Se kun tuo Kisarannan keikka tappiin asti ollen johti siihen, että nukkuminen jäi jälleen olemattoman vähiin (käytännöllisesti katsoen se jäi kokonaan väliin), ei vire ollut päivän mittaan mainittavan korkealla. Asiaa ei yhtään auttanut se, että tietokoneeni päätti temppuilla ja teetti yhtenään kaatuilemalla ja tiedostoja omituisen malliseksi muutellen usean tunnin turhan työn ja valtavan stressin.

Painetta aikaansai toki tuohon liittyen se, että kyseisellä kapineella rakennettava, teon alla vielä ollut lahja ei tuntunut valmistuvan millään iltapäivään mennessä.

Perjantai 26.9.2008

Jo viides perättäinen aurinkoinen ja lähes lämmin syyspäivä meni (miksei näitä ollut kesällä?), ja illan tullen oli sovittu esisynttäreiden merkeissä lähdettäväksi Kangasalan suuntaan hyvissä ajoin eli puoli seitsemältä.

No, juuri mikäänhän ei mene ihan niin kuin onsuunniteltu. Niinpä eräät toiset syntymäpäivät aika lähellä illan kohdetta aikaansaivat puolen tunnin viiveen, kun toisen kyytiläisen piti hankkiutua salamana ensin toista sataa kilometriä itään.

Reilun puolen tunnin pituinen siirtymä lähtöajassa aikaansai sen, että melkeinehti tulla pimeätä ennen perille pääsyä, ja sitäpaitsi siellä oli jätettävä auto mlekoisen kauas lippuluukulta. Hiivatin kelulan tyrkkäsin syvälle pusikkoon. Onneksi ei ole tosiaankan satanut aikoihin, joten etupyörät eivät uponneet kuin vain hiukan. Siitä siis päästiin yöllä ihan sujuvasti irti.

Lippukoppia lähestytäessä toteutti juhlakaluksi valmistautuva hänelle ominaista halailua intohimoisesti jonottajiin kohdistettuna, mutta silti päästiin kunnialla itse luukulle, missä Aaro suhtautui meihin tapansa mukaan suopeasti. (Päästiin sisään ja halvalla.)

Sisällä olikin jo sitten saunamainen meininki, sillä porukkaa alkoi olla reippaan puoleisesti ja puolen tunnin tanssimisen jäljiltä se oli kohtalaisen lämmintä, kuten oli luonnollisesti myös ilmakin.

Koska lauteille kiipeilivät illan aikana sekä Syke että Varjokuva, oli tuo väen määrä ymmärrettävissä, vaikkakaan ei kaikin ajoin ihan hyvin siedettävissä.

Kirpun (siis kyytiläinen n:o 1:n) vetämänä jouduin oitis lattiaan kuluttamaan. Mutta niinhän siinä kävi, että supersuosittua nappulaa en siten saanutkaan ennen naisten puolituntista kiinni enkä onnistunut tuossa aikeessa ennen varsinaista naistentuntiakaan, sillä juuri kun olin melkein löytänyt tuon isompien ihmisten seasta siitä naisten"rivistön" sumpusta, tämä ehtikin jälleen hakea itse (kolmas kerta jo). Vasta ihan loppuillasta sain tuon velkani maksetuksi.

Muita tuttuja oli Kisarannan tapaan taas runsaasti, vaikka edellisellä kerralla oli hiukan niukkuutta ollutkin havaittavissa. Tuo aloitus jo valmiiksi kuumenneissa olosuhteissa ei antanut juomataukoa kauas työntää, vaan parin nopean haun jälkeen kiipesin Vaihtopenkille jäistä juomaa lipittelemään.
Tottahan se naisten puolikaskin siinä ehti alkaa ja ohikin mennä sen tauon aikana. Ainoastaan kyytiläinen kävi kerran minut sieltä koukkaamassa. Tosin sentään yllättäen paikalle putkahtanut, pääkaupunkilaistunut swengiprinsessa kävi nurin käännetyssä Romeo&Julia-asetelmassa muutaman sanan vaihtamassa ja tanssivarauksen tekemässä. Aika pitkään tuonkin lunastukseen sitten meni -vasta varsinaisella naistentunnilla osuttiin käytävällä yhteen ja lähdettiin siitä rumbaamaan.
Kun kummankin yhtyeen ohjelmisto on tullut hyvinkin tutuksi, ei varsinaisia yllätyksiä illan kuluessa tullut. Vasta ihan lopussa (kun lähtöä oli jo pariinkin kertaan lykätty) Sykkeen encoret antoivat juuri oikean lähtölahjan: mukavasti swingailtavan pariksi tuli hivuttava hidas, jonka hyödynsinkin perälokerossa juuri oikeassa seurassa ja hyvänyöntoivotukset asiaankuuluvasti musiikkia tulkiten.
Sitten olikin saatava kasaan kimppakolmikko, mikä onnistui jopa yllättävän nopeasti. Tosin tupakin oli jo jokseenkin tyhjä silloin -ja niin olivat takitkin lähtijöillä (omani tosin jouduin ensin hakemaan vakiopaikaltaan putken päältä).
Vaikka kuumuus ja tungos suuren osan ajasta ahdistivatkin, jäi illasta kuitenkin vallan miellyttävä maku.
Nukahtamisesta (etupenkillä) ei ollut vaaraa, sillä pelkääjän paikalla hääräillyt pirpana piti kaiken aikaa yhteyttä sekä kanssamatkustajiin että jossakin vaiheessa myös yhteyttä ottaneeseen, keikkansa toisaalla juuri lopettaneeseen muusikkokaveriinsa.
Toivottavasti kimppalaiset pääsivät onnellisesti jäljellä olleen 80 km:n taipaleen haavereitta kotiin. Hirviähän ruvetaan ahdistelemaan vasta tänään päivällä, joten niistä ei vielä tuolloin liene ollut vaaraa. Eläviä metsän asukkeja ei muita nähty kuin vasta Hollolassa kettu tien poskessa. Supikoiravainaita kyllä ikävän paljon oli levinneinä tien pintaan.
Itse lähden tästä iltapäivällä ahdistelemaan (kutsuttuna -suorastaan vaadittuna) juhlakalua sinne saman kilometrimäärän päähän, mistä sitten jatketaan bilettämään kunnolla Mäntymotellille.
Eiköhän siellä KinoJake anna sekä sankarittarelle että muullekin tanssiväelle kunnolla vauhtia töppösiin.
Kisarannan illan ajallisesta vajavuudesta (vain viisi tuntia) huolimatta tuli sieltä ihan kohtuullinen hakusaldo: 17/11 (tuohon joitakin tuplia puolin jos toisinkin).

