Kauas on pitkä matka, vaikkakin ainakin suhteellisesti. Sellainen runsaat 160 km sivu ei näin kesäaikaan ole tietenkään tanssimatkasta mahdottomuus, mutta vahvaa näyttöä se edustaa sille, että hulluus lähentelee mielenvikaisuutta. Jos jollakin sattuu olemaan tiedossa hyvä kallonkutistaja, niin lähiympäristöni saattaisi olla kiinnostunut tiedosta.

Mutta eivät ne kotkalaisetkaan ihan täysjärkisiä ole. Tulla nyt arki-iltana sellaisella joukolla lavatansseihin ajattelematta ollenkaan seuraavaa päivää, joka kuitenkin suurimmalla osalla oli työpäivä. Se on myönnettävä, että väki oli nuorta ja erinomaisen tanssitaitosta. Nuorena sitä jaksaa. Kyllä sitä minäkin ennen mutta nyt oli lähellä, etteikö tullut hikipisara otsalle. Tnettiläisiä varmaan oli paikalla, mutta kun on huono näkö ja ei muutenkaan tunne ihmisiä, niin en tunnistanut ketään.

Lava oli saanut uutta ilmettä sitten viime näkemän. Kyllä vapaaehtoinen palokuntatoiminta voi saada ihmeitä aikaan. Sitä meikäläinen riehaantui niin paljon, että tauolla osti oikein koko makkaran. Oli muuten kesän ensimmäinen sellainen ja hyvää oli.

Ai niin, oli siellä tarjolla kohtuullisen hyvää tanssimusiikkiakin. Martti Metsäkedon tanssiorkerin kauppaneuvokseksi tituleerattu "El Papa" Korhonen myi tauolla Taas tanssitaan -levyä. Sääliksi kävi miestä, ei meinannut liiketoiminnaltaan ehtiä kahvikuppiaan hörppäämään.




* * Mutta muuten olen sitä mieltä, että on päästävä eroon radiokanavien soittolistoista ja ohjelmatoimistojen vuosisopimuksista. * * -