Tulkoon valkeus

Siirtolaisista enemmistö oli miehiä ja varsinkin sellaisten miesten, joilla oli homoseksuaalisia taipumuksia, oli helpompi siirtyä pois homoutta karsastavista maista. Tämä leimasi Buenos Airesin katukuvaa siten, että usein homoparien nähtiin tanssivan keskenään kaduilla ja sataman ympäristössä olevilla tyhjillä lastaus ja varastopaikoilla.

Köyhille naisille, jotka halusivat pitää kiinni maineestaan, ei tanssipaikkoja ollut. Miehet viettivät vapaa-aikaansa ryypäten, pelaten, tapellen ja siinä sivussa tangoa tanssien. Tällaisia paikkoja olivat:
bordellit
carpa(s), hökkeli tai teltta, jossa alaluokka tanssi ja osti seksipalveluita verhon takana
bailatine(s), slummien tanssipaikka
perigundine(s), nuhjuinen kapakka missä varakkaammat isännät ryyppäsivät, pelasivat, tanssivat ja tappelivat
academia(s), epämääräisiä tanssipakkoja, jossa oli myös tanssinopetusta mutta ei myyty seksiä
sala(s), tilapäisesti vuokrattu teatterisali, tanssisalit yleistyivät paljon myöhemmin
prado(s) / romeria(s), siirtolaisten ulkona järjestämien juhlien irtolava / markiisilla


Kaduilla tanssimista lukuun ottamatta tanssi oli tarkoin säädeltyä. Lähes kaikissa yleisissä tansseissa oli bastoneros (kepittäjät) / encargados (valvojat), jotka huomatessaan parien tanssivan liian lähellä toisiaan huusivat: "¡Que haya luz!" (~ Tulkoon valoa [väliin]!")

Viejo Tanguero ja satamalaisen sielu

Nimimerkki Viejo Tanguero oli pahoillaan tangoon tulleesta eurooppalaisesta vaikutuksesta (1913). "Oltuaan liian kauan vanhalla mantereella se muukalaistui. Nuo keinuvat liukumiset tekevät siitä melkein ranskalaisen tanssin." VT:n mielestä tanssiasento on teennäisen sketsimäinen ja tanssijat ottavat aidolle tangolle vieraita sivuaskelia kumpaankin suuntaan.

Vicente Grecon (1923) "Alma Porteña" –levyn (~ buenosairesilaisen sielu) kannen silhuettikuvat kuvaavat hyvin eri tangon tanssityylejä. Niissä korostuvat erityisesti tanssiparin välinen etäisyys sekä jalkojen ja käsien liikeratojen laajuus. Niissä on sekä ranskalaista että criolla tangon tyylit selkeästi erotettavissa. Vm. synnillinen, alaluokan tangon alkuperäistyylissä päät ja vartalo ovat lähellä toisiaan jalkojen ja käsien kuvastaessa tiukkoja lukittuja liikkeitä. Tanssiessa miehellä on päällä lyhyt jakku ja päässä hattu. Tällainen oli selvä signaali siitä, että kyseinen tanssija on pahatapainen compadrito (mies slummeista, ylpeä, uhmakas, pikkurosvo, parittaja).

Tangojen luokittelu

Eurooppalaisten raiskaamaan kreolitangoon (tango criollo) perustuvassa sosiaalitangossa (tango de saón) hylättiin varvasaskeleet, menuettityyliset kädet, ranskalaistyyliset vartaloliikkeet ja englantilaistyylinen tiukan etäällä pysyttelevä tanssiote. Ala- ja keskiluokassa kehittyi osittain tästä salonkitangosta mutta varsinkin marginaaliryhmien kreolitangosta oma versio, tango liso (liso = sileä, suora, tasainen, ..). Siinä korostuivat askelten yksinkertaisuus ja daami pystyi ennakoimaan mitä seuraavaksi oli tulossa. Kunnon tanguerot tietenkin halveksivat syvästi tätä tangoa.

Tangon kulta-aikaan uusia tangotyylejä ja kuvioita tehtiin tehdasmaisesti liukuhihnalla kysynnän ja tarpeen mukaan. Esimerkiksi vähävaraisilla miehillä ei ollut asiaa hyvätasoisiin bordelleihin, ellei heillä ovella ollut esittää uutta tangokuviota emännille.

Tangon imperialistinen muokkaus ja sen pakkosivistäminen aiheuttivat mm. sen, että syntyi valtava määrä erilaisia tangotyylejä, mistä eräänä kuriositeettina voisi mainita suomalaisen tangon. Syntyi siis tarve selvittää ja määrittää, mitä oli alkuperäinen argentiinalainen tango, muutoin pahimmassa tapauksessa olisi edessä ollut tangon kuoleminen. Tästä alkaakin minun mielestäni kirjan jännittävin osa, minkä jätän ainakin tässä vaiheessa itse kunkin selvitysten kontolle. Osasyynä on se, että tekstin tulkinta vaatisi konsultointia tanssin ja tulkkauksen ammattilasten kanssa, jotta karkeilta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin. (Esimerkkejä kun vääristä tulkinnoista Suomesta löytyy aina opetusneuvostasoa myöten.)