Humppis                     Keskiviikko 15.4.2009

Tiistaiset koelenkit jalkapohjan kestävyyden kokeilun vuoksi (4 x 4 km) antoivat jokseenkin tyydyttävän tuloksen, joten Pavin avajaisiin meno alkoi näyttää hyvinkin mahdolliselta. Tarkistin asian vielä keskiviikkona aamulla tallustamalla kauppaan kahden kilometrin päähän ja pistäytymällä iltapäivällä serkun luona kaupungin toisella reunalla (8 km tuli siitä).

Kimppakyytiä ei syntynyt tällä kerralla, joten aurinkoista kevätiltaa sain halkoa ihan isseksein (sitä vanhaa tietä tietysti) tulvajärviä katsellen. Taas jouduin toteamaan saman kuin jo syksyllä tuttuja reittejä ajaessani: kesäkiekoilla on polttoaineenkulutus aavistuksen verran suurempi kuin niillä kirotuilla nastarenkailla. Outoa?

Melkein täydelle Pavin parkkikselle saavuin varttia vailla ja pitkän parijonon hitaammin etenevään puolikkaaseen asetuin (mr Murphy se aina...). No, ajoissa ehdin narikan kautta ensivalsseja varten akvaarioon, mistä nappasin erään F1:n ohjailtavakseni.

Jonot olivat lippuluukullia vielä venyneet, joten varsinaisen Paville päätymisen syyn ilmaantuminen vei aikansa. Ehdin siinä jo HOT:n keltanokkien lava-exkursion naispuolista ohjastajaakin tanssittamaan ennen kohteen saapumista.

Hiipimällä edetyillä rumbilla paikattiin puolentoista kuukauden aukkoa, joka oli päässyt syntymään yhdessä tanssimiseemme. Aika vähiin se paikkuu nytkin sitten jäi, sillä sovittu tietyn päivitetyn CD:n luovuttaminen ei kuitenkaan onnistunut, kun neito katosi jo varhain keväisen illan syleilyyn.

Pääsin sentään naistentunnilla vielä hakemakseen sieltä häpeänurkastani PNP:n kajarien takaa.

Pari muuta tuttua ja myös kaksi melkein tuntematonta sieltä vaarin kävi koukkaamassa. Paikka olikin nyt aika lailla eristyksissä siksikin, että sen puoleista liukuovea ei saanut pitää avoinna. Akvaarion ikkunat kuulemma olisivat huurtuneet.

Kaksi tuttua vielä nappasi minut palautuksista, mutta vähiin silti jäi naistenhaulla tanssiminen. Itsekään en kovin ahkeroinut, sillä fiilikseen en päässyt oikeastaan koko iltana kuin vain aivan hetkittäin.

Erään jokseenkin vuoden tauon jälken aulassa kohtaamani ja sitten lopulta kiinnikin saamani kanssa tanssitut kahdeksan kappaletta sentään toivat toivottua tunnelmaa. Kymmenkunta vuotta sitä yhteistä tanssihistoriaa on ehtinyt kertyä kanssaan.

Kertynyt on myös jälkipolvea, sillä kuulin lapsenlapsia peräti kolme tällä vallan mahdottoman nuorella ja viehättävällä vauhtimummolla jo olevan. Ensimmäisestä ainoastaan olin saanut tiedon aiemmin (kolme vuotta sitten).

PNP:n musiikista ei muuta uutta löytynyt kuin ne salsat, joista Matti olikin joskus kuukausi sitten soittaessaan mielipidettäni kysynyt. Suosittelin, sillä yhä enemmän salsaa sekä opitaan että myös lavoilla tanssitaan. MMo:n, Finkkujen ja Sinitaivaan lisäksi muutama muukin yhtye on asian jo aiemmin ottanut ohjelmistossaan huomioon.

Väliaikalevyistä löysin kaksi sellaista, joita en muista ennen kuulleeni. Pavilla käyntini ovatkin olleet viime vuosina sen verran vähissä, ettei siitäkään puolesta paljon ole tallentunut.

Tungos leimasi tansseja suurimman osan iltaa, mikä avajaisissa on tuttua jokseenkin kaikkialta. Ensimmäisen ja viimeisen puolituntisen ajan vain oli riittävästi tilaa. Kahviostakaan ei meinannut tarjottimelle tilaa löytyä.

Ihan siellä illan lopussa alkoivat sitten ne paukutkin loppua, joten tilasta ei paljonkaan iloa enää ollut.

Viimeiset buggit/fuskut Kukkiksen kanssa autiossa salissa ja sitten pois 00.01.

Rikollisen heikko saldo syntyi: 16/6.

Kotona olin vasta jonkin verran yhden jälkeen, kun sitä vanhaa tietä ajelin tällä kerralla myös takaisin päin.