Luin kirjan Erkki Liikasesta taannoin. Osa jutuista on jo unohtunut mutta ellen väärin muista, hänkin ajoi siihen samaan miinaan kuin Heikki Kinnunen ja Kari Tapio. Laittoivat oman firman pystyyn ja tekivät töitä itselleen. Siihen aikaan verottaja tulkitsi kuitenkin sellaiset jälkikäteen veronkierroksi ja mätkäisi isoilla lisäveroilla.

Ekin omakotitalo meni myyntiin ja mies muutti kesämökilleen. Laajensi ja muutti talviasuttavaksi. Terveyskin alkoi siinä sassaroitsemaan, mutta leppoisan oloinen on mies isoine viiksineen mielestäni kumminkin.

Viime kuussa Ilta-Sanomat kaivoi esiin vanhan  munantuottajien risteilyllä viime helmikuussa tapahtuneen välikohtauksen. Päivällä olleen esiintymisensä jälkeen Liikanen oli illalla mennyt tuttujensa kanssa laivan ravintolaan istumaan. Oli tullut jotain kärhämää, niinkuin sivulliset joskus tulee soittamaan poskeaan. Liikasen kanssa pöydässä vastapäätä istunut mies oli kuitenkin ennättänyt varoittaa Liikasta, joka entisenä nyrkkeilijänä ehti väistämään somerolaisen munantuottajan iskun. Somerolainen munamies rojahti Liikasen päälle ja jäi siinä Liikasen otteeseen.

Leinosen Jaska haastatteli Liikasta ja kirjoitti lehdessä Liikasen tuntoja tuosta asiasta:

- Et sinä ystävä hyvä ole evankeliumista paljon oppinut, Meinasit viattoman verta vuodattaa, Jos sinä veli hyvä olet rauhallisesti, Jumala armahtaa ja jos olet kunnolla, minäkin armahdan, Liikanen muistelee sanoneensa. Liikanen kauhistelee sitä minkälaiset otsikot iltapäivälehdissä olisi ollut, jos hän olisi sattunut hätäpäissään lyömään päällekarkaajaa.

Taistelun tuoksinassa Liikasen takki oli revennyt. Eki teki asiasta rikosilmoituksen mutta asia meni sovitteluun ja lopulta Varsinais-Suomen syyttäjänvirasto jätti jutussa syytteen nostamatta. Liikanen sai munantuottajalta korvauksen takkinsa repeytymisestä. Liikanen on jäänyt ihmettelemään, että mies ei muista tapahtumista mitään.

Jaska kirjoittaa artikkelissaan samoja asioita joita kirjassakin oli eli miten Eki hankki ensimmäiset rumpunsa, sianrakkokalvoiset ddr:läiset Lefima-merkkiset rummut hän osti Kotkassa Kari Nissiseltä oltuaan kesätöissä vuonna 1958 sähköliikkeessä juoksupoikana. Liikanen oli saanut vanhemmiltaan luvan soittaa rumpuja ravintoloissa Mauno Hyytiäisen yhtyeessä, jonka laulusolistina tuurasi Juha Vainio. 1950-luvun kotkalaistunnelmia on kuvattu ohjaaja Pekka Mandartin vuonna 2004 valmistuneessa elokuvassa Keisarikunta.  Minäkin katsoin tuon elokuvan, -kolahtaa varmaan kotkalaisille, ei oikein minulle. Aitomies olisi oikeampaa kohderyhmää.


Liikanen aloitti muusikon uransa jo 1950-luvulla. Kirjassa on siloposkisen Ekin fanikuva. Nykyinen Ekin habitus on sellainen että tuo viiksineen mieleen Viktor Klimenkon. 1970-luvun alussa Eki perusti Forssaan muutettuaan laulutrion, jossa hän lisäkseen lauloivat Timo Tervo ja Vesa Enne. Kun Enne ja Tervo perustivat vuonna 1973 Karma-yhtyeen. Muistatte varmaan "ajan yössä tulen tuolta kaukaa....)

Sen jälkeen  Liikanen kutsui Aikapommi-yhtyeeseensä Kunnallispainon latojan Kari Tapion. Eki itse oli rummuissa pääosin. Oli myös paljon iltamakeikkoja joissa Eki teki akrobatiatemppuja kun verovapaus edellytti iltamailloilta muutakin toimintaa kuin laulua ja tanssia. Eki osaa myös imoitoida ja vapaa-aikanaan harrastaa haulikkoammuntaa sekä golffia.