Jokainen kuulee musiikin vähän omalla tavallaan. Kuitenkin vain tiettyjen piirien hyväksymä musiikki on julistettu ylitse muiden. Toisin sanoen musiikki, tanssi ja tanssimusiikki, jota vain pieni joukko "kuluttaa" ja josta vain pieni joukko saa sitä mitä näiltä kulttuurimuodoilta odotetaan, rohmuaa yhteiskunnan kulttuurituen. Tarkoitan suuntia, missä harrastetaan klassista musiikkia eli 1800-luvun poppia, oopperaa ja balettia. Pieni ydinjoukko on tehnyt keisarille vaatteet ja hännystelijät tanssivat näiden pillin mukaan saadakseen tunnustusta hyvästä maustaan ja fiksuudestaan.

Jos pääasiallinen tuki menee sille osalle kansaa, jolla on varaa maksaa täysi hinta, ja täyden hinnan joutuu maksamaan vastaavasta kulttuuristaan vain keskimääräisesti tai sitä heikommin toimeentulevat, niin jossakin minun mielestäni menee pieleen. Tavallisessa lavatanssikulttuurissa lipun hintaan sisältyvät täysimääräisenä niin orkesteri-, teosto-, kiinteistö-, kuin fiskaaliset maksut sekä vielä yrityksen tuottovaatimukset. Haluaisin tietää, mitä konsertti- tai oopperalippu maksaisi, jos nämä kaikki kulut sisällytettäisiin lipun hintaan samalla tavalla kuin lavatanssipuolella.

Tässä kohtaa olen kuulevinani rykimisen seasta, että sehän tappaisi korkeakulttuurin. Ehkä. Menetys ei varmaan kansakuntaa kaataisi. Tutkimukset osoittavat, että periaatteessa sama tunnevaikutus tulee kuunteleeko Verdiä pyntättynä ja tuntemattomaksi naamioitua (meikattuna) oopperan pehmustelulla lehterillä vaiko särisevästä radiosta luututessaan lattiaa (Nature 5/2008, Philip Ball). Kyse onkin siitä, että yhteiskunnan varoilla pintaliitäjät pääsevät värisemään tärkeyttä väliajalla pikkusormi töröllään eikä suinkaan itse musiikkikulttuurista.

Suomi ei ole ollut klassisen musiikin viennissä viimeisen 50 vuoden aikana mikään suurvalta, pikemminkin tuontivoittoisuus on ollut alalla vallalla. Annetaan suosiolla niiden tehdä, jotka sen osaavat ja joilla on alueellaan riittävät markkinat ja resurssit (globaalisuutta presidenttikin kannattaa). Ostetaan ne palvelut sieltä, niin kuin nyt jo paljon muillakin aloilla tehdään. Eli ostetaan levyjä ja pistäydytään Keski-Euroopassa oopperajuhlilla. Jos kerran vain se pelkkä musiikki on tärkeää, soitettakoon oopperassa ulkomaisia levytyksiä ja katsotaan sitten, mikä on yleisömenestys. Jos veikata saa, niin levytansseissa kävisi enemmän porukkaa.

Olisi korkea aika maksattaa kulut kuluttajilla tasapuolisesti. Jos vielä maksukyky huomioidaan niin aina parempi. Ne, joilla ei ole varaa kulttuurilippuihin, saakoot esimerkiksi KELAn kautta suorana tukea harkinnan mukaan. Varakkaista eivät ainakaan kaikki kehtaisi hakea. Toinen vaihtoehto olisi KELA-korvaus lääkärikorvauksen tapaan, jos kerran musiikki katsotaan kansaterveydellisesti hyväksi.

* * *
Mutta muuten olen sitä mieltä, että soittolistat on kiellettävä radiokanavilta.