Mikko                28.3.09 Launosten työväentalo:

Seuralan poppoon kanssa tuli puheeksi lauantaitanssit omassa kunnassa. En antanut muun porukan tulon epävarmuuden tuoda epävarmuutta omalle lähdölle. Launosiin halasin tanssimaan, eikä todellakaan ajatellut tälle la-illalle muuta paikkaa. Epävarmuus tulevaisuudesta pakotti väkisinkin valitsemaan matalan budjetin tanssit.

Tuossa ennen tansseja, ajattelin käydä sivakoimassa muutaman kilometrin suksilla. Eräs daami Jyväskylästä on saannut minut suksien päälle monen vuoden jälkeen. Kaikkea se tanssiharrastus saattaa pitkällä juoksulla saada aikaan.

Ennen olin tehnyt hiihtoreissut illalla, jo lämpötilan lähestyessä miinusta. Illalla oli ollut ilo kiitää jäisellä ladunpohjalla järvenjäällä. Nyt oli kelisuhteet aivan toiset. Uutta lunta oli tullut muutaman sentin verran ja lämpötila selvästi plussan puolella.

En tehnyt suksienpohjille yhtikäs mitään tälläkään kertaan. Luotin sujuvaan luistoon. Käveltyäni koulukeskukseen, napsautin Järviset monoihin kiinni ja ei, kun menoksi. Jo ensi työnnöistä lähtien homma tökki pahemman kerran. Vetelin vielä vähän matkaa suksilla, kunnes kurkkasin lautojenpohjiin, miksi ei suksi luistanut. Pohjat olivat liki koko pituudeltaan lumen peitossa. Ei siis ollut onneksi sukuvika, ettei hiihto kulkenut.

Siinä pienessä lumisateessa kävelin Kyyniönmäen vierestä, kohti Loppijärven vanhankirkoin uimarantaa. Valmislatukin oli olemassa, mutta siitä ei tällä luistolla ollut mitään iloa. Ennen kuivalle maalle astumista söin vielä banaanin.

Vanhalta kirkolta kävellessäni kohti kunnan keskustaa, jalat eivät olleet tyytyväisiä siihen, että suksilla oli kävelty. Sen verran kipua tunsin yhden kilometrin matkalla. Vielä pitäisi jaksaa tanssia illalla, näillä samoilla jaloilla. Illasta saattasi tulla aika rankka.

Seuraavaa hiihtokertaa ajatellen pistin parafiinit pohjaan. Näin toimien ei tarvitsisi huutaa havuja ladulle.

Tutussa porukkassa pääsinkin sittenkin mukaan Launosiin. Kaikki muut mukana pl. poppoon ikänestori. Häntä "tuurasi" ex-apteekin talossa asuva rouvashenkilö. Matkaan lähdettiin sen verran varhain, jotta varmasti ehtisimme hyvässä ajoin perille = alkuvalsseille. Kelihän oli vielä hyvinkin talvinen.

Matka taittu taasen mukavasti. Paikallisen pubin pihaan auto parkkiin. Muitakin oli jo tullut. Autoja oli pysäköity ehkä kymmen kunta. Siihen meidän auton viereen parkkeerasi auto, mistä kömpi ulos tuttua väkeä kuntotansseista. Kaksi viejää, mistä toinen on samanlainen hyssykkä, kun meikä, mutta toinen selkeesti karjalanpoikii. Sen verran tekstiä tuli ulos ja pysäköintialueella. Kaveri vielä nappasi kuvia digikameralla minkä ehti. Halusi tallettaa muistoksi tanssipaikkoja.

Paikkahan ei ole minulle mitenkään tuttu, mitä nyt ohi ajettu muutamia satoja kertoja. Täten varttuneempi väki sai toimia oppaina. Ensin koko väki marssi takaovelle, mistä pääsisi narikan kautta tanssisaliin. Ovi kyllä avattiin hetken koputtamisen jälkeen, mutta sisäänpääsy evättiin saman tien. Koko tanssiväen piti kulkea sen pubin kautta, jos mieli laittamaan jalalla koreasti.

