Siedätyshoitoa tai ehkä paremmin sanottuna pitkäkestoinen rokotus korkeakulttuuria  vastaan on nyt saatu ja vieläpä lähes kokonaan valtion kustannuksella. Kyseessä oli Giacomo Puccinin ooppera Tosca, jonka ensiesitys tapahtui jo vuonna 1900.

Minusta sadan vuoden takaista naivia tarinaa ei ole nykyihmisen helppo ymmärtää ja väkinäinen esittäjien liikehtiminen lavalla tuntui minun sisikunnassani pahalta ellei suorastaan vastenmieliseltä. Mutta musiikki-invalidina olen täysin väärä ihminen sanomaan, ettei keisarilla ole vaatteita. Vaikka Uuden Suomen verkkolehdessä eräs kuuluisa oopperalaulaja vahvasti mainosti oopperaa kokemuksena, niin minulle varmaan enemmän antaisi se, että sitä kuulisi vain radiosta tai levyltä ja saisi tuo muu hoosaus jäädä pois. Tässä on vähän analogiaa sen kanssa, että jos solisti ja tyhjänpäiväinen  rekvisiitta jätetään pois ja musiikki edelleen on tanssittavaa, niin kyseessä silloin on yleensä hyvä tanssimusiikki.