Lehtisen Jari jatkoi kirjoituksessaan vielä kääpiöistä jättiläisiin, jotenkin seuraavasti:

-lainaus alkaa

Toisin kuin Pietari Suuri niin Preussin kuningas Frederik Wilhelm I (1688-1740) ei erityisesti  välittänyt kääpiöistä. Häntä miellyttivät jätit. Potsdamin jättiläiskaartiin pääsyn edellytyksenä oli kuuden jalan eli noin 185 senttimentrin pituus. Useimmat kaartin jäsenet olivat kaksimetrisiä ja pisin heistä oli lähes kaksi ja puolimetrinen. Kun kaarti sonnustautui parhaimpiinsa ja käytti korkeaa hattua, heidän ulkomuotonsa tavoitteli jopa kolmea metriä. Komeimmat jätit pääsivät öljymaalauksiin. Erään poikkeuksellisen pitkän norjalaisen kuoltua murheellinen Frederik Wilhelm antoi ikuistaa hänet marmoriin.

Valitettavasti useat epätavallisen pitkät miehet olivat samalla henkisesti jälkeenjääneitä. Saksin kuningas antoi Frederikille lahjaksi kahdeksan jalan pituiseksi väitetyn ruotsalaisen, mutta miesparka oli niin lahjaton, että häntä ei saatu ymmärtämään sulkeisharjoitusten rutiineja "monista toistuvista selkäsaunoista huolimatta". Tällainen kävi niin yli Frederikin ymmärryksen, että hän erotti jättimäisen ruotsalaisen kaartista – kertoman mukaan ainoa kerta, kun tällaista oli tapahtunut. Ruotsalaisen loppu oli kurja. Hänen kerrotaan päätyneen Berliiniin, missä hän kuoli kerjäläisenä kadulle.

Frederikin suuruudenhullutus meni niin pitkälle, että hän alkoi kaapata pitkiä miehiä ympäri Eurooppaa. Kuka tahansa riittävän pitkä mies kansallisuudesta, kielestä ja asemasta riippumatta oli vaarassa päätyä Potsdamin kasarmeihin. Poikkeuksellisen pitkä itävaltalainen diplomaatti oli joutua Frederikin agenttien kidnappaamaksi Hannoverissa. Irlantilainen jätti nimeltä Kirkman siepattiin Lontoossa kadulta keskellä kirkasta päivää ja toimitettiin Frederikille. Operaatio maksoi hänelle tuhat puntaa. Italiassa Frederikin agentit kaappasivat pitkän papin kesken messun. Pitkä puuseppä huijattiin puuarkkuun, joka naulattiin tiiviisti umpeen ja toimitettiin Frederikille. Avattuaan arkun ja löydettyään sieltä kuoliaaksi tukehtuneen miehen Frederik käski vangita kyseisen kuninkaallisen hovihankkijan ja heittää hänet tyrmään eliniäkseen.
Aluksi muun Euroopan silmissä Frederikin keräilyharraste herätti huvittuneisuutta. Kun Preussin agentit alkoivat kaapata muiden maiden kansalaisia, se herätti suuttumusta. Sitten herättiin huomaamaan, että Preussin kuningasta voisi mainiosti lahjoa tällä tavalla. Britannian hallitus onnistui neuvottelemaan edullisen sopimuksen, jota edesauttoi Frederikille lähetetyt 15 pitkää irlantilaista. Venäjällä ei haluttu jäädä kilpailussa toiseksi, vaan Pietari Suuri lähetti Fredrikille satoja yli kuuden jalan mittaisia venäläisiä.

Kun pitkien miesten virta alkoi ehtyä, Frederik suuntasi huomionsa rodunjalostukseen. Lain nojalla jokaisen pitkän preussilaisen miehen tuli naida pitkä preussilainen nainen. Frederikin jättikaartin päivät oli kuitenkin luetut. Koska lähes jokainen kaartiin värvätty oli otettu joukkoon vastoin tahtoaan, he kapinoivat säännöllisesti. Ollakseen Frederikin suosikkisotilaita kaartin olot olivat suroastaan kurjat ja joukkojen moraali huono. Vuosittain noin 250 miestä onnistui pakenemaan, mutta kiinnijääneille ei annettu armoa. Heiltä leikattiin nenä ja korvat, minkä jälkeen heidät teljettiin Spandaun vankilaan. Murheellisimmissa tapauksissa jättimiehet turvautuivat itsemurhiin tai lahjoivat vartijat tappamaan heidät.

-lainaus päättyy

(näitä sivuja lukevat ex-kapitulantit voisivat kommentoida korreloiko älykkyys ja pituus mitenkään suomen armeijassa :) )

Noista päivistä on jo aikaa ja ehkä siitä syystä harvemmin tapaa nenättömiä tai korvattomia kulkijoita, -onneksi. Onneksi myös sirkukset eivät enää kerää karvaisia naisia tai rujokasvoisia ihmisiä friikkinäyttelyihinsä, tiedä milloin sitä itekin tulisi napatuksi kadulta ja minut pantaisiin häkkiin kaiken kansan töllisteltäväksi. Katsokaa rujonaama Danielia,hinta vain viisi euroa. Eurolla voisi ostaa mädän kananmunan ja heittää sen päin pläsiä !