Humppis Lauantaia 6.9.2008
Kuten olen monet kerrat maininnutkin, en Mäntsälään lähde tungoksessa taistelemaan muuten kuin vain erikseen pyydettäessä. Jo vuosia on pyytäjänä/kutsujana ollut jokseenkin aina sama, suunnattoman viehättävä stadin tytär. Niinpä ei ole tullut mieleenkään laistaa, kun kutsu on käynyt.
Nyt kävi ja kohta myös toisesta suunnasta -ihan Savosta asti. Toki jo hyvinkin kutsujana ja kimppakyytien suosikkilistan kärjessä nuoresta iästään huolimatta (ajokortti vasta vajaan kahden vuoden ikäinen) jo melkoisen pitkään keikkunut ei juuri joutunut asian suhteen ponnistelemaan. Siis tällä kerralla ei, sillä juuri olin törkeästi keskiviikkoiselle Pavin retkelle jo ensin lupautuneena sen itse ehtinyt perumaan.
Koska ei mitään esteitä ajoissa lähtemiselle ollut, sompailin lievässä sateessa vanhaa Helsingintietä ihan perille asti (46 km) bensaa säästäen ja samalla tuosta seikasta vahingoniloisesti havaintoja tehden: kaikilla matkan varrelle osuneilla huoltoasemilla (5 kpl) oli ysivitosen litrahinta 2-9 snt kalliimpaa kuin sillä ensimmäisellä, ihan kotini naapurissa olevalla, jolla päivällä käväisin tankkaamassa.
Parkkipaikoista ei ollut pulaa, kun lavan ääreen saavuin. Lähes tyhjältä alueelta sain valita ihan minkä ruudun tahdoin.
En myöskään joutunut lippuluukulla jonottamaan. Toista oli molemmillakin kutsujilla, jotka saapuivat vasta paljon myöhemmin. Sateessa seisoivat -savotar melko pitkäänkin.
Sisälläkään ei tungosta ollut vielä siinä vaiheessa, kun sinne saapastelin. Niinpä märin kengänpohjin tanssitaville ensivalsseille en hakenut ketään, vaan kävin ensin WC-tilassa putsaamassa silmälasieni linssit, jotka senkin lyhyen sateessa oleskelun aikana (autolta ulko-ovelle 150 m) olivat menneet tuhruisiksi.
Sitten ihan ennen näkemättömän neidon kimppuun kahden kappaleen ajaksi. Kohta kuitenkin alkoi tuttuja tulla sillä vauhdilla, ettei enää tuntemattomien hakemisen riskiä tullut otetuksi.
Niitä eriasteisen tuttuja kertyikin sitten finkkutansseille ominaiseen tapaan perin suuri joukko -satakunta väittäisin. Valtaosa noista tietysti oli naisia (80% olettaisin).
Koska kuitenkin myös arvostettuja ja haluttuja tanssittajia noille kaikillekin löytyi ihan riittävästi, katsoin oman oikeuteni hakea juuri ketään vakitanssitettaviani olevan jokseenkin olemattoman. Niinpä jäi moni haku tekemättä, vaikka siinä naistenrivistön edessä edestakaisin seilasinkin kaula pitkänä kurkotellen, josko sieltä takarivistä edes löytyisi joku sellainen, jota kehtaisin hakea.
Nuorempi ja aikaisemmin paikalle ehtinyt kutsuja sitten minut yllätti heti saavuttuaan kahvion portailta erään tuollaisen epäonnistuneen hakuharhailun jäljiltä. Halattiin ja sitten tanssittiin neljän kappaleen putki.
Kohta se sitten takariviin piiloutuneena osui silmiini toinenkin, kyläilemään ex tempore joutunut ja siksi myöhään saapunutkin vakituinen Mäntsälä-seireenini. Muutama kappale siis hänen kanssaan.
Sitten jo alkoikin naistentunti, joka aloitettiin sujuvasti samassa kokoonpanossa.
