Mikko                              (mukana myös kuvat)

Tanssireissut itään jatkuvat. Kun Alex Park & Kino Jake oli vielä näkemättä, niin suuntana siis bisnescity.

Kun ei voi tietää mitä ilta tuo tullessaan tanssin saralla, niin nyt aamusella keskityin vain ja ainostaan humppaan. Kun se perinteinen versio ei tunnu onnistuvan, niin ajattelin jäisikö tuosta taas mitään nuppiin. Tulihan sitä katsottua kertaa monta ja samalla myös itsekkin kokeiltua.

Alkuperäinen suunitelma oli lähteä matkaan jo varhain klo 12.25 bussilla. Visiitti kyseisen tanssipaikan kotisivulla ja totesin, että klo 19.50 lähtevällä bussilla olisin perillä 21.30, kun tanssit alkavat 30 min aikaisemmin.

Launtain sää oli hieman kolea, mutta sateen vaaraa ei ollut, joten ajattelin yhdistää liikunnan riemun ja hyödyn. Pyörä-peräkärry yhdistelmällä vein vanhan monitorin työpaikan SER-pisteeseen ( sähkö/eleroniikkaromu). Tulomatkalla reitti vei Riutan ohitse. Näytti tanssilava selvinneen hyvin talvesta. Kotiin kerkisin mukavasti..pari tuntia lähtöön. Pyöräreissun jälkeen jalat olevat alka finaalissa, mutta päätös piti ja tanssimaan lähdettään. Täyspuunaus päälle ja peilistä takaisin katsoi naama, joka saisi tänä iltana kelvata daameille. Miehistä ei niin väliä. Eräs lavakummeista kehotti..lievästi sanottuna ottamaan lämpimät vaatteet mukaan. Illasta ja yöstä tulisi jälleen pakkasen kylmettämä. Tein vaatekysymyksessa komromissiratkaisun. Otin mukaan toki pipon & käsineet sekä paksun paidan. Kotiin jätin talvitakin ja pitkätkalsarit. Otaksuin, että näillä pärjää.

Lähtiessä aurinko teki jo laskuaan. Sää oli lämpötilaa lukuunottamatta hyvinkin myöhäiskeväinen. Riihimäen linja-autoasemalla poikaporukka istui iltaa, luultavasti alkoholi viihdykkeenä. Oitistä eteenpäin hämäryys sai valosta voiton. Lahteen tulimme hieman etuajassa klo 21.20. Olin printtannut pienen kartan netistä varmuudeksi. Aseman vierestä lähti Aleksanterinkatu, joten kävelymatkaa olisi n.50m.

Sisäänkäynti löytyi helposti. Ikkunassa oli julisteista tulevista esiintyjistä. Tanssipaikka löytyi, kun utelin asiaa respasta. Siinä tanssikenkiä jalkaa vetäessä poke ihmetteli moista hieman ääneen. No tanssimaan tänne on tultu, joten siinäpä syy. Pari nuorta poikaa kävi portsarilta kysymässä onko hän laittanut koskaan ketään lukkoon? Kaveri on ollut alalla 14 vuotta, joten niitä lukkoon laittojakin on ollut vähintäänkin muutama. Ojensin takin ja olkakassin narikkaan samalla kysyen mitä olen velkaa. Narikka menee samalla maksuun lipun kanssa. 10.50 €  muistaakseni oli hinta nähdä Kino Jake.

Nousin raput ylös. Kun yläkerrasta kuului jo musiikkia, niin arvelin illan orkesterin jo aloittaneen soitannan. Yllätys oli melkoinen, kun paikka oli lähes tyhjä ja levymusiikki soi. Paikalla oli yksi pariskunta ja varttuneempi mies puku päällä. Tilasin ED-energiajuoman ja istuin tanssilattian välittömään läheisyyteen. Tanssipaikasta tuli heti mieleen Vantaan Tulisuudelma, joskin etäisesti. Tanssiparkettialue on yllättävän iso n.80 neliöö. Pari tolppaa siinä on, joihin oli liimattu valokuvauksen kieltävät tarrat. Varttuneempi herra siinä nautti juomaansa ja etsi naisia tanssitettavaksi. Ei ollut vielä daameja..ainakaan niitä, jotka olisivat tulleet yksin tai tyttöporukalla. Palasin tiskille ottamaan lasin Colaa ja samalla kysyin milloin Kino Jake aloittaa. Baarimikko kertoi, että joskus klo 21.50. Joskus tähän mainittuun aikaan yhtye aloitti illan urakan. Kehottivat täyttämään parketin. Yleensä orkat ovat aloittaneet valssilla, mutta nyt tuli muutos kaavaan. Ensimmäinen pari oli tangoa.

Paikka alkoi pikku hiljaa täyttyä. Daamit tulivat yleensä saattajansa kanssa. Tässä vaiheessa ainut ilo oli kuunnella ja katsella kaunista taitavaa nuorta lupaavaa orkesteria. Kino Jake on yllättävän iso kokoonpano: neljä miestä ja kaksi naista. Miehistä ainakin kaksi toimi vokalistina ja naisista yksi. Aika pikantti mauste tässä orkesterissa on ehdottomasti sähköviulu ja Anniinan kaunis ääni. Muutaman kerran naisvokalistin ääni jäi soitannan alle. Humppaakin tuli, mutta edelleen meikä nautti juomista ja musiikista. Lähelle baaritiskiä oli tullut istumaan tumma pitkä daami. Siinä käytiin silmäpeliä etäisesti. Jos se nyt oli molemmin puolista.

