Mikko                              Ma 27.10.08 Seurala:

Tällä kertaa ei ollut tanssinopetusta, joten kotiin tullessa oli aikaa yli tunti, kun taasen piti lähteä menemään. Tuossa ajassa ehtii kyllä kunnolla syömään ja laittautumaan. Ei mikään mitätön asia. Nämä alle 20 min h-hetket eivät oikein ole minua. Siitäkin huolimatta, kun olen ainostaan 50% hämäläinen.

Kun ukko oli valmis, niin menin odottamaan kyytiä lähelle, alle 100 m päähän. Myöhäissyksy teki illan pimeäksi ja sade vielä imi sen vähänkin valon, mitä katulamput jne valaisivat. Tuttu daamiparivaljakko porhalsi paikalle hieman jälkeen puoli klo 19.

Jokiniementien varrelta poimittaisiin vielä kolmas kauniimman puolen edustaja matkaan mukaan. Pientä pelkokerrointa aiheutti pimeys ja se seikka, jotta kolmas daami oli hukannut heijastimen ja oli pukeutunut mustaan kolttuun. Onneksi emme ajaneet hänen ylitseen, vaan saimme turvallisesti mukaan. Matkalla epäiltiin Seuralassa olevan tällä kertaa harvempaa. Keli oli niin pimeä ja kostea, jotta osa vakiporukasta olisi taatusti päättänyt jättää tulematta.

Pihalle tullessa autoja oli jo tullut yllättävän paljon. Huono ajokeli ei ennakko-ounasteluista huolimatta ollut jättänyt väkeä kotiin. Osa taisi tietää jotakin hyvää olevan tuloillaan. Tuttuun tapaan tuttu pariskunta oli myymässä lippuja. Nopeat tervehdykset ja sitten kenkien vaihtoon. Loput kamat roikkumaan pl. pyyhe, joka jälleen lennähti vanhan uunin päälle.

Harmonikat laittoivat pelit järjestykseen ja kohta puoleen valssin kaihoisat sävelet kulkeutuivat läsnäolijoiden korviin. Luolassa eräs nimimerkki oli patistanut minua uskaultautumaan valssamaan. Hullua ei pitkään tarvitse yllyttää, joten tuumasin, jotta kai minä nyt jotakin osaan tälläkin saralla. Jotta siitä daamia pokkaamaan. Heti alkuu taasen pahoittelemaan valssin alhaista osaamistasoani.

Siitä lähdettiin sitten etenemään askeleilla ja perusneliöllä. Ihan mukavasti tuntui alku menevän (puhtaasti viejän mielipide). Kun tanssi oli edennyt orkesterikorokkeen vastaiseen nurkkaan, niin mukaan tuli jossakin määrin yllättävä seikka mukaan. Kengänpohjien ja parketin väliin tuli ne pahuksen sumpinporot. Se vähäinen pito oli muisto vain ja koko ajan oli tunne jaloissa olevan laakerikengät. Siinä sai viejä pistää peliin 110%, jotta tanssi kulki ja pitäisi parin pystyssä. Tuo luiston yllättävä lisääntyminen oli itselleni ikävä asia. Ilmeisesti porot leviävät varsin nopeasti pitkän tuolirivistön seinustan viereen, vaikkei hämyissä valossa poroja havaitsekkaan.

Aloitusvalssit saatiin tanssittua kunnialla loppuun asti. Seuraavaksi oli tangon vuoro ja meikä taasen nopeasti daamia hakemaan. Daami oli penkissä, niin myrtsin näköinen, jotta arvelin n 2.5 sek ajan hänen antavan pakit. Onneksi ei näin käynnyt. Tanssin aikana ei ilme muuttunut mihinkään. Välipaussilla, kun pyyhin poroja pohjista, niin daami kysymään kengissä olevan huono luisto. No totesin kenkien luistavan tänään aivan liikaa.

Humpat menivät rutiinomaisesti. Aika pitkälle tuttujen daamien kanssa. Tosin tällä kertaa uusia kasvoja löytyi daamiseinustalta. Sambat samoin kävelyhumpalla. Hidasta valssia en muista tanssineeni koko iltana. Foksissa oli eroa eri daamien kanssa. Toisenkin valssiparin menin. Nyt osasin ottaa liukkauden jo huomioon.

Tänä maantaina soitto sai täyden huomion. Solistia ei ollut, enkä ainakaan itse sitä edes olisi kaivannut. Näin läsnäolijat saivat nauttia Suomen ja pohjoismaiden mestaruuden voittaneen orkesterin hienoista kappaleista. Kaikki perinteiset ja lattarit soitettiin illan mittaan. Soitosta innostuneesta ostin parit harmonikkalevyt.

Lopen Harmonikat autoajelulla-levyyn tykästyin. Levyn aloitusraita on minusta silkkaa sambaa. Myyntipöydällä oli myöskin lista kappaleista mitä soittivat illaan mittaan. Näin esim. tangonystävät osasivat olla lattialla oikeaan aikaan. Toivottavasti muutkin esiintyjät tekisivät niin.

Paikalla oli pariskunta, joka oli ollut mukana kanssani lava-alkeiden peruskurssilla. Todettiin mm- Harrin päässeen valtuustoon. Samalla tuumasin, jotta Harrin voisi vaimoineen pyytää Seuralaan, kun tiedämme miten vähän ovat päässeet tanssimaan. Jotta pitäähän sitä tulla tanssimaan, kun kalliit kurssit on tullu käytyä.

Jälleen levymusiikki täytti kahvion. Pientä ruuhkaa oli havaittavissa. Mitä tulee illan lippu ja kahviarvointoihin, niin kaukaa osasivat Joulupukin numeron kiertää. Illan viimeisen valssiparin lähtiessä lentoon, meikä haki kamansa ja painuin suoraan toilettitiloihin. Olin kovin hyvilläni siitä, kun kipaleet tulevat pareittain. Sain nyhrätä ikuisuuden tanssipaidan nappien kanssa, jotta sain ne viimein auki. Kuiva pitkähiainen päälle ja kiiruusti katsomaan, joko Irma tekisi lähtöä. Siinähän he lippupöydän äärellä jo minua odottivatkin. Kotiin jälleen väsyneenä klo 22.