Yhtä joustavasti päästiin eteenpäin, sillä sen kappaleparin päätyttyä näin tuota toista kutsujaa talutettavan riviin sopivan matkan päässä edelläni, joten nappasin tätä kädestä samalla kun jo toisessa kädessäni vielä kiinni olevaa oli samalla tavoin tartuttu käteen myös hakuaikeissa. Niinpä kuljimme hetkisen viiden hengen jonossa käsikkäin, kunnes haku kunkin kohdalta oli tullut todetuksi. Käytännöllistä! Tuollaisissa tungosolosuhteissa ainakaan ei kyseisenlaista toimintaa pitäisi katsoa minkään säännön tai etiketin rikkomiseksi.
Jossakin vaiheessa iltaa se aina iskee nälkäkin. Nyt oli tuon myöhään saapuneen kanssa istuttu lonkeron verran jo aika aikaisin (edellisillan puhalluttavat poliisitkin mielessä), mutta nälkä lähtee vain syömällä, joten kahvin ja omenaviinerin aika koitti. Sopivasti vapautui ihan tiskin äärestä tuttujen pöydästä kaksi paikkaa siitä tanssimaan lähteneiden alta. Toiseen siistä siis istahdin juomaan, syömään ja juttelemaan. Toinen tanssimassa käyneistä palasi vierelleni, joten meitäpä olikin siinä pöydässä yht'äkkiä kolme kaulassaan kultaista pinssiä kantavaa kansalaista.
Viimeksi tullut nautti tapansa mukaan osan viineristäni, minkä jälkeen hän katsoi tulleen vuoron meidän molempien nauttia toisistamme tanssilattialla. Sitäpä sitten tehtiin pieteetillä ja tunteella.
Kyseisen ihanuuden pikkusiskoa jo olin ehtinyt paiskoa takanarikan korokkella aiemmin, ja sinne tulin sen jälkeen vielä neljä muutakin tanssitettavaani laahanneeksi. Päälattia olikin enimmän aikaa siinä määrin hiestä märkien ja hullantuneiden härkien kaltaisten kansalaisten täyttämä, ettei siinä ollut mukavaa tai edes turvallistakaan tanssia.
Tuo märkyys on Mäntsälässä erityisen paha riesa jo siksikin, että ainakaan miesten WC:ssä ei ole lainkaan käsipyyhkeitä, joten naamanpesua varten varsinkin, mutta käsienkin kuivaamista nopeuttaakseen on tanssikansalaisen hankittava omat pyyhkeet mukaansa sinne mennessään. Kahvia ja jo aiemmin lonkeroa ostaessani olin muutaman paperipyyhken varannut tiskiltä, mutta eiväthän nuo niissä olosuhteissa (hirveä tungos, kova vauhti ja korkea ilman suhteelinen kosteus -sanoisin että 99%) mihinkään riittäneet.
Asiasta on monet kerrat talonväelle huomautettu, mutta ei kuulemma voi pyyhkeitä sinne alas antaa, kun joskus ovat jotkut ajattelemattomat niillä tukkineet WC-pytyt. Naisten puolella sentään WC-paperikiekkoja löytyy riittävästi. Miehillä niitä on vain kaksi, kuten niitä eriöitäkin, joten jonottamaan joutuu, jos aikoo saada paperia. Seinällä olevat puhaltimet toimivat jokseenkin kolme sekuntia kerrallaan. Naamankuivuu ei niillä onnistu. Kuuma ilma ei muutenkaan ole hikiselle tanssijalle tarpeen.
Tuollaisena tilanne on jatkunut jo vuosikaudet.
Musiikkipuolesta: Finlanders tarjosi sitä taattua huippukamaa. Tällä kerralla tosin jotakin uutta (oikeastaan aika vanhaa) myös, sillä toivekappaleena tuli Simoa. Ei kuitenkaan Silmua vaan Salmista. Tuon huumoripläjäyksen olin jo ehtinyt unohtaakin. Jäi kai aikoinaan saman ”artistin” tunnetumman ”Pornolaulun” varjoon.
