Humppis                                             Sununtai 2008-07-13

No, ei nyt ihan kokonaan sentään noita Tangomarkkinoilla olleita paitsi oltu. Kyydissäkin oli sieltä edellisenä iltana palannut. Rantaan samantien posoteltiin ohi viittovien järkkäreiden, kun kerran sellainen komento vieruspenkiltä tuli. Lisää Seinäjoelta palanneita kohdattiinkin siellä heti pysähdyksiin päästyä. Muuan juosten paikalle tullut jatkoi melkein suoraan lampeen täydessä vaatetuksessa ja kohta toinenkin putkahti pyörällisestä kodistaan tervehtimään.

Syy katveeseen sijoittumiseen oli takakontin kylmälaukun sisältö, jota siinä sitten kohtuullisesti vajennettiin nestehukkaa ennakolta torjuaksemme.

Eipä ihan ensivalsseille eikä seuraavillekaan ehditty sisään. Sierra siellä hoiteli hommiaan mallikkaasti, vaan niitä vakihaettavia ei vielä näkynyt ilmaantuneen. Epäilytti vallan, jotta josko kaikki matkasivatkin Pohjanmaalta suoraan koteihinsa poikkeamatta Kolmikselle lainkaan.

No, ennen kahdeksaa oli lopulta kuitenkin vakiomäärä väkeä paikalla ja vakitanssitettaviakin kohtuullisesti.

Korisevan Arjakin sitten jo ehti lauteille entistä eloisampana ja ehompana. Räiskyi suorastaan. Kyllä näki, että vuoden mammaloman aikana oli ehtinyt kaipuu lavoille saada aikaan melkoisen paineen, joka nyt purkaantui tanssikansan iloksi ilmoille.

Hikihän se meiltä siellä jälleen roiskui, kuten Kolmiksella aina, nyt ei edes alkuun tuntunut viileältä, kun ulkoilmakin lopulta oli päättänyt asettua heinäkuisiin lukemiin.

Ihan muuten siis olivat mukavat tanssit, mutta nestehukkaa ei saatu sittenkään niillä ennakkotoimilla (eikä omalla vesipullolla) pysymään poissa.

Aika pitkään kuitenkin oltiin. Vasta Arjan viimeisen setin lopun lähestyessä tavoitin kyytiläisen takaportailta. Siellä tämä jo jokseenkin uupuneena esitti lähdettäväksi setin päätyttyä. Tuotahan olin itsekin juuri tullut tiedustelemaan, joten samoilla aaltopituuksilla oltiin.

Arjan pari kovaa rokkia (Sinut haluan vain ja Mummuni muni mun...) ihan lopussa olivat katkaista kunnon ihan tosissaan. Omin jaloin kuitenkin autolle päästiin ja kohti kotikaupunkia pontevasti pulisten.

Läheskään tappiin ei siis oltu, vaan 23.25 taisi kello näyttää, kun lähdön aika tuli.

Ihan kohtalainen saldo syntyi silti: 20/6.