Clintonin demokraattisen hallinnon unelma oli, että keskiluokan amerikkalaisen tuli asua omakotitalossa, ajaa korkeintaan kaksi vuotta vanhalla isoruokaisella maasturilla, pitää lapset huippuyliopistossa ja käydä vähintään kerran vuodessa Karibialla lillumassa viikon pari kerralla. Homman toteuttamiseksi GM:n autotehtaan hihnatyöläinen N.N. sai valtion sponsoroiman lainatakuun, joka mahdollisti nollasäästöisen  150 000 $:n omakotitalon oston.

Kun omakotitaloille tuli kysyntää, niin ei aikaakaan, kun NN:n talon arvo olikin 250 000 $, jolloin pankki tarjosi satasen edestä kulutusluottoa. N.N. potkaisi vanhat huonekalut pellolle, vaihtoi auton, antoi yliopistopajalle lisää taskurahaa ja varasi Carneval Cruiselta risteilyn ulkoparvekkeella. N.N:n tapauksia oli USA:ssa miljoonia ja taas miljoonia.

Vauhti kiihtyi ja presidentiksi ehti tulla uusi tullimies eli republikaani, joka enemmänkin lisäsi vettä myllyyn. Sai aikaiseksi pari sotaakin, jotta teollisuus ja myös työllisyys sai lisää piristysruisketta. Öljynjalostusteollisuuden pelasti Katriina-myrsky saaden öljytynnyrin jalostushinnan nousemaan 2 $:sta 15 $:iin. Maksumiehenä oli tietenkin koko maailmantalous.

Pankkiirit USA:ssa huomasivat, että nousu on liian kova, pohja pettää. Piti niputtaa asuntolainat suuriksi kokonaisuuksiksi ja myydä ne äkkiä ulos.  Eurooppa ja muu maailma ei ahneuksissaan huomannut mitään, vaan osti hullun lailla lainapapereita jenkeiltä ja kuvitteli rikastuvansa ikuisesti samaa tahtia kuin, miltä jenkit olivat saaneet homman näyttämään.

Nyt maailma on herännyt kasakan nauruun.  Suprime on kirosana.  Jenkit onnistuivat taas kerran maksattamaan juhlansa muilla. Eurooppa yrittää salata möhläyksensä. Varsinkin Saksan ja Sveitsin suurpankeilla on paljon asioita, joista ei haluta puhua sanaakaan. EU:ssa puhutaan pankkien kohdalla avoimuudesta ja erilaisista testauksista. Sanat ovat eri asia, mitä tullaan tekemään. Merkel ei koskaan suostu, että Saksan pankkeja pääsevät nuuskimaan ja testaamaan ulkopuoliset tarkastajat. Saksa vesittää tällaiset yritykset Englannin ja Ranskan hiljaisella myötävaikutuksella.

Hyvänä esimerkkinä vedätyksestä ovat Obaman hallinnon lanseeraamat positiiviset signaalit, joiden avulla valtion lainapapereiden arvoa yritetään kynsin hampain pitää edes jossakin arvossa konkurssin välttämiseksi. Kiina on alkanut purkamaan näiden lainapaperien vuortaan ja ostaa saamilla rahoillaan värimetalleja (kupari, nikkeli jne.). Tämä osaltaan tuottaa em. positiivisia signaaleita. Joka tapauksessa ilmassa on monensuuntaista vedätyksen makua. Saapi nähdä kenen pokka pitää seuraavat pari vuotta ja leikkaavatko rahapainokoneiden laakerit tällä välin kiinni ylikuumenemisen vuoksi.