Humppis Perjantai 25.7.2008
Maalta läksin minäkin liikkeelle, mutta tällä kertaa en suoraan poikki Suomen vaan kotikaupungin kautta koukaten.
Helteinen päivä sekalaisine puuhineen oli takana, mutta myös hyvin nukuttu yö yläkerran pikkuhuoneen viileässä hämärässä
Jo yhdeksältä saunan ja iltasoudun jälkeen kallistuin kupeelleni ja vasta aamukuudelta heräsin.
Tuollaista ei ole tapahtunut moneen vuoteen. Tolkuttoman pitkään kasvanut univelka lyheni kerralla oikein kunnolla.
Soutamaanhan sitä heti aamusta piti taas lähteä -läpi kasteisten niittyjen ensin toki kävellen.
Hevoslaitumien välitse kulkee saunapolkuni (300 m). Siinäpä oikeanpuoleisella (nyt juuri tyhjillään ja lepäämässä olevalla) pompahteli pehmeä aamujänis auringon viistosti säteillään kimalluttamien mättäiden välissä.
Vasemmalla raisut oriit (2 kpl) kirmasivat nuoruuden innolla hei aamusta, jotta tanner tömisi.
Saunanrannassa sensijaan vallitsi seesteinen tunnelma.
Komiat olivat maiseman Asikkalanselällä, kun Terriluodon kävin kiertämässä. Lokitkaan eivät kovin aggressiivisesti nyt hyökkäilleet, vaan tyytyivät kaarrellen ja kailottaen ilmaisemaan tyytymättömyytensä vierailuni johdosta.
Siinä kääntöpisteellä kännyllä kuvia nappailin ja lähettelin menemään viestien kera.
Pöydänrakennusprojekti laajeni penkkipuolellekin, kun alkuperäisen kohteen pinnasta tuli edelleenkin höylän jälkeen kovin kosteita kerroksia esiin. Penkkipölkky oli kuivunut seinustalla paremmin.
Tuon kalusteen sainkin iltapäivällä valmiiksi ja jopa tervatuksikin. Päätyön jouduin jättämään taas kesken ja palauttamaan kotimatkalle lähtiessäni konehöylän veljelleni.
Näinköhän kehtaan viikonloppuna moista metelikapinetta enää käynnistää. No, Tero Vaara väittää: Vielä on...
(Tuotakin muuten tuli sitten illalla Lämsän esittämän loppupotpurin osana pätkä tanssituksi.)
Työn puolelle se pääsi menemään perjantaipäivä, joten sekä sauna että purjehdus oli jätettävä lauantaille.
Venetalaan yden pyörän laakerikin oli mennyt jumiin ja mutteri ihan tosi tiukkaan, joten noiden kanssa tusatessakin kului aikaa kohtuuttomasti. No, nyt luistaa taas.
Kaupunkiin lähdin jo neljältä ja samantien rupesin nettilukemisen ohella valmistautumaan Kapakanmäelle lähtöön, vaikka menijöitä sinne ei ollut ilmoittautunutkaan kuin yksi ja tuokin tuntematon.
Kallioniemen tangoleiri ja Syke sekä Riku Niemi Kisarannassa olivat vetonauloina ylivoimaiset maaseutumarkkinoihin ja tangokuninkaalisiin (Arja Koriseva ja Marko Lämsä) verrattuina.
Rohkeasti ja kohtaloa uhmaten kuitenkin kurvasin Kapiksen liittymästä oikealle, vaikka hiukan kyllä poltteli koko matkan ajan, jotta painaisinko sittenkin suoraan Kangasalle asti.
Vapaalippu taskussa vaikutti sittenkin riittävästi, kuten vielä (toistaiseksi) kovin korkea polttoaineen hintakin. Jälkimmäiseen on median mukaan tulossa helpotusta. Itse asiassa jo torstaina Vääksyssä tankatessani sen huomasin: 1,529 maksoi litra ysivitosta.
Kovin oli vähänlaisesti tanssiväkeä vielä paikalla, kun parkkiin asetuin varttia vailla kahdeksalta. Telttojen ja kenttäkeittimien asentelu kyllä oli kovasti käynnissä markkinäväen huoltoa varten.
