Mikko                               Ma 20.10 Seurala:

Uusi viikko alkaa jälleen kuntoilen tanssien. Kuski oli selvillä ja lähtöaika. Tänä maanataina vaan julkinen liikenne oli noin 5 min myöhässä, kun kotia kohti piti lähtemän. Tuo viisi minuuttia tietty kertautui tuloaikana. Olin jälleen tavalliseen tapaani käynnyt ostamassa purtavaa Prismasta. Samaa lihasämpylää tai mitä lieneenkään tuli mussuttettua, kun ensimmäisenä kuntotanssimaantaina. En osaa sanoa, miten ihanalta se mahtaisi maistua kuumana. Kylmänä meni ihan hyvästi alas. Pakon alla.

Kotona tietysti hirveä kiire valmistua iltaan. Kuski pirautti kaiken keskellä kysyen tulostani ja se vanha paikka. Vastasin myöntävästi ja sovittiin tällit klo 17.40. Kello kävi armotonta aikaansa ja meikä se vaan tuhersi wc-tiloissa. Leukavärkki ei ollut, kuten lapsen peppu. Sai nyt joka tapaukessa kelvata. Venusta tarvittaan vaan muiden tanssipaikkojen kohdalla.

Kiirehhän siitä sitten tietty tuli. Lähes juoksujalkaa rynnistin raput alas ja kirmasin kylän keskustaan. Kello osoitti jo H-hetkeä. Totuus iski kasvoille. Olin jo myöhässä. Tuttua punaista autoa ei näkynyt torilla näkynyt. Kyseinen auto oli hyvää vauhtia tulossa Yhdystietä pitkin pohjoiseen. Hyppäsin lähes lennossa kyyttiin ja nolona pahoittelin myöhäistä tuloani. Leena siihen, että ei mitään ja ajettaan tällä kertaa Jokiniemen kautta.

Matkalla etelään tuli puheeksi kuskin tuleva poksahtaminen. Hieman kuskia jännitti miten kävisi ensi maanantain, kun hänen pitäisi olla orkesterikorokkeella tanssiparketin sijaan. Siinä kävi mielessä, että kohta tarvii yrittää hankkia toinen luottokuski maantaille.

Seuralan pihassa jälleen sille vakipaikalle. Siinä ennen autosta nousemista juteltiin miten päin auto kannattaa parkiin ajaa. Tässä tapaukessa perä edellä oli ideaaliratkaisu. Eteisaulatilassa Sisko puolisonsa kanssa otti jälleen tanssijat vastaan hyvän tuulisena, kuten aikaisemmillakin kerroilla. Mikä energia tästä naisesta virtaakaan vielä ansaituilla eläkepäivinään.

Olkakassista Muumi-pyyhe ja tanssikengät esiin. Takki ja nyssäkkä narikkaan. Sitten oikopäätä tanssisaliin. Pyyhe wanhan lämmitysuunin päälle ja kuuntelemaan ja katsomaan mitä mielenkiintoista Anne oli tälle maantaille jälleen keksinyt. Humpan kolmen vartin oppitunti oli alkamassa. Aluksi kurssinvetäjä halusi tietää mitä me mahdollisesti haluamme oppia humpasta. Anne uteli, kuka mahdollisesti haluaa oppia perinteistä ja kuka kävelyhumppaa. Perinteisen kohdalla meikä heilutti kättä vimmatusti. Joku toinenkin kaiketi osoitti mielenkiintoa perinteistä kohtaan, sillä siitä lähdettiin liikenteeseen.

Tuo perinteisen kohdalla nousi aikamoinen kysymysmerkki siinä kohtaa, kun kävi ilmi valssin neliön olevan hyvä lähtökohta humpan kuviolle. Tuota en nytkään oikein osaa prosessoida. Joka tapaukessa perinneversiolle oli tänä iltana varattu pieni sivuosa. Humpan pääosan sai kävelyhumppa. Jos tähän päivään asti olin pitänyt kävelyhumppaa 100% improvisoituna tanssina, niin tänä iltana tuon käsityksen sai vetää toiletista alas.

