Mikko                         Ma 06.10.08 Seurala

Tämän viikon kuntotanssit olivat pitkää ns. liipasemalla. Kun vakikuski oli jo aikoja sitten mennyt Seuralaan warttuneempaa väkeä tansseihin ohjastamaan, niin itsellä oli pieni hätä käsillä. Olin jo sunnuntai pistänyt naapuritalossa asuvan herrasmiehen auton pyyhkimen väliin tiedusteluviestin mahdollisuudesta kyydistä Seuralaan. Saadun varman tiedon mukaan kyseinen herra olisi tulossa paikalle.

Töiden jälkeen ehdin kotonakin jotakin pientä haukata. Tällä kertaa tansseissa ei olisi opetusta laisinkaan, joten mitään paniikkipalaa ei töissä tarvinnut syödä.

Kapulaan oli tullut viesti, että kyllä Yrjö sinut Läykkään tuo. Viesti oli lähtöisin Leenalta. Mieleni täytti ihmetys. Olin laittanut lappuun luonnollisesti oman kännynumeron. No Leenan viestiin vastasin kysymällä Yrjön kapulan numeroa ja jäin odottamaan vastausta. Hiekka tiimalasissa oli käymässä vähiin. Olin jo asennoitunut siihen, ettei tänään sitten lähdetä kuntoilemaan tanssin merkeissä.

Vähän jälkeen klo 18 tuli soitto. Leena siinä vakuutti minut kyydistä entiselle rautatieasemataajamaan, kun vaan olisin auton vieressä ennen puolta seitsemää. Onneksi oli kaikki mitä tälle illalle tarvittaan valmiina. Äkkiähän ukosta tanssikelpoisen saa, kun on rutiinia. Varttia yli 18 lähdin pikajalkaa auton viereen seisoskelemaan. Ehdin jo tovin odotella Yrjön tullessa paikalle jättämäni lappu kädessä. Mies kertoi soittaneensa monesti, mutta saaneensa viestin, ettei mainittu numero ole käytössä. Katsoin kirjoittamaani lappua ihmetyksen vallassa ja vakuutin kyseisen numeron toimivuutta.

Moista ongelmaa ei pitkään mietitty, vaan lähdettiin kohti kunnan eteläisintä taajamaa. Matkalla varttunut tanssimies kertoi käyneensä mm. Vojakkalan ja Riutan lavoilla. Uskoni siihen, ettei kotipitäjän lavalle ole yksin menemistä vaan vahvistui. Harmi sinänsä. Pitäisi tuokin lava kokea tanssien, ei koko iltaa ihmetellen mistä tanssiparin nappaa.

Kun matkaa on vaivaiset 14km, niin pikapikaa olimme Läyliäisten keskustassa ja käännös vasempaan. Antero Mertarantaa lainatakseni: Se on siinä..Seurala. Ennen autosta nousemista kysymään mitä olen velkaa kyydistä. Yrjö vaatimattomana miehenä ei suostunut ottamaan rahaa, eikä tarttunut karvitarjoukseeni. Mitäpä siinä voi muuta, kun kiittää nyörästi kyydistä.

Lipunmyynnissä oli Sisko puolisonsa kanssa jälleen tanssijoita vastaanottamassa. Tänä maantaina tarvittiin sitten kolmen henkilön apua, jotta meikä pääsi tanssimaan. Aika vaivan näkivät. Ei voi muuta, kun olla tuosta kiitollinen.

Väkeä oli vielä aika vähän, vaikka kello lähestyi 19. Tanssisali on jo hämärä. Tällä kertaa ei tosiaan ollut opetusta. Anne oli kuitenkin paikalla. Edusti sitä nuorempaa daamistoa tälläkin kertaa.

Kun salissa kuuluivat ensimmäiset valssinsävelet, niin meikä lähti ottamaan selvää onko legentaarinen keltainen Jaffa yhä voimissaan. Olihan se edelleen hyvää juotavaa. Koko iltaa ei ollut tarkoitus puffetin puolella viettää, joten lähtin valssin jälkimainingeissa katsomaan kuka lähtisikään tanssimaan kanssani. Vaihtuvuus kuntotansseissa on ilmeisen vähäinen...ainakin daamien osalta.

Valtaosa tanssitetuista daameista oli tanssitettu jo kahdella edellis kerralla. Yhden kävelyhumppataiturin löysin, mikä oli mukava yllätys kaiken kaikkiaan. Annenkin ehdin hakea yhdelle foksiparille. Tänä iltana paikalla oli toinenkin palstalainen, joten pientä hakukilpailua oli ilmassa :)

Tapio Rannanmaa säesti hanurilla. Rummuissa oli minulle ihan tuntematon immeinen. Samoin tuntemattomaksi jäi illan solisti tummassa liituraitapuvussaan. Joka tapauksessa soittivat juurikin sellaista tanssimusiikkia mitä väki odotti. Taukolevyjen soidessa yllättävän moni vaihtoi tanssin puffetissa jonottamiseen. Jono oli venähtänyt yllättävän pitkäksi. Siitä juomaa nauttiessa juttelin pitkän tovin palstalaisen kanssa. Kaverilla oli ollut aika mäihä, mitä tulee rukkasen saamiseen. Ei voi muuta, kun ihmetellä moista tuuria.

Lopputanssit menivät tutuun tapaan. Taukoa pitäessä ihmettelin mitä vaaleanruskeita pölytahroja housuihin oli tullut. Siinä aikansa, kun tahroja pyyhin kädellä, niin niihin tarttui kahvintuoksu. Ne kahvinpurut leviää kaikesta huolimatta lattialle, vaikka kasa onkin nurkassa. Ilmeisesti myös Kuntotalolla Kouvolassa on sama aine liukasteena?

Tämän maantaiset kuntotanssit olivat jotenkin pliisun oloiset, mutta ihan mukavat kuitenkin. Tekivät varmasti tehtävänsä. Kun viimeiset valssit soivat, niin hain tanssikassini ja menin toilettitiloihin vaihtamaan pitkän aluspaidan. Mukava oli vaihtaa märkä kuivaan. Se flunssan pelko, kun on tällä vuodenajalla vallitseva. Siinä Leenan kanssa lähtöä tehdessä hänen mielitiettynsä yllytti minua nappamaan kuvan Leenasta. Siihen totesin paree kai olla ottamatta kuvaa, ettei tarvi kävellä kirkolle.