Humppis Lauantai 19.4.2008
Lauantaipäivä meni lähinnä lenkkeillen ja löhöillen -auringonotossakin avoimen parvekkeen oven edessä.
Varauduin toimimaan illalla kimppakuskina, mutta roolijako olikin päätetty toisin.
Ei siinä mitään, sopi minulle.
Sekään ei kummemmin hätkäyttänyt, että muutakin roolitusta oli etukäteen sovittu: Neljän ensimmäisen tanssin osalta oli tanssitukset puolestani päätetty.
Niinpä perille päästyä nöyrästi noudatin annettua ohjelmaa: ensivalssit toisen kyytiläisen kanssa.
Tiesin toki paikalla olevan myös sen, jonka kanssa useimmiten ne olen tanssinut. No kaksi kappaletta vain. Korjaisin asian myöhemmin, kunhan ne kaksi seuraavaa sitten vielä kutsuja/kuljettajan kanssa olisi tanssittu. Tangoja olivat. Mutta...
Sinnepä nuo jäivät alkuperäisessä valssikokoonpanossaaan -lattialle. Odottaessani menetin tietysti mahdollisuuden paikata asiaa ensivalsseille aikomani kanssa. Joutui näköjään kävelemään ne tangot.
Kun ei sitten seuraavina tuleville humpillekaan näkynyt olevan vaihtoa tulossa, ja tangolta vapautunutkin katosi, oli selvää, ettei minua alakerrassa tarvittu. Kiipesin yläkertaan juontipuuhiin.
Sieltä totesin, että kadonnut oli kuitenkin saatu aulasta kiinni. Hyvä niin. Itse istuin sitten yksin ylhäällä, kunnes kutsuja tuli pyytämään tanssiin. Kieltäydyin todeten että nyt on jo myöhäistä. Yritin selittää, miksi niin. Eipä selitystä tietysti kuunneltu -eivät naiset koskaan sitä tee.
Niinpä ei tanssittu sinä iltana yhdessä lainkaan ja tuskin tullaan enää koskaan tanssimaankaan.
Matkatavarana istuin takapenkillä tuppisuuna kotimatkan ajan myös. Pari kertaa risteyksissä ilmoitin kääntymissuunnan.
Kahvit tietysti join yksin.
Juuri ennen varsinaisen naistentunnin alkua sain kiinni toisen pitkäaikaisimmista kimppakyytiläisistäni. Kaksi kappaletta tanssittiin yhdessä, ja sitten tämä tanssitettava halusi yläkertaan juomatauolle. Seurakseen otin limpparia. Tarpeeseenhan tuo olikin.
Jokunen kappale siinä tanssittiinkin juonnin ohessa. Cha chamme sai kaiteen takaa niin murskaavan arvostelun, että illan aikana en sitten sille tanssilajille voinut ketään enää hakea.
Sama tauti hitaidenkin osalta. Tiedän ettei niitä oikeastaan kukaan kanssani halua tanssia (naistentunneillahan tuo aina viimeistään selviää). Niinpä jätin enimmäkseen nyt hakematta niille.
Yhden tuntemattoman nuoren naisen (hän haki minua ensin) kanssa tosin uskaltauduin loppuillasta hitaat tanssimaan ihan itse hakien. Hyvin menikin. Samoin sitten sille parittomalle illan ihan vihoviimeiselle hain Aitoossakin pari kertaa jo hakemaani hyvää tanssijaa (yli 30 v) aulan puolelta, vaikka tämä ei koskaan minua olekaan hakenut eikä tule hakemaan. Hienosti meni tietysti sekin.
Ai niin, sainhan nyt niille alkuillan tagoille haetuksi sitä ainoata naista, joka viimekäynnilläni Aitoossa osoitti hyväksyvänsä siellä olemassaoloni ja haki aulasta. Ihme kyllä yli kolmekymmppinen tuokin -poikkeus vahvistaa säännön. Ei tosin nyt sitten hakenut minua, joten hyväksyntä taisi olla väliaikaista.
Varsin selväksi siis tuli jälleen, että useimpien vakitanssitettaviini kuuluvien kolmekymmentä täyttäneiden naisten mielestä ei kaltaisillani papparaisilla ole mitään asiaa oikeille ihmisille tarkoitettuihin tanssipaikkoihin. Sitä nuoremmat kyllä (kimppakuski-kutsujaani lukuunottamatta) suhtautuvat suopeammin ja hakevatkin ihan kiitettävästi edelleen. Niinpä minun ilmeisesti pitääkin seuraavaksi siirtyä jorailemaan discoihin eikä suinkaan niihin eläkeläistansseihin, joihin minua kaikki ova jo vuosia olleet häätämässä.
No, takaisin ylös vielä.
