Argentiinan sotilasdiktatuurin jälkeinen presidentti Raul Alfonsin kuoli noin kaksi viikkoa sitten 82 vuoden ikäisenä. Argentiinassa vallitsi sotilasdiktatuuri 24.3.1976 – 10.12.1983 välisen ajan. Tämä sortokausi on  osa Chilen diktaattorin Augusto Pinochetin johtamaa salaista koko Etelä-Amerikkaa koskevaa operaatio Condor’a.

Sotilasdiktatuurin aikana tango eikä myöskään muukaan kulttuuritoiminta voinut hyvin. Kaikki julkiset tilaisuudet olivat salaisen poliisin jatkuvan tarkkailun alla ja herkästi sen agentit kolkuttivat ovelle, jos oli osallistunut johonkin aivan asialliseen tilaisuuteenkin. Kansa siis pysyi kotona varmuuden vuoksi. Esimerkiksi häihin piti hakea viranomaislupa. Arvata saattoi, että jossakin lähellä myös juntan agentit luurasivat. Monet tangon taitajat pakenivat vapaaehtoisesti maasta ja se lienee yksi syy, miksi muualla maailmassa pienehkö tangobuumi oli havaittavissa.

Sortokauden jälkeen tango saavutti hieman suosiota laantuakseen vuosituhannen vaihteessa uudelleen. Syynä on raha tai paremmin ehkä globalisaatio. Juntan aikainen tanssimattomuus näkyi jälkikasvussa. Tuli muutaman vuoden aukko, johon kaupalliset globaalipopparit iskivät omilla tuotteillaan kuten rockilla. Kuvaavaa on, että nykyisin Buenos Airesin noin sadasta radiokanavasta vain yksi soittaa tangoa.

Sotilasdiktatuuri lukuina:
2818 päivää kesti
30 000 henkilöä kidnapattiin laittomasti sortokauden aikana, suurin osa katosi lopullisesti
500 vauvaa varastettiin äideiltään, osa syntyi salaisissa vankiloissa
100 vauvaa sijoitettiin uudelleen ja alkuperäinen henkilöllisyys häivytettiin
500 salaista pidätyskeskusta oli toiminnassa diktatuurin aikana, suurin merisotakoulussa
5000 vankia ’käsiteltiin’ merisotakoulussa
46 000 miljoonaa dollaria kasvoivat valtion velat em. aikana (ulkomaisia $6,3 mrd)
517 prosenttia oli inflaatio vuosien 1976-83 välisenä aikana
14 000 lähetettiin Falklandin (Malvinas) saarille 1982 valloittamaan niitä
694 sotilas kaatui Falklandin sodassa Englantia vastaan

~ K ~

Mutta silti olen  edelleenkin vakuuttunut siitä, ettei soittolistoista ole meilläkään vielä päästy eroon radiokanavilla ja että lattarit (erityisesti salsa) tekevät tuloaan, vaikka harva orkesteri uskaltaa tunnustaa, ettei osaa niitä soittaa.