Toipumiseen varasin aikaa koko keskiviikkopäivän (mitä nyt kaupoissa piti käydä), jotta illalla jaksaisin Punkalaitumelle mutkien kautta ja täydessä lastissa (loppumatkan ajan peräti viisi matkustajaa). Sama vielä yöllä takaisinkin päin. 187 km tuli mittariin per suunta.

Melkein onnistuinkin. Yöunet eivät kovin pitkiksi pääseet, sillä vasta lähempänä neljää sain pääni tyynylle ja jo puoli kahdeksalta siitä ylös. Yskäkin haittasi.

Päivällä sitten piti yrittää nokosilla paikata. Lopulta kolmen paikkeilla onnistuinkin. En tullut laittaneeksi herätystä päälle, joten oli onni, että eräs tanssinainen tuli soittaneeksi neljän tienoilla. Olisin varmaan nukkunut muuten pommiin. Viideltä oli nimittäin ensimmäinen nouto sovittu tapahtuvaksi (3 henk). Ehdin hyvin. Kaupungin itälaidalta koukkaistiin neljäs mukaan ja sitten karautettiin kohti länttä.

Kylmäkoskelta vielä eräs Seinäjoella muiden nyt mukana olleiden kanssa seikkaillut sankari mukaan ja Särkällä oltiin ihan ajoissa.

Siinä tosin sitten meni viihteellä ja tuttujen tapailussa puolisen tuntia, joten millekään ensivalsseille ei kyllä keritty.

Ei ollut väliäkään. Sisällä nimittäin oli ilta-auringon porottaessa tukalan kuumaa, vaikka katon kastelu olikin käynnissä.

On se kirottua, ettei siellä saa olla länsisivulla, naistenrivistön takana, yhtään avattavaa ikkunaa. Naapurit järven takana kuulemma häiriintyisivät melusta.

Kahvion puoleisen penkkirivin alta tulee hiukan ilmaa niemen itäsivulta, siis varjon puolelta, mutta mitään se ei tunnu auttavan. Ei auttanut lauteilla huiskiviaVarjokuvan heppujakaan, kuten Kyösti pihalla juttelemaan tultuaan katkerana manasi.

Takasalin lattia oli uusittu sitten viimekäyntini (toissakesäisen), joten siellä voi käydä viilentymässä tanssien, minkä varsin usein teinkin. Kolme avointa ovea ulos eri suuntiin takasivat siellä ilmanvaihdon.

Annika Eklund oli sairastunut, joten toisena yhtyeenä toimiva Casino olikin saanut solistikseen kolmen vuoden takaisen tangokuningattaren, Kati Forsin.

Pari go go -tyttöä (konemaisine liikkeineen) täydensivät laudenäkymää jonkin aikaa.

Ennen varsinaisen tanssiputken alkua vielä siemailtiin erilaisia janojuomia matkaseurakokoonpanossa baarin narikanpuoleisessa päässä. Sitten töihin.

Ilmaisesta vedestä oli suurenmoinen apu illan läpi jaksamiseen.

Tukalasta kuumuudesta ja väsymyksestäkin johtuva huonotuulisuuteni ja haluttomuuteni kulminoitui jokseenkin naistetunnin alkaessa, joten painelin pihalle, mistä kylläkin yksi kyyditettävistäni kävi minut korjamassa sisätiloihin rumban merkeissä.

Ihan pihalla olisi tosin ollut hiukan helpompi hengittää kuin siellä trooppisessa helvetissä.

No, loppuun asti oltiin, tai siis osa joukosta oli. Tuon edellämainitun kanssa painelimme autolle jo etukäteen. Muu matkailijajoukko valui paikalle, kunhan muilta kiireiltään ehti.

Hauskaa porukkaa ovat nykin mukana olleet tyypit -huipputanssijoita ja huuliveikkoja, yksi noista nyt vasta ensikertaa tosin tuli tavattua. Typyköiden erittäin viehättävässä seurassa on tullut matkailtua aiemminkin varsin paljon.

Menomatkalla hersyi huumori ja Brian Setzer soi. Paluumatka sensijaan tuppasi, varsinkin takapenkillä, olemaan uneliaamman oloinen.

Laitoin Hämeenlinnasta lähdettäessä Salsa Superstars -levyn soimaan täysillä, kun niillä kulmin pyrkivät radioallot rähisemään. Niinpä peräti karibialaisissa tunnelmissa tultiin melkein Lahteen asti.

Lastin purku oli ohi puoli viiden paikkeilla, joten itsekin pääsin lopulta nukahtamaan jo melkein ennen auringonnousua.

Olosuhteet eivät tanssille olleet suosiolliset, vaikka mestarillisia suorituksia saikin seurailla taajaan ja jossakin määrin pääsin myös taiturittarien kanssa itsekin tanssimaan.

Melkoisen vähäiseksi kuitenkin jäi saldo (monestakin syystä): 18/4.


Hereille havahduin tänä aamuna hiukan ennen yhdeksää ja ryhdyin suunnittelemaan mökille lähtöä.
Hellettä on luvassa ainakin parin päivän verran.

Näinköhän nyt olisi sen tauon paikka -ainakin sunnuntaihin asti. Silloin jo taas nuo mainiot Varjoveikot hilautuvat Kolmilammille.