Mikko La 24.1.09 Ruusulinna:

 

Tänä aamuna testasin onnistuuko sähkökäyttöisellä verkkopintaisella partakoneella saamaan Venukseen verrattavaa ajojälkeä. Ihan siloposkista tanssipoikaa en onnistunut saamaan aikaan, mutta arvelin jäljen olevan kyllin hyvää tansseihin täksi illaksi.

Suunitelma A mukaan edettiin. Siihen tuiki tavalliseen tapaan kello 15.15 Pekolan vuorolla kohti suurkaupunkia. Sää oli poikkeuksellisen talvinen. Pakkasta piisasi mukavasti, lunta samoin.

Matkalla tuli nukuttua tai vaivuttua jonkinlaiseen unenomaiseen olotilaan. Klaukkalan jälkeen vähitellen piristyin ja Mannerheimintiellä olin jo tikkana pystyssä. Musikkiitalon rakennustyöt olivat täydessä vauhdissa. Tuumasin vaan, mihin se uusi tanssipaikka vielä mahtuu, kun koko Makasiinit tuntuivat yhtä suurta rakennustyömaata. Kampin pysäkiltä lompsin Tennispalatsiin katsomaan olisiko mitään mielenkiintoista rainaa ohjelmistossa. Tajuttoman pitkä jono lipputiskille karisti mielestä elokuvan ennen tanssimista. Nykyään Tennarissa on lentoasemilta tuttu jonotusrivi. Kiemurtelee, kun käärme.

Elokuvateatterista Mannerheimintien eteläpuolelle Asematunneliin hankkimaan hiukopalaa. Vaikka kotona oli syöty tukevasti, niin siitä oli pyörähtänyt jo tovi aikaa. Ravintolaan en ajatellut mennä, vaikka lämmin, kauniisti katettu ruoka houkutteli. Ravintolassa on tylsää syödä yksin.

Tutusta tunnelin S-Marketista kassan kautta lähti kymmenen pientä riisipiirakkaa ja iso 750ml tötsä appelsiinijuomaa, sekä tietty pieni pussukka irtomakeisia, joita kauhoin kaupan ällistyttävän laajasta valikoimasta.

En muuta syömispaikkaa keksinyt, kun Kampin, joten takaisin matkustajaterminaalin penkkiin syömään ja lukemaan Sanoma Osakeyhtiön lööppilehteä. Kello oli jo yli kuuden, kun perunapitäjään vievä bussi ajoi laituriin. Tällä kertaa siihen ei ollut kiirettä, joten jatkoin tältä erää viimeisen piirakan mussuttamista ja lopun lehden lukemista.

Kun aikaa oli vielä lähes kaksi tuntia Ruusun kyytiin, niin ajankuluksi päätin tehdä pienen kävelylenkin keskustan alueella. Lunta on Helsingissäkin yllättävän paljon. Yleensä on saannut talsia lähes lumetonta kaupunkia. Jouluvaloja oli vielä Kampin ja Espan alueella. Siniset valot toivat puidenrunkojen muodot hyvin esille pimeää taustaa vasten.

Yllä Mikon ottama kuva. Täällä lisää Marja-Leenan sivuilla.

Ennen Kamppiin palaamista, tein pikavisiitin toistamiseen Tennispalatsiin. En nyt äkkiä muuta paikkaa keksinyt, mistä olisin City-lehden löytänyt. Lehteä palasin lukemaan bussiterminaaliin.

Siinä klo 19.30 maissa lähtölaituri 12 odotuspenkeille alkoi tulla muitakin tanssijoita. Ensin pari varttuneempaa daamia. Sitten nuorempi daami, mitä olen tanssittanut Pavilla ja Kolmilammilla. Olihan vielä toki muitakin.

Ällistyttävän hyvässä aikataulussa Korsisaaren Ruusulinna-bussi tuli laituriin. Kuskina oli hyvin kohtelias Leo niminen virolaismies. Varmistin jo tässä vaiheessa paluukyydin lähtevän klo 0.25. Leo tulisi meidät myöskin Helsinkiin hakemaan. Jo linjuriin tulevien tanssijoiden määrästä osasi päätellä, millainen lukumääräisesti olisi jako Ruusussa. Daameja nousi bussiin liki tuplasti miehiä enemmän.

Leo ei kuhninnut lähdössä, vaan yllättävän nopeasti päästiin tienpäälle. Muutama tanssija tuli kyytiin lähinnä kaupunkialueelta. Matka pääministerin kotikuntaan sujui mutkattomasti. Ruusulinnan parkkipaikan läpi ajaessa, henkilöautot olivat täyttämässä jo takimmaisia paikkoja. Tanssilavan takapihalla oli suuri Finlanders-orkesterin sinisenä hohtava keikkabussi.

