Lauantain suunnitelmat kiteytyivät melko helposti Riihimäen suuntaan, sillä muiden, järjellisen matkan päässä olevien lavojen tarjonta ei kummemmin kiehtonut.

Kyytiläinenkin ilmoittautui, joten mukavasti oli matkan taitto tiedossa.

Aurinkoisesta Lahdesta lähdettiin (parikymmentä astetta lämmintä), mutta jo heti Kanta-Hämeen puolelle siirryttäessä päästiin tutustumaan märkään asfalttiin. Jonkin aikaa olivatkin tummat pilvet lännessä uhkailleet laskevaa aurinkoa. Nyt ne sen peittivät kokonaa. Sadetta ei silti saatu.

Samassa kohdin taas paluumatkalla tavattiin kuiva tienpinta uudelleen: paikallinen sade -lounainen Suomi.

Juuri sopivasti ennen ensivalsseja ehdittiin paikalle. Ne valssit tosin jäivät tanssimatta, sillä kahviossa oli istahdettava sävy-sävyyn asustautuneen kaunottaren seuraan. Turkooseina lähdettiin sitten seuraaville.

Nyt ei ollut liukkaasta lattiasta haittaa, sillä kosteissa kengänpohjissa saapui pitoa kaiken aikaan sisään.

Itse tuota lenkkarinpohjien nahkeuttamista pyrin välttämään. Niinpä kerran vain koukkasin alakerrassa. Nesteenpoisto hoitui ihon kautta muun ajan. Tosin naamanpesulle olisi ollut kovastikin tarvetta, mutta nenäliinalla ahkerasti silmäkuoppia hiestä tyhjentäen illasta selvittiin vain sillä yhdellä pesulla. Aika suolainen taisin olla puolen yön jälkeen jo. En tosin tullut asiaa maistelemaan joutuneilta kysyneeksi.

Ihan samanlaista tungosta ei nyt syntynyt kuin avajaisissa, mutta ei väljääkään ollut ennen puolta yötä.

Sensijaan vyöhykejaot olivat perusteellisesti sekaisin oikeastaan koko illan. Foksaajia runsaasti stand-alueilla ja kädenalittajia keskipömpelin tuntumassa. Selvittiin kuitenkin. Niinpä ihan riittävästi niille hempeimmille slowareille ja hiippaillen mennyille rumbille sieltä artistikuvaston ääreltä löytyi, kun tarve sille tuli.

Mielenkiintoisiksi menivät keskustelunaiheet sillä vyöhykkeellä jokseenkin automaattisesti. Lupasin kuitenkin olla kertomatta julkisesti aiheista ja niiden käsittelystä tarkemmin. Aika lähellä itse asiaa kuitenkin liikuttiin, kuten tanssin luonteeseen kuuluukin.

Molemmat orkesterit ja Tarja myös suoriutuivat taas kerran mallikkaasti tehtävistään. Siis PekkaNiskan Pojat ja Rossohan ne siellä soittelivat.

Ihan loppuun asti ei nyt oltu, sillä matkakumppani hyytyi voimansa väärin arvioituaan (vain polkat jäivät tanssimatta) jo puolen yön aikaan, mutta jatkoi silti sitkeästi. Yhdeltä poistuttiin.

Lähtöhaleja ja pusuja oli mukava siinä pääoven luona ottaa vastaan vaatteiden vaihdossa ollutta odotellessa.

Illan saldo ei, ymmärrettävästi, noussut ihan avajaisten lukemiin, sillä nyt jäivät ensivalssit ja viimeiset myös tanssimatta, ja kokonaisaikakin puoli tuntia lyhyemmäksi.

Kohtalainen kuitenkin: 19/9. (Vain yhden vieraan kanssa tanssin.)