja sitten puujalkaisempaa seuraa löytyi kahvikupin höysteeksi.

Tuo kahvittelu vain keskeytyi ihastuttavan halikoneen ilmaantumiseen ja heti perään yhtä ihanan tangoon kutsujan tuloon. Siihen jäi kahvi jäähtymään ja viinerinjämä kuivumaan. Korjasin myöhemmin tuulensuojaan, kun viimein ehdin takaisin.

Vaikka Fiibbarit eivät tällä kerralla saaneet taloa ihan täyteen, oli paikalla kuitenkin minun suosikkitanssitettaviani sen verran monta, että muutama jäi kokonaan hakematta (itkua suorastaan jo väännätti moinen).

Edellisenä lauantaina salsatessa venähtänyt selkä, jonka tila paheni sitten sunnuntaina Jäkessä lisää, oli ehtinyt mielestäni toipumaan alkuviikon aikana, vaan eipä sittenkään: yhdentoista huitteilla rupesi taas vihlomaan. Kotimatkalla juili jo aika ilkeästi. (Poistuin 00.25) Pohjoiseen matkaavalta tullut viesti tosin hiukan lievitti kipua. Paha juttu toisaalta, sillä moottoritiellä tuohon vastausta naputellessani tulin näköjään menettäneeksi tarkkaavaisuutttani sen verran, että nopeus nousi jonkin kerran 120:een.

Ei ehkä pitäisi tekstailla ajon aikana.

Tälle illalle olin merkannut itseni Pesäkalliolle (kysymysmerkillä tosin). Itäisiltä mailta aamulla tullut, sairastumisesta kertonut viesti laittoi sitten vaihtamaan Hattulan kohteeksi.

Sinne siis tunkemaan yli tuhannen muun sekaan. No, Hurmio kutsuu...

Illan hakusaldo (ca vá): 18/8.