Tähän asti bussi on suoltanut tanssiväen ulos muutamman kymmenen metrin päähän ovesta, mutta tällä kertaa bussi kiersi tanssipaikan takaa siihen paikkaa, mistä yleensä ottaa matkustajat kyytiin paluumatkalle. Eräs daami pyysi bussikuskia mukaan tanssimaan, mutta Leo kieltäytyi työkiireisiin vedoten. Kuljettaja toivotti vielä kaikille hyviä tansseja. Osa tanssijoista melkein juoksi sisään lippua ostamaan. Kello oli noin 10 min vaille yhdeksän, kun itse pääsin takimmaisesta luukusta lipun ostamaan. Sheriff oli esittämässä Moskovan valot- nimistä kipaletta. Sekä lippuluukulta, että lipunlunastajilta toivotettiin mukavaa tanssi-iltaa.

Kuvat Jaana Hiltusen & Sheriff -sivuilta

Kommentteja ja vastauksia Ruusulinnan keikalta

Sheriffin kosketinsoittaja Make

Kitaristi Jokke

Narikka oli, kun Turusen pyssy. Viimeisestä loosista sain sentään tavaroille paikan. Pyyhe käteen ja toilettitiloihin viimeistelemään ukkoa. Joo ihan hyvältä näytti. Vielä pinssi paitaan ja ei muuta, kun parketille.

Tanssiväkeä oli lievästi sanottuna paljon ja suoraan sanottuna liikaa. En odottanut mitään ruuhkaa, kun MM-listalla oli ryntäys Satulinnaan. Satulinnan tanssijat olivat kokemuksesta tai muuten vaan tehneet fiksun ratkaisun. Heti alussa päätin jättää väliin kaikki epävarmat tanssilajit toiseen kertaan

Alusta lähtien huomasin foksinkin kanssa olevan vaikeuksia. Ensimmäisen daamin kanssa jalat ottivat yhteen. Ei siinä saatu asiaa korjatuksi mitenkään. Ei hyvä totesin itsekseni. Ei voi mennä foksi näin huonosti. Paria jo ennestään tanssitettua tuli haettua foksille ja heidän kanssa tanssi sujui, kun voideltu.

Parit kävelyhumppaparit tuli tanssittua ja ne olivat ehdottomasti illan parhaat hetket. Siinä daamirivistön ohi mentäessä ei voinnut, kun ihmetellä miten paljon naisia jäi vielä riviin seisomaan ja varsinkin sieltä nuoremmasta päästä. Toivottavasti kaikki daamit pääsivät, edes jossakin vaiheessa iltaa tanssimaan.

Tuo hillitön väkimäärä haittasi mitä suurimmassa määrin oman haun jälkeistä tanssiin lähtemistä. Varsinkin mitä lähempänä salin perää oli daamin saannut käsilleen, niin siellä vaan hakurivit olivat niin lähellä toisiaan. Varsinkin miehet keskittyivät hakemaan sopivaa paria, joten eivät suoneet kunnolla tilaa eteneville tanssijoille. Samalla tuo ahtaus teki hallaa omille askeleille ja rytmin etsimiselle. Tämä eivät jäänneet daameilta huomaamatta.

Pongasin palstalaisen daamirivistön ääripäästä ja siitä oli lyhyt matka riikonkukkosallin, niin ehdotin siellä foksiparin tanssaamista. Pienessä salissa oli mukavan viileää ja ihme kyllä...mukavasti tilaa tanssia. Siinä tanssin pyörteessä huomasin tanssikummini nojailevan. Moikattiin nopeasti, kun palautin daamin rivistöön.

Kun kerta kummi oli löydetty, niin miksen sitten hakisi häntä. Ei muuta, kun takaisin perälle päin. Daamirivistön ilmeet olivat ihan näkemisen arvoiset, kun tepastelin pikkusalin oviaukolle. Katsoivat kai epäuskoisesti, ettei kai tuo mies mitään huipputanssijaa ole parketille pyytämässä. Kummin kanssa oli alussa vaikeuksia, kun ilmoitti, ettei hänen askeleille ole tilaa. No kyllä se kuitenkin pikku hiljaa alkoi sujumaan. Teki vielä parin lopussa taivutuksen, mihin en ollut varautunut. Onneksi pidin kiinni.

Naistentunnilla tehtiin haku buggilla. En osaa, joten ehdotin foksia. Siitäkään ei tullut mitään. Daami olisi halunnut mennä vaihtoaskeleina, mitä en osaa, enkä edes tiedä mitä se on. Eipä ollut iso yllätys, jotta minut jätettiin ensimmäiseen kipaleen jälkeen parketille yksin möllöttämään. Tämä on jo vähän liikaa..lauloivat Jonna tai Erin aikoinaan.