Hauska tanssittavahan se oli peräkorokkeella taitavan, Kuopion maratonilta flunssan vuoksi jättäytyneen baunssittaren kanssa.
Kiintotähti esitti kaikenlaista mukavaa ja taitavastikin, mutta Oinaksen tultua lässähti aika pahasti. Viimeisellä setillään taas ilman solistia nosti tasoaan.
Monestakin eri syystä taas aika nopeasti happanin murjottamaan, mistä jälleen kerran esitän nöyrimmät anteeksipyyntöni niille, joita tuolla notkahtelullani tulin rasittaneeksi.
Niinpä esimerkiksi Kissanaiselle en sitten saanut haetuksi ketään vaikka naistenrivistön seassa pujottelinkin kohteita tähyillen. Täsmähakukohteet oli jo ehditty viedä.
Sillä retkellä osuin nuoremman kutsujanikin eteen ja tälle töksäytin: ”Sinua en hae!”. Syynä tuohon tietysti oli se, että olisi ollut varsin törkeän näköistä, jos miestenhaulla olisin viimeisen päälle herkästi fiilisteltävälle kappaleelle hakenut itseäni 44 vuotta nuorempaa neitoa. Välillisesti kyllä tulin sitten vaikuttaneksi siihen, että tyttö joutui melkoiseen riepotukseen, jolla ei pitänyt olla kyseisen kappaleen eikä sitä seuranneen yhtä hitaan ja herkän kanssa mitään tekemistä. Nyrkistä nenäänsäkin vielä onnistui siinä hötäkässä saamaan.
Korjasin tosin asian omalta osaltani parhaani mukaan heti rokkien tullen.
Siinä vaiheessa alkoivat paukut jo olla totaalisen lopussa.
Ihan tappiin asti silti jaksoin paikalla roikkua, joten vasta 01.30 osasin lähteä kotiin.
Hakusaldo olisi optimiolosuhteissa varmaan noussut paljonkin korkeammaksi kuin nyt saavuttamani 18/9.
Kuten olen monet kerrat maininnutkin, en Mäntsälään lähde tungoksessa taistelemaan muuten kuin vain erikseen pyydettäessä. Jo vuosia on pyytäjänä/kutsujana ollut jokseenkin aina sama, suunnattoman viehättävä stadin tytär. Niinpä ei ole tullut mieleenkään laistaa, kun kutsu on käynyt.
Nyt kävi ja kohta myös toisesta suunnasta -ihan Savosta asti. Toki jo hyvinkin kutsujana ja kimppakyytien suosikkilistan kärjessä nuoresta iästään huolimatta (ajokortti vasta vajaan kahden vuoden ikäinen) jo melkoisen pitkään keikkunut ei juuri joutunut asian suhteen ponnistelemaan. Siis tällä kerralla ei, sillä juuri olin törkeästi keskiviikkoiselle Pavin retkelle jo ensin lupautuneena sen itse ehtinyt perumaan.
Koska ei mitään esteitä ajoissa lähtemiselle ollut, sompailin lievässä sateessa vanhaa Helsingintietä ihan perille asti (46 km) bensaa säästäen ja samalla tuosta seikasta vahingoniloisesti havaintoja tehden: kaikilla matkan varrelle osuneilla huoltoasemilla (5 kpl) oli ysivitosen litrahinta 2-9 snt kalliimpaa kuin sillä ensimmäisellä, ihan kotini naapurissa olevalla, jolla päivällä käväisin tankkaamassa.
Parkkipaikoista ei ollut pulaa, kun lavan ääreen saavuin. Lähes tyhjältä alueelta sain valita ihan minkä ruudun tahdoin.
En myöskään joutunut lippuluukulla jonottamaan. Toista oli molemmillakin kutsujilla, jotka saapuivat vasta paljon myöhemmin. Sateessa seisoivat -savotar melko pitkäänkin.
