Ennen Melbournen kisojen alkua 1956 olympiatuli kiersi Australian ympäri. Juoksijamestari Pat Dillon kuljetti olympiasoihdun Sydneyihin, jossa sen otti vastaan pormestari Pat Hills. Juoksijan nähtiin lähestyvän kaupunkia, ja hän sai ympärilleen poliisisaattueen. Sydneyn kaupungintalolla juoksija ojensi soihdun pormestari Hillsille, joka alkoi pitää puhetta. Vasta astuessaan mikrofonin eteen pormestari huomasi mitä hän piteli käsissään. Kusenkellastamia vanhoja kalsareita kepin nokassa!

Pormestarin käsissä ei ollut olympiasoihtu, vaan kepakon nenään kiinnitetty säilyketölkki, jonka sisällä katkusivat keroseenilla kostutetut miesten kalsarit. Pormestari katseli ympärilleen, mutta soihdun tuonut juoksija oli tietysti kadonnut jo väkijoukkoon. Hills tointui nopeasti ja virnisti äimistyneelle yleisölle, että tämä soihtu taisikin olla harjoituskappale. Matkalla viivästynyt Dillon saapui myöhemmin oikean soihdun kanssa.

Vuosia myöhemmin selvisi, että kalsarisoihdun oli ojentanut Sydneyn yliopiston opiskelija Barry Larkin, joka oli närkästynyt siitä, että natsien keksimästä soihtuviestistä oli tullut Olympialaisten pysyvä ohjelmanumero. Tapahtuman merkittävyyden huomioon ottaen Larkinin tempaus on kaikkien aikojen paras opiskelijakepponen.

Jos tuo soihtuviesti tulee nyt suomeen, niikuin se lamakin näyttää tulevan (ei Dalai Lama), niin tanssiväellä
on mahtava tilaisuus päästä keppostelemalla historian kirjoihin. Soihtuahan tietysti olisivat itseoikeutettuja juoksuttamaan osan matkaa vanhat kunnon juoksijanuorukaiset Stefanus, Humppis ja Isäntä. Sinne jonnekin väliin sitten Danielin ketkale ujuttaisi kepin nokassa käryävän tanssikengän ja tuo älypää ojentaisi aivan pokkana kenkäsoihdun juhlapuhujaksi valitulle Lahden pormestarille.