Mikko

Lahden visiitistä oli kohtuu hyvin toivuttu, vaikka unimäärä nyt ei ihan riittävä ollutkaan. Ennen lähtöä vilkaisu humpan askeliin & tunnelmiin...jos taas jäisi jotakin tuostakin päähän.

Normaalisti klo 12.25 autolla Riutta-kaupunkiin. Koska kurssitus alkaisi tavalliseen aikaan, niin aikani kuluksi vein pussillisen pikku-SER:iä työpaikan keräilypisteeseen. Samalla työpaikan sosiaalitilat tarjosivat rikkumattoman rauhan ja tilan toistaa toiston jälkeen tanssikuvioita. Yllätys oli melkoinen, kun leikkurikolleega oli paikan päällä autoaan remppaamassa. Juteltiin yllätys yllätys, -tanssilavoista. Kyseli olenko käynyt mm. Kolmilammilla. Totesin siihen lakonisesti, että eipä ole tullut käytyä, kun kyyti uupuu ja omaa autoa en kyllä hanki. Siellä tien päällä on jo muutenkin koheltavia kuskeja. Kaverin lähdettyä jatkoin sooloharjoituksia. Lähinnä foksia ja humppaa siinä tepastelin.

Joskus puoli neljän maissa lähdin duunipaikalta kiitämään. Ennen keskustaan menoa poikkesin Erkylän Siwassa, joka on siitä metka paikka, että on 365 päivää vuodessa aina ilta 21 asti auki. Suklaapatukkaa mussuttaen kävelin kohti rautatieasemaa. Prisman nurkilla sain päähäni pirauttaa eräälle pitkään tanssineelle daamille. Pitkään juteltiin aurinkon paahteessa. Vaihdettiin kokemukset miten oli viikonlopun tanssit menneet jne jne.

Puhelun jälkeen suuntima Karalle. Daameja oli jälleen yksi vähemmän, kun miehiä. Mukana oli edelliseltä alkeiskurssilta mukaan tullut daami. Kertoi saaneensa Ruusulinnassa kohtuu kylmää kyytiä, kun oli ilmoittanut miehelle, ettei osaa cha chaata. Mies oli luvannut opettaa sitä ja lopuksi hermostui, kun ei mennyt oppi perille. Totesimme yhdessä, että aika tolvana mies, eikä tanssinopetus tanssiessa ole ehkä se paras tapa oppia. Koska mukana oli uusi kurssitettava oli tämän kertainen kurssipäivä lähinnä sekotus alkeiskurssia ja alkeiden jatkoa.

Aloitimme foksilla. Ihmetys oli lievästi sanottuna suuri, kun miesten piti ottaa 3+1 askeleet daamina. Sitä tässä ihmeteltiin erään herran kanssa. Oltiin vähän aikaa montut auki. Kieltämättä outo oivallus London Trained Professional Teacheriltä. Asia mikä myös hieman hämmästytti tällä kertaa oli, ettei daameja kierrätetty. Tästä kärsi eräs pätevä ja oppimishaluinen kaveri. Meikä tanssi jälleen kurssittajan kanssa. Hän ihmetteli sitä, että foksi onnistuu minulta parhaiten. Ehkä se vaan on helpoin laji minulle. Sitä tulee eniten lavoillakin tanssittua. Onhan se hyvä, että foksilla monessa, mutta itse haluaisin oppia paremmin tanssimaan mm. humppaa ja valssia. Ihan ominaan lajeina. Nälkä kasvaa syötäessä, mutta nöyränä on hyvä olla.

Kurssin kuopus sai valita, mitä seuraavaksi otetaan ja humppaa humppaa siis treenaamaan. Humppa lähti liikenteeseen ihan perusaskeleista. Joten tuo perusaskellus on oudon vaikeaa. En tiedä onko syy live- ja DVD-opetuksen eroissa. Seppo opettaa ottamaan kanta-askeleen ja kurssilla mennään koko jalan mitalla, jos ei muistini tässä tee tepposia. Osasyynä on vielä askeleissa askelsekaannus. Jalat eivät aina muista lähteä vuoroaskeleilla liikenteeseen. Lähes tulkoon ylitsepääsemätön ongelma meinasi tulla siinä oikeasta käännöksestä. Se oli niin vaikeaa alussa opettajan kanssa, että sain sitä pitkän tovin harjoitella ihan yksin. Loppupuolella sain siitä käännöksestä kiinni ja totesin kurssiveturille, että toivottavasti muistan tämän launtaina (Ruusulinna).

Vähän ennen päivän loppua ope mainitsi, että parin viikon päästä alkaa RiTy:llä tiistaisin kolmen kurssikerran bugg-opetus. Utelin siinä, että onko perinteinen bugg vai onko mukana sen ns. etenevä versio. Kumpikin löytyy kuulemma. Totesin siinä eräälle perheen päälle, että buggissa miehet pääsee vähemmällä. Hän siihen, että sellainen laji olisi hyvä olla.

Ensi kerralla otetaan sitten kaikkia jälleen ja ihmetellään mitä tehdään, kun kurssi vetelee viimeistään.