Sisälläkään ei tungosta ollut vielä siinä vaiheessa, kun sinne saapastelin. Niinpä märin kengänpohjin tanssitaville ensivalsseille en hakenut ketään, vaan kävin ensin WC-tilassa putsaamassa silmälasieni linssit, jotka senkin lyhyen sateessa oleskelun aikana (autolta ulko-ovelle 150 m) olivat menneet tuhruisiksi.
Sitten ihan ennen näkemättömän neidon kimppuun kahden kappaleen ajaksi. Kohta kuitenkin alkoi tuttuja tulla sillä vauhdilla, ettei enää tuntemattomien hakemisen riskiä tullut otetuksi.
Niitä eriasteisen tuttuja kertyikin sitten finkkutansseille ominaiseen tapaan perin suuri joukko -satakunta väittäisin. Valtaosa noista tietysti oli naisia (80% olettaisin).
Koska kuitenkin myös arvostettuja ja haluttuja tanssittajia noille kaikillekin löytyi ihan riittävästi, katsoin oman oikeuteni hakea juuri ketään vakitanssitettaviani olevan jokseenkin olemattoman. Niinpä jäi moni haku tekemättä, vaikka siinä naistenrivistön edessä edestakaisin seilasinkin kaula pitkänä kurkotellen, josko sieltä takarivistä edes löytyisi joku sellainen, jota kehtaisin hakea.
Nuorempi ja aikaisemmin paikalle ehtinyt kutsuja sitten minut yllätti heti saavuttuaan kahvion portailta erään tuollaisen epäonnistuneen hakuharhailun jäljiltä. Halattiin ja sitten tanssittiin neljän kappaleen putki.
Kohta se sitten takariviin piiloutuneena osui silmiini toinenkin, kyläilemään ex tempore joutunut ja siksi myöhään saapunutkin vakituinen Mäntsälä-seireenini. Muutama kappale siis hänen kanssaan.
Sitten jo alkoikin naistentunti, joka aloitettiin sujuvasti samassa kokoonpanossa.
Yhtä joustavasti päästiin eteenpäin, sillä sen kappaleparin päätyttyä näin tuota toista kutsujaa talutettavan riviin sopivan matkan päässä edelläni, joten nappasin tätä kädestä samalla kun jo toisessa kädessäni vielä kiinni olevaa oli samalla tavoin tartuttu käteen myös hakuaikeissa. Niinpä kuljimme hetkisen viiden hengen jonossa käsikkäin, kunnes haku kunkin kohdalta oli tullut todetuksi. Käytännöllistä! Tuollaisissa tungosolosuhteissa ainakaan ei kyseisenlaista toimintaa pitäisi katsoa minkään säännön tai etiketin rikkomiseksi.
Jossakin vaiheessa iltaa se aina iskee nälkäkin. Nyt oli tuon myöhään saapuneen kanssa istuttu lonkeron verran jo aika aikaisin (edellisillan puhalluttavat poliisitkin mielessä), mutta nälkä lähtee vain syömällä, joten kahvin ja omenaviinerin aika koitti. Sopivasti vapautui ihan tiskin äärestä tuttujen pöydästä kaksi paikkaa siitä tanssimaan lähteneiden alta. Toiseen siistä siis istahdin juomaan, syömään ja juttelemaan. Toinen tanssimassa käyneistä palasi vierelleni, joten meitäpä olikin siinä pöydässä yht'äkkiä kolme kaulassaan kultaista pinssiä kantavaa kansalaista.
Viimeksi tullut nautti tapansa mukaan osan viineristäni, minkä jälkeen hän katsoi tulleen vuoron meidän molempien nauttia toisistamme tanssilattialla. Sitäpä sitten tehtiin pieteetillä ja tunteella.
Kyseisen ihanuuden pikkusiskoa jo olin ehtinyt paiskoa takanarikan korokkella aiemmin, ja sinne tulin sen jälkeen vielä neljä muutakin tanssitettavaani laahanneeksi. Päälattia olikin enimmän aikaa siinä määrin hiestä märkien ja hullantuneiden härkien kaltaisten kansalaisten täyttämä, ettei siinä ollut mukavaa tai edes turvallistakaan tanssia.
