Helsingin Sanomat on tänään (15.5.08) ottanut peräti kaksi teemaa tanssista.
1) Helsingin vanhukset saavat päivätanssinsa takaisin (A 19)
2) Tanssi tahtoo oman talon (C 1)
Molemmat olivat ihan hyviä juttua, niistä pelkkää ylistystä.

Lainaus (2:sta): "Selvitys tanssin talon tarpeellisuudesta ja sijoitusvaihtoehdoista sai alkunsa, kun Helsingin kaupunginvaltuutetut tekivät Päivi Lipposen johdolla maaliskuussa 2007 aloitteen tanssin tilakysymyksen ratkaisemiseksi."

Mielenkiintoista on se, miten asioita yleensä mielletään ja hoidetaan. Lavatanssi eli tanssit, niin kuin minne mennä -palstalla asia erotellaan, mielletään sosiaalihuolloksi. Ilmeisesti mielikuva juontaa anglikaaniselta suunnalta, koska siellä lavatanssia kutsutaan sosiaalitanssiksi (social dance tai ballroom dance). Lavatanssi on siis pelkkää sosiaalihuoltoa eikä sillä ole tämän mukaan mitään tekemistä kulttuurin kanssa. Tältä ainakin näyttää, kun tarkastelee poliitikkojen ja päättäjien puhumisia ja tekemisiä.

Äkkipäätään ajatellen, jos sanamuodot tosiaan olivat sitä, mitä on kirjoitettu, olisi työryhmän pitänyt ottaa selvitettäväkseen myös lavatanssin tilakysymykset. Mutta ne, joiden mielestä lavatanssi on rupusakin kähmintä ja vanhusten saattohoitotilaisuuksia, eivät tietenkään alennu edes ajattelemaan lavatanssia kulttuurin alaan kuuluvaksi. Heidän mieleensä ei edes tullut, että taidetanssin ja lavatanssin tiloja saattaisi jopa voida yhdistää. Muistaakseni Seppo Kaltiainen suunnitteli Mustikkamaalle aikoinaan monitoimitaloa, mutta se on eri juttu pisteineen.