Vaikka väki lisääntyi, niin parketilla ei ollut koskaan ruuhkaa. Jenkan ollessa soiton alla yllätävän moni oli tanssimassa. Enemmän, kun keskimäärin tanssilavoilla. Käväsin hakemassa lasin tuoremehua. Baarimikon silmistä oli luettavissa, että olisiko pitänyt ottaa jotakin tujumpaa juomaa. Pettymys loisti silmistä. Tännehän on tultu tanssimaan ja nauttimaan hyvästä musiikista, ei ryyppäämisestä. Asetuin jossakin välissä istumaan tanssialueen takareunalla oleville tuoleille. En siinä pitkään ehtinyt istua, kun siihen viereen istahti hemmo, joka oli selvästä nauttinut muutakin, kun kansalaisluottamusta. Kaveri kävi heti käsivarteen kiinni. Pari lausetta sanoin ja nousin pois siitä istumasti. Palattuani takaisin kaveri sai vielä vartin verran häiriköidä tanssijoita ja Kino Jakea, kunnes poke kävi noutamassa häirikön pois.

Kino Jake on taitavasti sovittanut tuttuja pop jne kappaleita tanssittavaan muotoon. Illasta nautti jo musiikin tähden. Todella edukseen erottuva tanssiyhtye. Miksi heitä näkee niin vähän varsinaisilla tanssilavoilla?

Kun kerrottiin seuraavan parin olevan foksia, niin nyt jos koskaan lähden tanssimaan. Etsin tumman kaunottaren käsiini ja pienen empimisen jälkeen hän lähtikin. Daami tuntui olevan jo hieman hiprakassa. Tanssi meni ihan mukavasti, mutta käännökset jäi torsoksi. Ehkä epäilys daamin pysymisestä perässä jätti monimutkaiset kuviot pois. Toisen daamin kanssa tuli myös foksia tanssittua, tosin jäi vaan parin puolikkaseen. Onhan tuo kolme vaatimaton määrä, mutta eipä Kolibrikaan ole loistanut tanssimäärällään.

Tanssipaikan sulkeutuessa klo 03 osa väkeä siirtyi alakerrassa olevaan Velvet-clubiin. Itse tein myös saman liikkeen, kun rautatieasema avaa ovensa vasta kahden tunnin kuluttua. Clubilla oli levyjä soittava DJ. Eräs pari veti buggia kätevästi Pandoran ja muiden 90-luvun hittien tahtiin.

Vähän ennen 04 oli aika pistää tanssikengät pussiin, sekä villapaita päälle ja poistua. Kyselin rautatieaseman sijaintia ja kävelin toria kohti. Siinä torin laidalla eräs teinityttö pahoinpiteli luultavasti poikaystäväänsä. Tavatonta miten nykyään myös naiset osaa tämän fyysisen väkivallan. Torilla pysähdyin erään nakkikioskin kohdalla ja tovin jonotin syötävää. Kylmä alkoi tulla puseroon ja jatkoin matkaani.

Tulin johonkin nuorison suosimaan kadunkulmaan. Kummallakin puolen oli mustat maijat järjestystä valvomassa. Taisin jälleen kysyä rautatieaseman paikkaa. Hetken jälleen käveltyäni työnnyin sisään Capo nimiseen grillipaikkaan. Paikka oli umpitäynnä ja jono pitkä, mutta menin jonon jatkoksi odottamaan syötävää. Pikku hiljaa pääsin lähemmäksi asiakastiskiä. Siinä eräs kaveri tönäisi minua ja välittömästi anteeksi pyydellen. Humalatilaan on aina hyvä vedota. Tokaisin siihen, että ei mitään ja kehuin, että on sinulla kaunis tyttöystävä. Hemmo meni vähän vaikeaksi kertoen,että ystävä vaan. Tilasin broilerikorin riisillä. Paikan pitäjä sanoi, että noin 20 min kestää ruuan valmistuminen. Saatuani annoksen söin sen oven vieressä olevalla pyödällä. Osan söin ja loput otin mukaani. Jälleen utelin rautatieaseman sijantia. Ohjeeksi annettiin kävellä mäki ylös...et voi eksyä. Viimeisen kerran paikkaa kyselin poliisipartiolta, joka auttoi humalaista nuorta naista asuntoosa.

Kello oli sopivasti jo 05 ja pääsin nukkumaan asemalle. Siihen autonvuokraustiskin viereiselle pehmeälle penkille vedin itseni pitkäksi ja nukuin vähän yli tunnin. Herättyäni lähdin kohti linja-autoasemaa. Sen sijantia ei tarvinnut kysellä. Opasteet pitivät miehen tiellä. Aurinkonsäteet valaisivat aamuista Lahtea. Lähellä rautatieasemaa on kymmenen kunnian kiveä ja Mannerheimin ratsastajanpatsas. Ei se elämä ollut tanssia 40-luvulla. Kello 6.45 bussilla jätin Lahden taakseni ja kotikylän piirteet tulivat näkyviin kello 8.05.

Kokonaisuutena kahden tähden ilta viidestä.

Tätä kirjoittaessa Kino Jake on selvittänyt tiensä Vuoden Viihdyttäjä-kilpailun finaaliin. Toivottavasti heidän tekemänsä työ kantaa voittoon asti.