    Lauantai 27.9.2008

Nukkumaan tosiaan olisin päässyt puoli neljältä, mutta eihän se yskä siihen antanut mahdollisuuksia. Niinpä oli yrityksestä luovuttava ja noustava vartin yli neljältä (pystyasennossa yskittää huomattavvasti vähemmän kuin makuulla).

Sen ohjelmien ja koneen temppuilun vuoksi olin lopulta lähtemässä kohteelle (81 km:n päähän) vartin myöhässä, mutta perillä olin kuitenkin vain viisi minuuttia sovittua myöhemmin.

Mitään kiirettähän siellä ei sitten ollut, vaan kahvittelulla aloitettiin, koska juhlakalukin oli vielä saunassa. Sinnepä itsekin painelin, kun saunapuhdas neito oli liittynyt kahvittelijoiden seuraan.

Muu porukka jäi valmistelemaan kahdenkin eri juhlatilaisuuden ruokia, joten joudin sillä aikaa hyvinkin nautiskelemaan saunan lämmöstä (viimeksi olin joskus elokuussa omassa saunassani ollut, joten johan se oli aikakin).

Perhekin saatiin kohtalaisesti kasaan välillä, vaikka sitä liikettä ja huisketta olikin reippaasti kaiken aikaa.
Huuli lensi kuin spitaalisten pikkujouluissa, jos ilmaus sallitaan.

Mäntymotellille mentiinkin sitten päivänsankarin kyydissä (valoja välkyttäen, sillä ajovalot vaihtelivat alkumatkasta itsekseen pitkiltä lyhyille ja päin vastoin) ja kirkonkylän kautta koukaten. Napattiin nimittäin hautausmaan ääreltä eräs tanssimaton mukaan, jotta baari saisi edes jotakin hyötyä käynnistämme. Itsehän emme sisäänpääsymaksun lisäksi juuri mitään taloon tuoneet (siis sankaritar ei joutunut maksamaan sitäkään ja sai vielä vuorokauden vaihtuessa ilmaisen juhlajuomankin) .

Tanssiväkeä ei näyttänyt alkuun tulevan kuin kourallinen, eikä sitä itse asiassa juuri sen enempää koko iltanakaan ilmaantunut, sillä bilettäjäthän ne asiakaskunnan pääosan muodostivat, kuten ravintolassa kuuluukin. Hiukan muutamat humalaisimmat noista häiritsivät seuraan tuppautumalla, mutta eivät mitenkään pahasti sentään.

Leimallista tanssijoiden osalta oli parillisuus, joten en edes yrittänyt haeskella ketään muita tanssimaan, vaan pitäydyin pelkästään evästykseen, jossa ei totta vieköön valittamista ollutkaan.

Mitään hakusaldoa ei illasta siis ole kerrottavissa (sorry 24:n väki!). Enimmän aikaa tanssittiin ja vasta orkesterin roudailuaaan lopetellessa poistuttiin (juuri 20 v täyttäneen toki piti noiden miespuoliset jäsenet jututtaa ja halata moneen kertaan).

Syntymäpäiväonnittelulauluksi toivottua Sigin "Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain" ei yhtyeen mukana olevasta nuotistosta löytynyt, joten hyväksyin nokkamiehen esittämän vaihtoehdon. Hieno ja herkkä olikin. En muista kappaleen nimeä (Kauniimpi... tai jotakin sinne päin), mutta herkkä slowari tuo tuntui olevan, ja sellaisena myös mentiin.

"Kotimatkalle" saatiin ylimääräinen matkustaja mukaan. Itse irtosin joukosta perillä jättäen tarjotun yöpymismahdollisuuden tällä kertaa käyttämättä.

Valitsin paluumatkalle kymmenen kilometriä pidemmän reitin nelostien kautta, jotta sain tsekattua tietyön vaiheen sillä. Melkoisesti olikin viidenkympin rajoituksia ja kiertotietä ennen moottoritielle tuloa.

Valvominen se vain jatkuu, sillä kotona olin vasta puoli neljältä ja nukutuksi sain vajaat kolme ja puoli tuntia. Varmaan pitää tässä päivän kuluessa yrittää paikata jotenkin.