Istuksinnaksihan se meni alkuilta. Puoli tuntia kun olin katsellut tuttuja tanssitettavia havaitsematta ja vain pari laiskaa hakua tehnyt, siirryin ensin ilta-aurinkoon länsiterassille ja sitten läkähdyksen uhattua itäpuolelle varjoon ja tulijoita tarkkailemaan.
Yllättäen sitten ilmaantuikin vallan supersuosikkieni kermaan kuuluvia peräti kaksin kappalein. Toinen noista tosin tuli evästettynä, mutta nautintaoikeuden silti sain häneenkin nähden useamman kerran (3/2). Eväänään olleen pks:n ykköstanssijan kanssa kilvan tuosta (ja siitä toisestakin) hiukan vuorotellen nautiskeltiin.
Vallan mahtavaan rokkipotpuriin jo lähes tyhjällä lattialla tuon loistotulkitsijan kanssa olin päättänyt illan lopettaa.
Portille asti ehdin jo kävelläkin, kun kuulin Marko Lämsän aloitteleva Mauno Kuusiston ikikuulun "Kertokaa se hänelle" -kappaleen tapailua.
Täyskäännös ja eräs puolituttu, kuuntelemaan keskittynyt neito penkistä mukaan. Ei tuo sentään pakkeja antanut (nytkään, vaikka pikku pelleilyjä olin kanssaan illan kuluessa harrastellut pinnaansa kokeillen).
Illan sitten sainkin kruunatuksi sen toisen supersuosikkini kanssa, kun tangot taivuteltiin yöhön.
Nautiskelukertoja tämänkin neidon kanssa tuli illalle runsaasti (4/2).
Kapakanmäen lattia oli mielestäni nyt poikkeuksellisen toimiva -vain pari yliliukasta kohtaa tapasin siinä illan kuluessa.
Paikan nuori-isäntäkin tuli seurakseni kahvittelun ajaksi juttelemaan. Hyvin ollaan samaa mieltä useimmista lavameininkiin liittyvistä asioista. Isäpappansa toimi Arja-onnettaren virallisena valvojana myöhään menneissä arpajaisissa (00.20 päästiin vasta alkamaan). Mikäs on toimiessa, kun Lahden toiseksi ylimpänä järjestyksen valvojana oli työskennellyt vuosikaudet.
Arja loisti taas punaisissaan ja kultakengissään (12 cm:n korko) kuin tulenliekki. Yhtä kevyttä ja vauhdikasta oli liikehdintänsäkin. Kuningatar todella nauttii työstään, ja se sekä näkyy että kuuluu.
Marko Lämsästäkin on kehkeytynyt entistä letkeämpi lavaesiintyjä. Huuli lensi ja meininki oli mahtavaa.
Molemmat orkesterit (Pallosalama ja Fortuna) soittivat taitavasti juuri oikeata tanssimusiikkia, joten valittamista ei ollut siinäkään osastossa.
Vaikka alkuun näytti kehnolta illan kulun suhteen, oli lopputulos vähintäänkin kiitettävää luokkaa. Ei kaduttanut yhtään eikä nukuttanut kotimatkalla.
Monenkaan kanssa en tullut tanssineeksi, kun ei niitä tuttuja siellä juuri ollut. Illan nuorintakaan en arvannut hakea, mutta tämä reippaana tyttönä kyllä ja pyysi vielä tuplatkin.
Kaikkiaan vain yhdeksän kanssa tanssin, eikä saldokaan orkeaksi noussut (14/9), mutta laatu oli, varsinkin niiden kahden huipun vuoksi, jopa Kapakanmäen tavanomaiseen iltaankin nähden korkea.
Maaseutuväestä ei nyt ollutkaan oikeastan minkäänlaista haittaa (parit pienet päälleajot vain).
Kohta puolen yön jälkeen (00.25) poistuin tyytyväisenä.
Tänään sitten taas sinne mökille ja vasta huomenna kotiin. Illalla sitten Kolmilammi kutsuukin.