Pubissa oli muutama immeinen jo nauttimassa iltaa omalla tavallaan. Heistä ei taitasi olla tanssijoiksi tänä iltana. Tuo harmitti varsinkin naisväen kohdalta.

Liput paikalliseen tanssitaloon oli 10€/zipale. Lippua tosin ei kukaan saannut, vaan leiman käteen. Leima kädessä voisi sitten piipahtaa pubin puolelle, jos haluasi tankata jotakin tujumpaa juomaa.

Narikkatilat olivat hyvät, mitä nyt mitään palvelua siellä oli turha odottaa. Itse sai takin laittaa naulaan. Kun mukana on yleensä kamera, niin sen jättäminen ilman kontrollia huoletti. Tanssikenkien vaihdon jälkeen otin kameran ja viinipyyhkeen ja ei muuta, kun tutustumaan paikan parkettiin ja tilaan silmämääräisesti. Parit kuvat nappasin soittoon valmistautuvasta orkasta.

Kunnan toisen taajaman työväentalon esiintymiskoroke oli jotakin muuta, kun Läykässä. Koroke oli koko salin levyinen ja taustalla oli hienosti maalattu koivumetsä. Tilaa illan orkesteri tarvitsikin, sillä soittajia olisi peräti puolitusinaa paikalla. Tanssialue oli noin kolmanneksen pienempi, kun Seuralassa. Parketti näytti ensi katsomalta oikein hyvältä.

Siinä vilkkaan karjalanpojan katsoimme, mistä aloittaa haku-urakka. Olin odottanut jonkinlaisia hakurivejä syntyväksi, mutta sellaisia ei syntynyt koko illan aikana. Daamit olivat hyvin pitkälle tulleet evästettynä, joten tänään nopeus ja nokkeluus tulisivat olemaan tanssimisen edellytys.

Siihen narikalle vievän käytävän viereen oli tullut pieni pyötä, mistä sai ostaa juomamukin 50 sentillä. Hintapolitiikka seurasi suurten tanssipaikkojen linjausta. Kahvikupin hintaa en edes tiedustellut. Pullanpuoltakin oli saatavilla eri hintaan.

Valssilla ilta alkoi ja paria etsiessänä en lähtenyt järveä pidemmälle kalaan. Meidän pöydästä pokkasin tämän uuden parketille. Valssi ei vieläkään ole pravuurini, mutta suurimmatta tökkimiseltä vältyttiin. Tähän aikaan illasta lattialla oli varsin väljää, joten suurempia väistöliikkeitä ei tarvinnut tehdä. Tanssialusta toimi varsin mukavasti. Olin varannut mukaan vanhemmat kengät, oletuksena niiden toimivan.

Illan tangoparikin oli tuttu. Samasta pöydästä..mistäs muualtakaan. Tangon aikana selvisi, ettei parketti ollut paras mahdollinen koko luistoltaan. Eläkeläiset pelaavat siellä buggia? ja pelialue on hahmotettu maalarinteipillä.

Teippi lienee ollut pinnassa kiinni pitkään, sillä siitä lähti hienoa jauhoa, joka värjäsi kengänpohjat liki valkoiseksi. Illan mittaan kengät ottivat kosketusta housunlahkeisiin, joten lahkeetkin saivat vaaleanvärin pintaansa. Tanssimisen kannalta suurin haitta oli ehdottomasti se, ettei teippipinnalla kenkä luistanut tippakaan.

Tämän huomasi ensin daami ja sitten vasta minä, kun oma kenkä karahti teipille. Illan aikana vastakkaisiin kulmiin ilmeistyi..arvatkaa mitä? Kyllä vaan, sitä pahuksen kahvinporoa. Launosissa porot eivät onneksi levinneet illan kuluessa parketille, vaan pysyivät hallitusti kasoissa.

