Lehtisen Jari jatkoi kirjoituksessaan vielä kääpiöistä jättiläisiin, jotenkin seuraavasti:
-lainaus alkaa
Toisin kuin Pietari Suuri niin Preussin kuningas Frederik Wilhelm I (1688-1740) ei erityisesti välittänyt
kääpiöistä. Häntä miellyttivät jätit. Potsdamin jättiläiskaartiin
pääsyn edellytyksenä oli kuuden jalan eli noin 185 senttimentrin
pituus. Useimmat kaartin jäsenet olivat kaksimetrisiä ja pisin heistä
oli lähes kaksi ja puolimetrinen. Kun kaarti sonnustautui parhaimpiinsa
ja käytti korkeaa hattua, heidän ulkomuotonsa tavoitteli jopa kolmea
metriä. Komeimmat jätit pääsivät öljymaalauksiin. Erään
poikkeuksellisen pitkän norjalaisen kuoltua murheellinen Frederik
Wilhelm antoi ikuistaa hänet marmoriin.
Valitettavasti useat
epätavallisen pitkät miehet olivat samalla henkisesti jälkeenjääneitä.
Saksin kuningas antoi Frederikille lahjaksi kahdeksan jalan pituiseksi
väitetyn ruotsalaisen, mutta miesparka oli niin lahjaton, että häntä ei
saatu ymmärtämään sulkeisharjoitusten rutiineja "monista toistuvista
selkäsaunoista huolimatta". Tällainen kävi niin yli Frederikin
ymmärryksen, että hän erotti jättimäisen ruotsalaisen kaartista –
kertoman mukaan ainoa kerta, kun tällaista oli tapahtunut. Ruotsalaisen
loppu oli kurja. Hänen kerrotaan päätyneen Berliiniin, missä hän kuoli
kerjäläisenä kadulle.
Frederikin suuruudenhullutus meni niin
pitkälle, että hän alkoi kaapata pitkiä miehiä ympäri Eurooppaa. Kuka
tahansa riittävän pitkä mies kansallisuudesta, kielestä ja asemasta
riippumatta oli vaarassa päätyä Potsdamin kasarmeihin. Poikkeuksellisen
pitkä itävaltalainen diplomaatti oli joutua Frederikin agenttien
kidnappaamaksi Hannoverissa. Irlantilainen jätti nimeltä Kirkman
siepattiin Lontoossa kadulta keskellä kirkasta päivää ja toimitettiin
Frederikille. Operaatio maksoi hänelle tuhat puntaa. Italiassa
Frederikin agentit kaappasivat pitkän papin kesken messun. Pitkä
puuseppä huijattiin puuarkkuun, joka naulattiin tiiviisti umpeen ja
toimitettiin Frederikille. Avattuaan arkun ja löydettyään sieltä
kuoliaaksi tukehtuneen miehen Frederik käski vangita kyseisen
kuninkaallisen hovihankkijan ja heittää hänet tyrmään eliniäkseen.
Aluksi
muun Euroopan silmissä Frederikin keräilyharraste herätti
huvittuneisuutta. Kun Preussin agentit alkoivat kaapata muiden maiden
kansalaisia, se herätti suuttumusta. Sitten herättiin huomaamaan, että
Preussin kuningasta voisi mainiosti lahjoa tällä tavalla. Britannian
hallitus onnistui neuvottelemaan edullisen sopimuksen, jota edesauttoi
Frederikille lähetetyt 15 pitkää irlantilaista. Venäjällä ei haluttu
jäädä kilpailussa toiseksi, vaan Pietari Suuri lähetti Fredrikille
satoja yli kuuden jalan mittaisia venäläisiä.
Kun pitkien
miesten virta alkoi ehtyä, Frederik suuntasi huomionsa
rodunjalostukseen. Lain nojalla jokaisen pitkän preussilaisen miehen
tuli naida pitkä preussilainen nainen. Frederikin jättikaartin päivät
oli kuitenkin luetut. Koska lähes jokainen kaartiin värvätty oli otettu
joukkoon vastoin tahtoaan, he kapinoivat säännöllisesti. Ollakseen
Frederikin suosikkisotilaita kaartin olot olivat suroastaan kurjat ja
joukkojen moraali huono. Vuosittain noin 250 miestä onnistui
pakenemaan, mutta kiinnijääneille ei annettu armoa. Heiltä leikattiin
nenä ja korvat, minkä jälkeen heidät teljettiin Spandaun vankilaan.
Murheellisimmissa tapauksissa jättimiehet turvautuivat itsemurhiin tai
lahjoivat vartijat tappamaan heidät.
-lainaus päättyy
(näitä sivuja lukevat ex-kapitulantit voisivat kommentoida korreloiko älykkyys ja pituus mitenkään suomen armeijassa :) )
Noista päivistä on jo aikaa ja ehkä siitä syystä harvemmin tapaa nenättömiä tai korvattomia kulkijoita, -onneksi. Onneksi myös sirkukset eivät enää kerää karvaisia naisia tai rujokasvoisia ihmisiä friikkinäyttelyihinsä, tiedä milloin sitä itekin tulisi napatuksi kadulta ja minut pantaisiin häkkiin kaiken kansan töllisteltäväksi. Katsokaa rujonaama Danielia,hinta vain viisi euroa. Eurolla voisi ostaa mädän kananmunan ja heittää sen päin pläsiä !
perjantai, 4. huhtikuu 2008
Kommentit