Maalta läksin minäkin liikkeelle, mutta tällä kertaa en suoraan poikki Suomen vaan kotikaupungin kautta koukaten.
Helteinen päivä sekalaisine puuhineen oli takana, mutta myös hyvin nukuttu yö yläkerran pikkuhuoneen viileässä hämärässä
Jo yhdeksältä saunan ja iltasoudun jälkeen kallistuin kupeelleni ja vasta aamukuudelta heräsin.
Tuollaista ei ole tapahtunut moneen vuoteen. Tolkuttoman pitkään kasvanut univelka lyheni kerralla oikein kunnolla.
Soutamaanhan sitä heti aamusta piti taas lähteä -läpi kasteisten niittyjen ensin toki kävellen.
Hevoslaitumien välitse kulkee saunapolkuni (300 m). Siinäpä oikeanpuoleisella (nyt juuri tyhjillään ja lepäämässä olevalla) pompahteli pehmeä aamujänis auringon viistosti säteillään kimalluttamien mättäiden välissä.
Vasemmalla raisut oriit (2 kpl) kirmasivat nuoruuden innolla hei aamusta, jotta tanner tömisi.
Saunanrannassa sensijaan vallitsi seesteinen tunnelma.
Komiat olivat maiseman Asikkalanselällä, kun Terriluodon kävin kiertämässä. Lokitkaan eivät kovin aggressiivisesti nyt hyökkäilleet, vaan tyytyivät kaarrellen ja kailottaen ilmaisemaan tyytymättömyytensä vierailuni johdosta.
Siinä kääntöpisteellä kännyllä kuvia nappailin ja lähettelin menemään viestien kera.
Pöydänrakennusprojekti laajeni penkkipuolellekin, kun alkuperäisen kohteen pinnasta tuli edelleenkin höylän jälkeen kovin kosteita kerroksia esiin. Penkkipölkky oli kuivunut seinustalla paremmin.
Tuon kalusteen sainkin iltapäivällä valmiiksi ja jopa tervatuksikin. Päätyön jouduin jättämään taas kesken ja palauttamaan kotimatkalle lähtiessäni konehöylän veljelleni.
Näinköhän kehtaan viikonloppuna moista metelikapinetta enää käynnistää. No, Tero Vaara väittää: Vielä on...
(Tuotakin muuten tuli sitten illalla Lämsän esittämän loppupotpurin osana pätkä tanssituksi.)
Työn puolelle se pääsi menemään perjantaipäivä, joten sekä sauna että purjehdus oli jätettävä lauantaille.
Venetalaan yden pyörän laakerikin oli mennyt jumiin ja mutteri ihan tosi tiukkaan, joten noiden kanssa tusatessakin kului aikaa kohtuuttomasti. No, nyt luistaa taas.
Kaupunkiin lähdin jo neljältä ja samantien rupesin nettilukemisen ohella valmistautumaan Kapakanmäelle lähtöön, vaikka menijöitä sinne ei ollut ilmoittautunutkaan kuin yksi ja tuokin tuntematon.
Kallioniemen tangoleiri ja Syke sekä Riku Niemi Kisarannassa olivat vetonauloina ylivoimaiset maaseutumarkkinoihin ja tangokuninkaalisiin (Arja Koriseva ja Marko Lämsä) verrattuina.
Rohkeasti ja kohtaloa uhmaten kuitenkin kurvasin Kapiksen liittymästä oikealle, vaikka hiukan kyllä poltteli koko matkan ajan, jotta painaisinko sittenkin suoraan Kangasalle asti.
Vapaalippu taskussa vaikutti sittenkin riittävästi, kuten vielä (toistaiseksi) kovin korkea polttoaineen hintakin. Jälkimmäiseen on median mukaan tulossa helpotusta. Itse asiassa jo torstaina Vääksyssä tankatessani sen huomasin: 1,529 maksoi litra ysivitosta.
Kovin oli vähänlaisesti tanssiväkeä vielä paikalla, kun parkkiin asetuin varttia vailla kahdeksalta. Telttojen ja kenttäkeittimien asentelu kyllä oli kovasti käynnissä markkinäväen huoltoa varten.