Kun tutut oli tanssitettu, niin oli aika hakea muita. Kun vapaita daameja oli tolkuttoman vähän, niin mehu/kahvipyödän pitäjät oli suorastaan pakko tanssittaa. Foksikin meni hyvin, vaikkei heillä nyt mitenkään ollut tanssikokemusta. Paikalle oli tullut varsin nuorekas pariskunta. Kun mies poistui pubin puolelle, niin äkkiä vaan tätä goottimasta naista hakemaan. Ulkonäkö oli tanssitaidon suhteen todella pettävä. Eräs illan parhaista tanssitettavista.

Meidän pöytää vastapäätä oli kahden naisen pöytä. Heilan mä en löytänyt Karjalasta-kaveri oli heitä hakenut ja sai pakit. Pistin itse myös rulettipallon pyörimään heidän kohdalla ja sain...pakit myös. Samainen kaveri oli hakenut heitä vielä toisenkin kerran ja samalla lopputuloksella.

Parit mehumukit tuli ostettua illan mittaan. Täällähän alkoi oikeasti tulla kuuma. Uunin päälle heitetty viinipyyhe oli jälleen tarpeen. Uunin edessä istui pari varttuneempaa naista omissa oloissaan. Olivat pistäneet parhaat päälle. Pakkohan oli heitäkin hakea ja toiselle sanoinkin, että olette todella hyvä tanssimaan. Sama päti toiseenkin daamiin.

Illan kuluessa populaa oli tullut sen verran lisää, jotta sai jo katsoa missä meinaa laittaa jaloilla koreasti. Varsinkin humpassa sai pitää jarrun kiinni, paikka paikoin.

Esko Vainion orkka oli kuuleman mukaan paikan kolmas tanssittaja ja paras. Ei siis mikään ihme ruuhkasta lattialla. LaunosPubin eteläpäässä oli hyvät wanhan ajan tanssit. Mitään eksoottista ei soitettu, mutta eipä väki sitä kaivannutkaan. Äänentoistoltaan paikka hakkaa Seuralan ihan miten vaan. Volyymitaso ei ollut korkealla ja hyvin sai puheestakin selvää.

Illan mittaan tuo daamialijäämä alkoi todella nyppiä. Kun kahdessa linnassa alle 100km on tanssit, niin tänne riitti kuntotanssijoita ja muutama muukin daami. Kuuleman mukaan launolaisia ei ollut kymmentä enempää. Sentään eräs kunnan kasvupisteitä, muttei näämmä tanssi-innokkuus ole kasvanut väkimäärän mukaan.

Tuo daamien vähyys ajoi siihen, että kaikki naiset, mitkä poikkesivat paikalla käytiin hakemaan tanssimaan. Ei katsottu siviilisäädyn, eikä tanssitaidon perään , kaikki naiset kelpasivat. Onneksi ne humaltuneet tajusivat pysyä juottolan puolella. Illan kääntyessä yöhön oli jo pakko mennä pyytämään varattuja tanssimaan, toki puolison puoltavalla luvalla.

Kun oma tanssisaldo näytti 2 x valssit, 3 x tangot ja 2 x humpat, niin kellon lähestyessä klo 00.00 neljän hengen kööri poistui paikalta. Tähän kellon aikaan oli valtaosa väestä poistunut, joko pubiin tai lähtenyt paikalta.

Vähikkälän risteyksessä muistin ai niin se mun pyyhe ja karautettiin takaisin. Sali oli jo varsin tyhjä, kun vielä jenkkaa soittivat.

Porukka oli varsin tyytyväinen iltaan. Itse en mitään räjäyttävää kokemusta ollut edes lähtenyt hakemaan. Kunhan nyt halvalla pääsisin tanssimaan ja mukavaan aikaan vielä unille.

Kahden ja puolen tähdet humpat.