Tanssi-illan lopullinen niitti tuli, kun kappale ole mielestäni iskelmää ja ihmettelin, kun tästä ei tule yhtään mitään nyt. Kappaleiden välissä daamin suulla selvisi lajin olevan hidasta valssia. No eihän siinä muuta voinnut, kun zik-zakkia tanssia. kyllähän se näinkin meni, mitä tanssin jälkeen daamin ilme oli, kun shokissa. Naisentunnin lopussa tuli humpat, enkä saannut paria, niin oli aika ottaa pyyhe kaiteelta ja lähteä valmistelemaan lähtöä.

Jos ilta meni penkin alle tanssillisesti,       

niin musiikin puolesta oli lähes 10. Finlandersin esitykset menivät nappiin. Äänitaso oli kohdallaan. Hienoja tunteita nostattavia lauluja. Helppo on ymmärtää, miksi populaa on tungokseen saakka, kun Finkut ovat lauteilla.

Jaana Hiltusen poppoon osaksi tuli ne pakolliset iskelmät, mutta tuli sieltäkin hyvää musaa. Jaana ei ollut yksin äänessä, vaikka olisin esiintymisvuorossa. Näyttipä laulajatar pääsevän myös tanssimaan illan aikana.

Otin kamani narikasta ja painuin suoraan WC-tiloihin. Keltaneliökassista etsin vaihtopaitaa, minkä olin autuaasti jättänyt kotiin. Tämäkin vielä.

Odottelin bussia ovenpielessä. Eräs tanssitettu daami tuli kysymään, joko on bussi tullut. En usko vielä sen tulleen ja kävin vielä varmuudeksi ulkona tarkastamassa tilanteen. Ei bussia, ei kiirettä.

Lähempänä puolta yhtä osa porukkaa siirtyi ulos. Finkut esittivät vielä hyvin kauniin, hitaan, ihanan nojailukappaleen. Harmi vaan, kun pyyhe oli jo heitetty kassiin. Naistentunnin jälkeen ruuhka alkoi helpottamaan. Väkeä lappasi siihen malliin jo ulos. Vaihtoaskelfoksidaami kysyi bussin aikataulua ja lähti sen jälkeen pitkälle minusta. Olo oli, kun spitaalisella.

Leo oli sanansa mittainen kuski, joka tuli täsmällisesti paikalle. Siinä 7,20€ lippua ostaessa kysyi oliko hyvät tanssit. Vastasin kieltävästi, enkä ajatellut asiaa enempää. Tästä eteenpäin yö voi vaan parantua.

Bussissa mutustelin loput piirakat. Mehua jäi vielä kotiin asti juotavaksi. Metkaa oli huomata, miten halpa tuo kyyti oli myös takaisin Helsinkiin. Eräs hutikassa ollut nuori mies pyrki kyytiin alle 2 km päästä Kampista ja olisi joutunut maksamaan yli 5 €. Yölisä lisäsi kummasti hintaa. Tanssijat pääsivät Kampista 7,20€/suunta.

Viimeisellä pysäkillä ennen Kamppia hyppäsin pirteään pakkasyöhän ja nopsaan kävelin Kasarmikadun kantapaikkaani. Onneksi jonoa ei ollut ovella. Alakerran pubista tilasin La Cidraie:n ja harpoin kiviportaat ylös kohti paikan tanssisalia. Salissa ei tunnettu käsitettä tanssiote tai asento, vaikka ainakin yksi pariskunta tanssi umpiotteessa. Lavabaarista otin Breezeria. Kello kävi kohti viimeistä junaa kohti pohjoista. Vielä ehdin salmarin nauttia pienen veden kera. Sitten jo kiireellä narikkaan. Täällä saa vielä palvelua poken auttaessa takin päälle. En siis ollut siinä tilassa, jotta olisin välttämättä tarvinnut apua tuossa.

Pikaisesti sitten kohti rautatieasemaa. City suorastaan kuhisi elää tähän aikaan. Tietysti alkon voimalla. Kuinkas muuten. Rautatieaseman pohjoispäädyssä mies oli auttamassa naista pystyyn ja katsoin parhaaksi auttaa tuossa. Luulin naisen saanneen punaviiniä kasvoille, mutta olikin ihan jotakin muuta nestettä. Alkoholi on Ok, kun nauttii kohtuudella.

Junassa ennen lähtöä ja matkalla puolisen tusinaa nuoria sällejä suunnitteli halpaa Kaukoidän matkaa. Oli kavereilla suunitelmat. Järvenpään tienoilla nukahdin....en siis sammunut, kunnes päätepysäkillä henkilökunta ilmoitti junan tulleen pääteasemalle. Kiitin herätyksestä ja pökkeröisenä menin taksijonoon. Muutama muukin oli kumijalkaa vaille, mutta autoja ei näkynyt. Tulihan niitä, kun jaksoi odottaa. Annoin muiden rauhassa mennä edellä. Eräskin mies oli niin hutikassa, jotta oli varmasti pikaisen kyydin tarpeessa.

Kotiin perinteisesti klo 4.30

Tanssi-ilta jos mikä oli raaka pettymys. Yhden tähden ja miinuksen arvoiset tanssit.