J. Kemppinen kirjoittaa tänään mm: "Suomen kirjallisuuden varmasti ensimmäinen ja luultavasti paras kuvaus paniikkihäiriöstä on Kalle Päätalon (Pohjalta ponnistaen, 1983). Sanaa ei ollut keksitty eikä ilmiötä tunnistettu 80-luvun alussa. Kalle ei suostu lähtemään työväentalolle tansseihin mutta taipuu pakon eli vaimon edessä. Paniikkihäiriö on kuvattu todella etevästi. Näytelmäkappaleen jälkeen mennään ovet kolisten pakoon ja vaimolle ei kerrota, mistä tanssikauhu johtuu."

Pitäisi varmaan tutustua vihdoin Päätaloonkin.