Aitomies

2008-07-04 9:54

Onneksi ukkonen nousee jälleen...

Kun lähdin Tampsalta, pääsin kevyen lämpimän sateen saattelemana autolle.
Saavuttuani kotiparkille, jouduinkin jo juoksemaan kovempaa ne kymmenet metrit ovelle.
Jo matkalla oli salamoinut ja jytissyt - luonto voimissaan - johon tunteillani yhdyin, antaen sisäisen mieleni tyhjentyä antaumuksella.
Oloni tuntui kotona miellyttävältä; koko talo tärisi ukkosen jytyyttäessä Karhuvuoren yllä.

Tapanani on kotiintultua nauttia muutama hedelmä. Niin nytkin: söin pari tomaattia, omenan ja banaanin. Syödessäni kertasin vielä asioita Tapsalta. Olin "räiskähtänyt" erään tanssin aikana, joka helpotti oloani mutta samalla jäi jonkinlainen syyllisyyden tunne. Miten minä - Aitomies muka, en pysty olemaan ärsyyntymästä joistakin tanssiin liityvistä asioista?!
Mutta - minullahan on oikeus ärsyyntyä - samoin toisella osapuolella. Ei kun suu puhtaaksi vain, sillä kyllähän "me" ymmärrämme kuitenkin toisiamme.
Syyllisyyden tunne on kadonnut.

Mitä tulee solistiin ja yhtyeeseen, olimme "hänen" kanssaan asiasta pitkälti samaa mieltä. Ehkä se laulun ja rytmien epätasaisuus ns. tyylittely sai hermostumaan enemmän, koska oli joissakin kohtia - puolin ja toisin - vaikea saada "yhteinen" mielihyvä kokemus.
Kuitenkin, näin pahoittelen tilanteisiin liityviä "ylisanojani".

Aitomies