Kun se tuo cha cha meni niin kuin meni (seuralaiseni oli sen luvannut eräälle toiselle, mutta ei ehtinyt alas hakemaan), jouduin jäämään yksin limpparini ääreen. Paitsi että istahtihan se Mäkimattilan Kyösti siihen tapansa mukaan juttelemaan. Sekin tuokio tosin katkesi siihen, että tanssiamme juuri arvostellut pari tuli artistin kanssa juttelemaa. Siispä poistuin takaisin alakertaan.
Siellä oli vielä puolet naistentunnista menossa. Kuten jo totesin, vain nuorin ikäluokka huomioi vaarin oilemassaolon siinä aulan virallisella hakualueella. Neljä noista minut siitä kävi korjaamassa.
Vielä ihan loppuillasta päätin hakea yläkertakumppaniani menossa olevan humpan jälkimmäiselle, jotta saisin hänet siitä sujuvasti mukaani vielä seuraaviksi luvatuille illan viimeisille hitaille. Enpä saanut, sillä tottahan nuo oli jo varattu minua parikymmentä vuotta nuoremmalle miehelle.
Lopputulemana tuolle illalle on vain todettava, että sen jo aiemminkin tiedossa olleen seikan lisäksi, että aikuiset naiset eivät hyväksy olemassoloani eivätkä varsinkaan näyttäytymistäni tanssipaikoilla, tuli nyt myös selväksi, että jo melko pitkään miellyttävästi yhdessä tehdyt tanssiretket ja muu mukava kahden vakitanssitettavani kanssa on nyt sitten historiaa.
Noista ylläkerrotuista syistä olin kaikille muillekin varsin kehnoa seuraa happamuuteni vuoksi.
Olisi siis sittenkin ollut parempi pysytellä alkuperäisessä suunnitelmassa ja käväistä vain paikallisessa eli Pesäkalliolla.
Musiikkihan tuolla Satulinnassa oli korkeata luokkaa (Taikakuu ja Varjokuva asialla), kuten tanssijoistakin suurin osa. Tungos tosin enimmän aikaa haittasi. Oma osallistumiseni vain ei näyttänyt olevan hyväksyttävissä.
Ihmeen korkean saldon silti (vastoin yleisen mielipiteen tahtoa) sain kasaan: 23/8.
Ihan tappiin oltiin. Pois siis lähdettiin vasta 01.35.
Nytpä ei taida juuri olla syytä tanssipaikoille ennen vapunaattoa hakeutua. Silti taidan keskiviikkona Paville työntyä. Istunpahan sitten edes siiinä häpeänurkassa kuuntelemassa ja muiden ilonpitoa seurailemassa.
Lauantaipäivä meni lähinnä lenkkeillen ja löhöillen -auringonotossakin avoimen parvekkeen oven edessä.
Varauduin toimimaan illalla kimppakuskina, mutta roolijako olikin päätetty toisin.
Ei siinä mitään, sopi minulle.
Sekään ei kummemmin hätkäyttänyt, että muutakin roolitusta oli etukäteen sovittu: Neljän ensimmäisen tanssin osalta oli tanssitukset puolestani päätetty.
Niinpä perille päästyä nöyrästi noudatin annettua ohjelmaa: ensivalssit toisen kyytiläisen kanssa.
Tiesin toki paikalla olevan myös sen, jonka kanssa useimmiten ne olen tanssinut. No kaksi kappaletta vain. Korjaisin asian myöhemmin, kunhan ne kaksi seuraavaa sitten vielä kutsuja/kuljettajan kanssa olisi tanssittu. Tangoja olivat. Mutta...
Sinnepä nuo jäivät alkuperäisessä valssikokoonpanossaaan -lattialle. Odottaessani menetin tietysti mahdollisuuden paikata asiaa ensivalsseille aikomani kanssa. Joutui näköjään kävelemään ne tangot.
Kun ei sitten seuraavina tuleville humpillekaan näkynyt olevan vaihtoa tulossa, ja tangolta vapautunutkin katosi, oli selvää, ettei minua alakerrassa tarvittu. Kiipesin yläkertaan juontipuuhiin.
Sieltä totesin, että kadonnut oli kuitenkin saatu aulasta kiinni. Hyvä niin. Itse istuin sitten yksin ylhäällä, kunnes kutsuja tuli pyytämään tanssiin. Kieltäydyin todeten että nyt on jo myöhäistä. Yritin selittää, miksi niin. Eipä selitystä tietysti kuunneltu -eivät naiset koskaan sitä tee.
Niinpä ei tanssittu sinä iltana yhdessä lainkaan ja tuskin tullaan enää koskaan tanssimaankaan.
Matkatavarana istuin takapenkillä tuppisuuna kotimatkan ajan myös. Pari kertaa risteyksissä ilmoitin kääntymissuunnan.
Kahvit tietysti join yksin.
Juuri ennen varsinaisen naistentunnin alkua sain kiinni toisen pitkäaikaisimmista kimppakyytiläisistäni. Kaksi kappaletta tanssittiin yhdessä, ja sitten tämä tanssitettava halusi yläkertaan juomatauolle. Seurakseen otin limpparia. Tarpeeseenhan tuo olikin.