Istuksinnaksihan se meni alkuilta. Puoli tuntia kun olin katsellut tuttuja tanssitettavia havaitsematta ja vain pari laiskaa hakua tehnyt, siirryin ensin ilta-aurinkoon länsiterassille ja sitten läkähdyksen uhattua itäpuolelle varjoon ja tulijoita tarkkailemaan.
Yllättäen sitten ilmaantuikin vallan supersuosikkieni kermaan kuuluvia peräti kaksin kappalein. Toinen noista tosin tuli evästettynä, mutta nautintaoikeuden silti sain häneenkin nähden useamman kerran (3/2). Eväänään olleen pks:n ykköstanssijan kanssa kilvan tuosta (ja siitä toisestakin) hiukan vuorotellen nautiskeltiin.
Vallan mahtavaan rokkipotpuriin jo lähes tyhjällä lattialla tuon loistotulkitsijan kanssa olin päättänyt illan lopettaa.
Portille asti ehdin jo kävelläkin, kun kuulin Marko Lämsän aloitteleva Mauno Kuusiston ikikuulun "Kertokaa se hänelle" -kappaleen tapailua.
Täyskäännös ja eräs puolituttu, kuuntelemaan keskittynyt neito penkistä mukaan. Ei tuo sentään pakkeja antanut (nytkään, vaikka pikku pelleilyjä olin kanssaan illan kuluessa harrastellut pinnaansa kokeillen).
Illan sitten sainkin kruunatuksi sen toisen supersuosikkini kanssa, kun tangot taivuteltiin yöhön.
Nautiskelukertoja tämänkin neidon kanssa tuli illalle runsaasti (4/2).
Kapakanmäen lattia oli mielestäni nyt poikkeuksellisen toimiva -vain pari yliliukasta kohtaa tapasin siinä illan kuluessa.
Paikan nuori-isäntäkin tuli seurakseni kahvittelun ajaksi juttelemaan. Hyvin ollaan samaa mieltä useimmista lavameininkiin liittyvistä asioista. Isäpappansa toimi Arja-onnettaren virallisena valvojana myöhään menneissä arpajaisissa (00.20 päästiin vasta alkamaan). Mikäs on toimiessa, kun Lahden toiseksi ylimpänä järjestyksen valvojana oli työskennellyt vuosikaudet.
Arja loisti taas punaisissaan ja kultakengissään (12 cm:n korko) kuin tulenliekki. Yhtä kevyttä ja vauhdikasta oli liikehdintänsäkin. Kuningatar todella nauttii työstään, ja se sekä näkyy että kuuluu.
Marko Lämsästäkin on kehkeytynyt entistä letkeämpi lavaesiintyjä. Huuli lensi ja meininki oli mahtavaa.
Molemmat orkesterit (Pallosalama ja Fortuna) soittivat taitavasti juuri oikeata tanssimusiikkia, joten valittamista ei ollut siinäkään osastossa.
Vaikka alkuun näytti kehnolta illan kulun suhteen, oli lopputulos vähintäänkin kiitettävää luokkaa. Ei kaduttanut yhtään eikä nukuttanut kotimatkalla.
Monenkaan kanssa en tullut tanssineeksi, kun ei niitä tuttuja siellä juuri ollut. Illan nuorintakaan en arvannut hakea, mutta tämä reippaana tyttönä kyllä ja pyysi vielä tuplatkin.
Kaikkiaan vain yhdeksän kanssa tanssin, eikä saldokaan orkeaksi noussut (14/9), mutta laatu oli, varsinkin niiden kahden huipun vuoksi, jopa Kapakanmäen tavanomaiseen iltaankin nähden korkea.
Maaseutuväestä ei nyt ollutkaan oikeastan minkäänlaista haittaa (parit pienet päälleajot vain).
Kohta puolen yön jälkeen (00.25) poistuin tyytyväisenä.
Tänään sitten taas sinne mökille ja vasta huomenna kotiin. Illalla sitten Kolmilammi kutsuukin.
Kommentit