Tuo märkyys on Mäntsälässä erityisen paha riesa jo siksikin, että ainakaan miesten WC:ssä ei ole lainkaan käsipyyhkeitä, joten naamanpesua varten varsinkin, mutta käsienkin kuivaamista nopeuttaakseen on tanssikansalaisen hankittava omat pyyhkeet mukaansa sinne mennessään. Kahvia ja jo aiemmin lonkeroa ostaessani olin muutaman paperipyyhken varannut tiskiltä, mutta eiväthän nuo niissä olosuhteissa (hirveä tungos, kova vauhti ja korkea ilman suhteelinen kosteus -sanoisin että 99%) mihinkään riittäneet.
Asiasta on monet kerrat talonväelle huomautettu, mutta ei kuulemma voi pyyhkeitä sinne alas antaa, kun joskus ovat jotkut ajattelemattomat niillä tukkineet WC-pytyt. Naisten puolella sentään WC-paperikiekkoja löytyy riittävästi. Miehillä niitä on vain kaksi, kuten niitä eriöitäkin, joten jonottamaan joutuu, jos aikoo saada paperia. Seinällä olevat puhaltimet toimivat jokseenkin kolme sekuntia kerrallaan. Naamankuivuu ei niillä onnistu. Kuuma ilma ei muutenkaan ole hikiselle tanssijalle tarpeen.
Tuollaisena tilanne on jatkunut jo vuosikaudet.
Musiikkipuolesta: Finlanders tarjosi sitä taattua huippukamaa. Tällä kerralla tosin jotakin uutta (oikeastaan aika vanhaa) myös, sillä toivekappaleena tuli Simoa. Ei kuitenkaan Silmua vaan Salmista. Tuon huumoripläjäyksen olin jo ehtinyt unohtaakin. Jäi kai aikoinaan saman ”artistin” tunnetumman ”Pornolaulun” varjoon.
Hauska tanssittavahan se oli peräkorokkeella taitavan, Kuopion maratonilta flunssan vuoksi jättäytyneen baunssittaren kanssa.
Kiintotähti esitti kaikenlaista mukavaa ja taitavastikin, mutta Oinaksen tultua lässähti aika pahasti. Viimeisellä setillään taas ilman solistia nosti tasoaan.
Monestakin eri syystä taas aika nopeasti happanin murjottamaan, mistä jälleen kerran esitän nöyrimmät anteeksipyyntöni niille, joita tuolla notkahtelullani tulin rasittaneeksi.
Niinpä esimerkiksi Kissanaiselle en sitten saanut haetuksi ketään vaikka naistenrivistön seassa pujottelinkin kohteita tähyillen. Täsmähakukohteet oli jo ehditty viedä.
Sillä retkellä osuin nuoremman kutsujanikin eteen ja tälle töksäytin: ”Sinua en hae!”. Syynä tuohon tietysti oli se, että olisi ollut varsin törkeän näköistä, jos miestenhaulla olisin viimeisen päälle herkästi fiilisteltävälle kappaleelle hakenut itseäni 44 vuotta nuorempaa neitoa. Välillisesti kyllä tulin sitten vaikuttaneksi siihen, että tyttö joutui melkoiseen riepotukseen, jolla ei pitänyt olla kyseisen kappaleen eikä sitä seuranneen yhtä hitaan ja herkän kanssa mitään tekemistä. Nyrkistä nenäänsäkin vielä onnistui siinä hötäkässä saamaan.
Korjasin tosin asian omalta osaltani parhaani mukaan heti rokkien tullen.
Siinä vaiheessa alkoivat paukut jo olla totaalisen lopussa.
Ihan tappiin asti silti jaksoin paikalla roikkua, joten vasta 01.30 osasin lähteä kotiin.
Hakusaldo olisi optimiolosuhteissa varmaan noussut paljonkin korkeammaksi kuin nyt saavuttamani 18/9.
Kommentit