Humppis

-----johdanto on edellisen raportin kommenteissa

No, sitten lopulta siihen Pesäkallion iltaan:

Tai ensin aamuun. Oli nimittäin vielä pikkuisen pakkasen puolella, kun yhdeksältä lähdin kolmannelle tämän talven Vesijärvi-hiihdolleni. Alkuun paistoi hetken aikaa aurinkokin, tosin selän takaa, mistä myötätuuli siivitti menoa myös. Ihmeen paljon oli jo väkeä liikkeellä. Tiesivät hekin, että ennen puolta päivää menisi vesihiihdoksi. Aurinko siis lakkasi paistamasta, mutta lämpötila kohosi kyllä. Kolmen kilometrin jälkeen alkoi tuulla vastaan, ja sitä jatkuikin sitten loppuun asti vaikka hiintosuunnat vaihtelivat jopa yli 180 astetta. Muutama tuttukin tuli vastaan sen kymmenen kilometrin matkalla, minkä Enonsaaren kierrosta kertyy.

Kotona notkahtelua jatkoin pilvien taas ajoittain haihduttua auringonotolla avoimen parvekkeenoven aukossa (ilman rajoja, kun tänne seitsemänteen kerrokseen ei kenelläkään ole näköaloja).

Olin siis päättänyt pysytellä poissa tanssiväen tieltä, mutta sitten tuli tekstari, jolla minua kyseltiin Pesikselle. Ensin kieltäydyin varauksella, mutta sitten kuitenkin lenkillä käytyäni peruin päätökseni ja ilmoitin sittenkin ilmaantuvani entiselle kotilavalleni, joka nyt taitaa vedellä viimeisiään, kun töväenyhdistys vetäytyy sen ylläpidosta.

Olin kuvitellut joskus syksyllä olleeni viimeksi Pesäkalliolla, mutta jouduin luopumaan käsityksestäni heti parkkialueelle tullessani. Sen reunalla seisova, ennen näkemättä jäänyt, koko viime kesän jo käytössä ollut kesäteatterin katsomorakennelma nimittäin kertoi lahjomattomasti, että vuosihan siitä viimekäynnistä oli jo kulunut.

Koska oli nollakeli, päätin säästää euron ja hiippailin sisäpelivarustuksessa ovelle. Ei se siitä illan aikana sää kylmentynyt kuin pari astetta, joten ei palella tarvinnut pois lähtiessäkään. Lunta kyllä oli satanut reippaanpuoleisesti.

Sisällä oli liiankin lämmintä Lavarien tanssiopetuksen jäljiltä. Yleensä ensivalssien ajan on ollut aika viileätä. Nyt valui hiki silmiin jo sen yhden valssintapaisen jälkeen, jonka kutsujan kanssa tanssin.

Nuttu orkesterikorokkeen reunalle heti, mutta eipä se mitään auttanut. Sisäilman viilenemistä oli havaittavissa vasta lähellä puoliyötä.

Vaikka fysiikan lakien mukaan lämmin ilma nousee ylös, tuli silti tanssituksi ja muutenkin oleskelluksi lähes koko ilta kahviotasanteella. Jostakin syystä ei siellä ollutkaan niin kuuma kuin pääsalissa. Jokusen kappaleparin siellä yläpermannolla sai tanssia ihan soolonakin, useimmiten oli kyllä täyttä sielläkin.

Erästä entisen työtoverini tytärtäkin (samassa talossa kasarmialueella asunut oman tyttäreni luokkatoveri) siellä tyhjälllä lattialla hiukan opastin cha chan perusasioissa. Enhän tuollaista muuten kenellekään lähde tekemään, mutta kuten tuolle perustelinkin, sellaista, jonka on tuntenut jo vaippaikäisestä asti, voinee pitää erikoistapauksena.

Pekkaniskan Poikia en ehtinyt jututtamaan, kunhan alkuvalssin aikana ohi tanssiessa vähän hymyjä vaihdettiin. Mukavastihan se taas musiikkipuoli pojilta hoitui. Tuon tuntui tietävät aika suuri joukko ihmisiä, koskapa tupa täyttyi jopa tukalasti.

Alkuun näytti siltä, ettei taida juuri tanssitettavia tulla, vaikka väkeä muuten kertyi runsaastikin ensimmäisen tunnin aikana. No, viisi vakituisesti vuosien varrella tanssitettua sentään tuli, joten alkuun tuolla jo pääsi. Erään aina silloin tällöin näkemäni, pitkän ja hoikan, tanssillisen oloisen naisen panin merkille, ja päätin jossakin vaiheessa häntä hakea, vaan tuloksettomaksi jäi tuo hanke.

Vasta naistetunnin päätyttyä, 23.15 päätin ruveta tositoimiin asian suhteen. Tangoille yritin hakea, mutta sekunnilla myöhästyin. Niiden jälkeen tulleiden sambojen sen paremmin kuin foksienkaan aikana ei tuota kohdetta näkynyt. En sitten hakenut niillekään ketään, kun ajettelin olla valmiina tilaisuuden tullen. Vasta hitaat valssit toivat etsimäni lopulta esille, mutta käsi kädessä toisen naisen kanssa. Kokeilin kuitenkin, mutta pakit tietysti sain, sillä nuo tanssit oli jo luvattu sille naiskaverille.
Näppärästihän nuo näkyivät tungoksessa etenevä. Toinenkin naispari niitä samoja valsseja siellä myös tanssi.

Aika huolestuttavasti se tuo genre on leviämässä muuallekin kuin vain tietyille tanssilajeille, lavoille ja tiettyjen yhtyeiden iltoihin. Nykyisin näkee naisten tanssivan yhdessä niin tangoja kuin slowareitakin -kaikkea laidasta laitaan. Kohta ei miehiä enää lavoilla tarvitakaan.

No, tuolla ei ainakaan minua näköjään tarvittu, joten vuoden poissaolo ei siis ollut riittävän pitkä. Melko ahkerasti alkuillan haeskelin tuttuja, mutta eivätpä nuo kummemmin asialle syttyneet, kun naistentunti alkoi.

Tuntemattomista vain se sama, joka taannoin Satulinnassa haki minua aulasta pari kertaa peräkkäin, teki taas tuolla.

Kun sitten tuon hidasvalssimissauksen ja sitä seuranneen kolmen vartin tanssimattomuuden jälkeen ei kohdetta eikä muitakaan sellaisia ollut näkyvissä, jotka olisivat olleet halukkaita kanssani tanssimaan, keräsin takkini korokkeelta ja hiihtelin 00.05 Tuhkimona pihalle kaivamaan kärryä kinoksen alta.

Hävettävän vähäiseksi jäi tämän ehkä viimeisen Pesäkalliokäyntini saldo: 12/7.

Tämän illan Aitoo/Finlanders täytyy mennä kokemaan, kun tulin kyydinkin jo luvanneeksi.
Katselenpahan siellä, miten musiikkia tanssiksi tulkitsevat ne, joille siihen on suotu oikeus.