Jokunen kappale siinä tanssittiinkin juonnin ohessa. Cha chamme sai kaiteen takaa niin murskaavan arvostelun, että illan aikana en sitten sille tanssilajille voinut ketään enää hakea.
Sama tauti hitaidenkin osalta. Tiedän ettei niitä oikeastaan kukaan kanssani halua tanssia (naistentunneillahan tuo aina viimeistään selviää). Niinpä jätin enimmäkseen nyt hakematta niille.
Yhden tuntemattoman nuoren naisen (hän haki minua ensin) kanssa tosin uskaltauduin loppuillasta hitaat tanssimaan ihan itse hakien. Hyvin menikin. Samoin sitten sille parittomalle illan ihan vihoviimeiselle hain Aitoossakin pari kertaa jo hakemaani hyvää tanssijaa (yli 30 v) aulan puolelta, vaikka tämä ei koskaan minua olekaan hakenut eikä tule hakemaan. Hienosti meni tietysti sekin.
Ai niin, sainhan nyt niille alkuillan tagoille haetuksi sitä ainoata naista, joka viimekäynnilläni Aitoossa osoitti hyväksyvänsä siellä olemassaoloni ja haki aulasta. Ihme kyllä yli kolmekymmppinen tuokin -poikkeus vahvistaa säännön. Ei tosin nyt sitten hakenut minua, joten hyväksyntä taisi olla väliaikaista.
Varsin selväksi siis tuli jälleen, että useimpien vakitanssitettaviini kuuluvien kolmekymmentä täyttäneiden naisten mielestä ei kaltaisillani papparaisilla ole mitään asiaa oikeille ihmisille tarkoitettuihin tanssipaikkoihin. Sitä nuoremmat kyllä (kimppakuski-kutsujaani lukuunottamatta) suhtautuvat suopeammin ja hakevatkin ihan kiitettävästi edelleen. Niinpä minun ilmeisesti pitääkin seuraavaksi siirtyä jorailemaan discoihin eikä suinkaan niihin eläkeläistansseihin, joihin minua kaikki ova jo vuosia olleet häätämässä.
No, takaisin ylös vielä.
Kun se tuo cha cha meni niin kuin meni (seuralaiseni oli sen luvannut eräälle toiselle, mutta ei ehtinyt alas hakemaan), jouduin jäämään yksin limpparini ääreen. Paitsi että istahtihan se Mäkimattilan Kyösti siihen tapansa mukaan juttelemaan. Sekin tuokio tosin katkesi siihen, että tanssiamme juuri arvostellut pari tuli artistin kanssa juttelemaa. Siispä poistuin takaisin alakertaan.
Siellä oli vielä puolet naistentunnista menossa. Kuten jo totesin, vain nuorin ikäluokka huomioi vaarin oilemassaolon siinä aulan virallisella hakualueella. Neljä noista minut siitä kävi korjaamassa.
Vielä ihan loppuillasta päätin hakea yläkertakumppaniani menossa olevan humpan jälkimmäiselle, jotta saisin hänet siitä sujuvasti mukaani vielä seuraaviksi luvatuille illan viimeisille hitaille. Enpä saanut, sillä tottahan nuo oli jo varattu minua parikymmentä vuotta nuoremmalle miehelle.
Lopputulemana tuolle illalle on vain todettava, että sen jo aiemminkin tiedossa olleen seikan lisäksi, että aikuiset naiset eivät hyväksy olemassoloani eivätkä varsinkaan näyttäytymistäni tanssipaikoilla, tuli nyt myös selväksi, että jo melko pitkään miellyttävästi yhdessä tehdyt tanssiretket ja muu mukava kahden vakitanssitettavani kanssa on nyt sitten historiaa.
Noista ylläkerrotuista syistä olin kaikille muillekin varsin kehnoa seuraa happamuuteni vuoksi.
Olisi siis sittenkin ollut parempi pysytellä alkuperäisessä suunnitelmassa ja käväistä vain paikallisessa eli Pesäkalliolla.
Musiikkihan tuolla Satulinnassa oli korkeata luokkaa (Taikakuu ja Varjokuva asialla), kuten tanssijoistakin suurin osa. Tungos tosin enimmän aikaa haittasi. Oma osallistumiseni vain ei näyttänyt olevan hyväksyttävissä.
Ihmeen korkean saldon silti (vastoin yleisen mielipiteen tahtoa) sain kasaan: 23/8.
Ihan tappiin oltiin. Pois siis lähdettiin vasta 01.35.
Nytpä ei taida juuri olla syytä tanssipaikoille ennen vapunaattoa hakeutua. Silti taidan keskiviikkona Paville työntyä. Istunpahan sitten edes siiinä häpeänurkassa kuuntelemassa ja muiden ilonpitoa seurailemassa.
Kommentit