Vuosisadan 10 ensimmäistä vuottaa olivat tangon kannalta kiireistä synnytysaikaa, esimerkkeinä:
Angel Villoldo (1868 - 1919) El Choclo (n. 1903)
Ernesto Ponzio Don Juan (n. 1905)
Enrigue Saborido (1876 – 1941) La Morocha (1905) ja Felica (n. 1910)
Lorenzo Logatti (1872 – 1961) El Irresistible (1907)

La Morocha oli aikansa hitti. Sitä myytiin yli 300 000 levyä, kun muut parhaat jäivät tasolle n. 25 000 kpl. Kun El Choclo ensi kerran esitettiin eräässä La Bocan ravintossa, kuulutettiin se kreolitangona. Ei liene kovin liioiteltua sanoa, että Buenos Airesin eteläinen työläiskaupunginosa La Boca oli 1900-luvun alussa tangomusiikin syntypaikka. Soittopaikat olivat vaatimattomia ja kuuluisimmat soittajat / orkesterijohtajat usein pianisteja, ellei oteta huomioon bandoneonin soittajia Aduardo Arolaa (1892 – 1924) Vicente Grecoa (1888 – 1924). Ensin mainitun lempinimi oli ”Bandeontiikeri”. Grecolla oli 6-miehinen orquestra típica criolla, myöhemmin sana criolla tipahti orkestereista pois. Häntä voidaan pitää myös tangomusiikin levytyksen pioneerina.

BA:n yläluokka torjui jyrkästi tangon, vaikkakin mm. hienostobordelleissa tangoa tanssittiin. Vuosina 1913 – 1914 vanhalla mantereella tapahtui kummia. Pariisissa ja Lontoossa syttyi tangobuumi juuri ennen ensimmäisen maailmansodan puhkeamista (syy / seuraus ?!). Sieltä tango sitten kulkeutui takaisin Argentiinaan rikkaiden lomalaisten mukana hyväksyttynä juttuna. Tuohon aikaan Euroopassa upporikkaista sanottiin, että rikas kuin argentiinalainen. Jäähdyslaittein varustetut höyrylaivat kun kuljettivat ylihintaista lihaa ja äveriäitä turisteja ylikansoitettuun Eurooppaan. Jotta käteisessä löytyi ja tarinanaihetta kertyi!

Tuohon aikaan ehkä BA:n tunnetuin orkesterinjohtaja oli Roberto Firpo. Hän vieraili 1917 Montevideossa (Uruguay). Ko. soittokahvilaan tuli joukko nuoria miehiä, jotka tauolla toivat Firpolle erään marssin nuotit. Säveltäjä itse ei kehdannut tulla maestron luo vaan jäi nujuamaan ovenpieleen. Joukko oli paikallisen lääketieteellisen opiskelijoita, jotka karnevaalikulkueessa olivat ajatelleet esittää ko. marssin. Tällaisesta ryhmästä, joka esittää karnevaalikulkueessa tanssia ja laulua, käytetään sanaa la comparsa. Marssin säveltäjä Gerardo Hernán Matos Rodríguez (”Becho”, 28.3.1897 – 25.4.1948) oli antanut kappaleelle nimeksi La Cmparsita, jonka Firpo ensi kerran ehti soittamaan vasta viikon päästä. Silloin käännettiin uusi lehti tangon historiassa eikä Bechosta ei koskaan tullut lääkäriä.