Mikko                      Ma 2.2.09 Seurala:


 

Tälle maantaille oli pakko hommata tanssieväät jo ennen tansseja. Mitään ruokaa en ollut syystä tai toisesta ehtinyt tehdä sunnuntaina. Siispä ennen linja-autoasemaa pikavisiitti Prisman puoleen.

Siispä ostoskoriin parit rib-burgerit. Tuolla arvelin jaksavani loppuvalssihin asti.

En katsonut tarpeelliseksi mennä bugg-kurssille, niin mihinkään ei ollut mikään kiirus. Tuossa vajaassa tunnissa ehtii syödä kunnolla ja laittaa itsensä tiptop. Nykyään on muuten ihan mukava juttu, nämä energiajuomatabletit. Tabu juomalasilliseen vettä ja johan jaksaa humpata tappiin asti.

Kimppapoppookin on tuttu & turvallinen. Sama kööri tarkasti, kun edellisellä kerralla. Kunnan linjuriasemalla sain hetken aikaa kyytiä odotellessa vetää henkeen talven pakkas-säätä. Tanssi-iltojen pukeutuminen on, varsinkin näin talvisin kompromissi ratkaisu. Kun tietää vielä hikoilevansa varsin helposti, niin pitkät kalsarit voi heti unohtaa arsenaalista.

Läyliäisten komein rakennus piirtyi näköaistille siihen tavalliseen aikaan näin maanantaisin. Pihassa oli autoja, mutta jotenkin tuntui näin äkkisältään kulkupelien määrän olevan tavallista vähäisempi.

Ryhmä hyhmä Rämä siirtyi välittömästi sisätiloihin, kun auto oli saatu parkkiin Seuralan eteläsivustalle. Väkeä olikin ennakkoaatteista huolimatta suunnilleen se määrä, mihin täällä on totuttu. Jo autossa oli pienen keskustelun jälkeen kuka maksaisi kuskin sisään. Minun vuoro olisi sitten seuraavalla kerralla. Se oli päätetty ja sana pitää.

Suunnilleen saman suuntaisi järjestysnumeroita on tiketistä löytynyt. 49 oli tämän illan onnen-numero. Taisin siinä lipun oston yhteydessä tuoda tuntemuksen, jotta tänä iltana voisin jotakin ehkä voittaa. Kaikki joutava vaatetus jne narikkaan viimeiselle oksalle. Viinipyyhe kourassa valaistuun tanssitilaan.

Bugg-kurssi oli jo lähes ohi, kun pyyhe lennähti siihen mihin olen pistänyt sen jo monasti. Varma paikka, vaikka samalla tasolla on yleensä 2-3 juomapulloa ja joskus veskakin. Tämän rituaalin jälkeen korkkamaan pullo virvoketta hintaan 2.50€.

Jämäpullon kuskasin siihen pyyhkeen viereen, jottei sillä oli niin yksinäistä. Daamituolit alkoivat täyttymään. Muuten hyvä, mitä nyt valtaosa miehillä. En ollut uskoa silmiäni. Ensimmäistä kertaa käydessäni daamit olivat vähemmistönä.

Ensivalssin alkaessa en lähtenyt heikoille jäille, vaan nopeasti kipaisin hakemassa edellisen kerran ensimmäisen daamin. Ihan niin sujuvasti ei valssi kulkenut viime kertaiseen verraten. Käännökset tökkivät, sillä ajoin yksinkertaisesti liian lähelle pitkän seinustan tuoleja. Yritä siinä nyt tehdä + käännöstä.

Humpalle ehdin vielä daamin pokata, mutta sitten melkein taukolevyihin saakka daamin vähäinen määrä pakotti joko katselemaan muiden tanssimista tai sitten tehdä visiitti puffetin puolelle.

Tangon alkaessa parin etsiminen meni jo lähes epätoivon puolelle. Kolusin koko daamituolit läpi. Olivat typötyhjiä. Sitten hätäinen vilkaisu taukotiloihin tuotti samoin totaalisen vesiperän. En muuta keksinyt, kun äkkiä eteiseen hakemaan Siskoa tanssimaan. Siinä pyörähdellessä en voinnut olla kertomatta vakavaa naisvajetta tänä iltana Seuralan potevan. Samalla otin esille sekahaun toimimattomuuden. Ilmeisesti valmiit parit eivät halua antaa omaansa muiden käyttöön. Vapaiden daamien passiivisuus se jaksaa aina ihmetyttää.

Vaikka alkuillasta oli tuntuma, että nyt kohta olisi lippu tai kahvilipuke hallussa, niin toisin kävi. Ei voittoakaan tälle illalle.

Taukolevyjen aikana tanssipoppoo passivoituu ja yleensä käyvät syömässä ja juomassa jotakin. Itsella ei ollut nyt moiseen varaan, vaan äkkiä pari hakemaan, jotta edes tässä vaiheessa iltaa pääsisi täysipainoisesti tanssimaan. Muutenkin olin siinä tilanteessa, jos mielestäni tunsin tanssilajin menevän edes välttävästi, niin pakko oli tanssia. No hidas valssi meni kohduudella. Selvästi heikommin, kun valssi.

Loppuillasta varttuneempi miesväki oli luultavasti kyllästynyt istumiseen ja poistunut paikalta. Sehän merkitsi automaattisesti parempaa mahkua päästä parketille. Eräs mies istuskeli lähellä ovea. Kertoi tulleensa Järvenpäästä saakka. Toivottavasti ei ollut itse ajanut paikalle. Meinaan oli nauttinut muutakin, kun sitä kuuluisaa kansalaisluottamusta.

Tuttu riksulaisdaami oli joutunut pakoilemaan toilettitiloissa polkan aikana. Hän oli ollut flunssassa, eikä astmaatikkona ollut tänään siitä kunnossa, jotta polkat ja muut nopeat tanhut olisivat olleet hänelle mieluisia.

Hannele Ilmosen poppoo oli kyllä pettymys tänä iltana. Eivät ilmoittaneet seuraavia tanssilajeja etukäteen. Muiden tanssiessa tuli muutaman kerran mieleen minunkin osaavan tätä tanssia, niin silloin vapaat daamit oli jo viety. Vaikka mukana oli Seppo Lankinenkin, niin vaisuksi jäi kokonaisuus.

Meidän ryhmä ei viimeisiä valsseja enään jaksanut tanssia. Itsekkin kävin vaihtamassa kuivan paidan päälle ja jäin odottamaan muita.

Kotona hikisenä, mutta kokonaisuutena tanssi-iltaan kohtuu tyytyväinen.