Pieniä vaikeuksia oli alussa jopa käsiotteen kanssa. Sain parikseni aika vaativan daamin. Suurin osa miehistä sai onneksi parin itselleen. Askeleet alussa menivät ihan mukiin menevästi. Daami siinä kysya tuhahti, jotta mennäänkö kävellen vai nilkuttaen. Ehdotin kävelemistä, sillä siihen ei tarvitse niin kiinnittää huomiota. Daamin siirto puolelta toiselle ei myöskään tuottanut kummempaa tökkimmistä. Vaikeudet alkoivat siinä kohtaa, missä käännyttään epäsymmetrisesti. Mies ja daami siis eri aikaan. Ei meinaan sitten naurattanut yhtään. Daamikin siinä naama näkkärillä. Askeleiden määrä ja nopeus eivät käynneet käsi kädessä. Tuota sitten harjoiteltiin loppuun asti. Anne ja hänen opetusparinsa siinä myöskin antoivat vinkkejä. Salissa alkoivat valot hämärtyä, kun vielä viimeisiä askeleita harjoiteltiin. Tuota käsiotetta pitää vielä Jäken tanssi-DVD:ltä vakoilla. Se on alussa kaikki kaikessa. Loppu meneekin sitten mitä muistan tuosta.

Orkesteri siinä opetuksen aikana teki äänitestausta ja tuntui jonkin verran häiritsevän ohjeistusta meille. Mitään konkfiltia ei onneksi päässyt syntymään. Tuossa oli jälleen vartin verran aikaa nauttia syötävää ja juotavaa, ennen varsinaisia tansseja. Tehokkaasti väki tuon tilaisuuden käyttikin hyväkseen. Joskus vaan pitäisi nostaa se takamus tuolilta ja kävellä ajoissa daamia hakuun laittamaan. Myöhäistyin nimittäin nolosti humpalta. Erästä daamia ehdin hädin tuskin muutamaa metriä enempää tanssittamaan, kun humpat olivat alkuillasta tanssittu.

Foksia tuli taasen mentyä, jotta varmasti tuli kiintiö täyteen. Tangon kohdalla yhä foksaan, mutta koko ajan sekoitan siihen lisää varsinaista tangoa. Sen minkä varmasti osaan. Taivutukset tulevat varmasti jäädäkseen, kunhan vaan on sitä tilaa missä taivuttaa daamia. Hidasta valssia samaisen daamin kera, kun oli parina ja voisi se huonomminkin varmasti mennä.

On kyse tanssimisesta tai muusta, niin kyllä naisen ulkoinen kauneus tuntuu painavan vaa,assa. Nimittäin paikalla oli jo alkuillasta vaalea, hyvin viehättävän tuntuinen daami, joka varmasti on nuoremman näköinen, mitä voi äkkiä ajatella. Olin hakemassa häntä, mutta kilpajuoksun voitti varttuneempi mies, enkä näe tilanne niin, että siinä pitäisi rintakarvoja röyhistellä. Tilanne ihan ok. Yllätys oli minulle melkoinen, kun kyseinen daami haki minua tanssimaan. Ensimmäinen kerta Seuralassa. Tunnustin heikon valssitaitoni, mutta lähdettiin kuitenkin. Tökkihän se tietty, mutta aika mukavasti saatiin valssit vaellettua. On muuten mennyt joskus heikomminkin. Sambaakin oli illan ohjelmassa. Sitähän en osaa, mutta olin kuullut, että voi mennä humppana, joten..sitten daami hakuun ja sitä rataa.

Kun Hannele & Pojat pitivät taukoa, niin perinteisesti siinä välissä oli jälleen arpajaiset. Tänä iltana Onnetar suosi niitä, jotka olivat myöhään tulleet paikalle. Ei voittoa numerolle 12. Sisko vielä lopuksi patisti meitä laittamaan tanssilajitoiveita kevättä varten. Toivottavasti siten Annen mainiot kurssit jatkuvat. Ne on muuten tällä hetkellä uhan alla. Toivomme parasta tässä.

Illan orkka & solisti olivat jälleen mukavan tanssi-illan luojina. Hoitivat homman mallikkaasti. Siinä viimeiten valssin soidessa meikä pakkasi kamansa ja valmistautui lähtöön. Törmäsin viime kertaiseen kaappausdaamipariin ja utelin mahdollisuutta päästä kirkolle. Sehän passasi heille ja vielä, kun näin Leenan, niin huikkasin hänelle nyt lähteväni. Autossa oli sitten kolme daamia ja prinssi, kuten etupenkillä oleva heitti. Vai prinssi sitä ollaan. Kyllä meikä on kuninkaalista kaukana. Kotimatkalla tuli kuultua uusimmat juorut. Niitä kyllä sitten riitti. Samalla kuulin pakittajia siedettävän hyvin vähän kuntotansseissa. Olivat kuulemma antaneet erään sellaisen kuulla kunniansa. Seuralassa on hyvä porukka ja henki. Pääasia on tanssi. Ei hienostelu. Lopuksi varmistui kyyti huomiseksi.