Kun tuo pyörällä itään ja junalla etelään - matkustusmuoto tuntui toimivan vallan mainiosti, niin ei ollut mitään syytä heittää moista romukoppaan. Kun työnantaja puolelta ei kuulunut mitään noottia viimekertainen sähläämisen vuoksi, niin uutta tanssireissua peliin. Tällä kertaa ei maarun pohjaan puputettu täyteen, ennen reissuun lähtöä. Eikä matkaan otettu mukaan tällä kertaa erillistä juomapulloa.
Mitään ihmeellisiä valmisteluja reissu ei kaivannut. Aamulla hieman normaalia tukevampi aamupala. Kunnon puuroannos ja sitä rataa.
Hieman ennen lähtöä läheiseen markettiin ostamaan reissusyötävää. Nyt hinta ratkaisi ostokset. 30% alehintainen makkarapaketti ja grillisalaatti saisivat kelvata välietapin evääksi.
Ennen pyörän selkään siirtymistä, oli syytä juoda nestettä todella reilusti. Tässä tapauksessa siis vettä, eikä todellakaan mitään humalaa tuottavaa.
Ilma oli pilvipoutaiainen. Lämmöt samaa tasoa, kun Ruusuun päin polkiessa. Vaikka sisäinen kuorma oli kevyempi, kun viime reissun, niin mies ei saannut pyörään lentävää kulkua. Aikani poljin ja puhisin, niin kyllä alu-runkoinen Amerikan ihme toi miehen jälleen tutulle portille.
Viime kertainen pyöräparkki oli sen verran riski, jotta tällä kertaa jätin filetsun metallilaatikkoa vasten nojaamaan.
Hälysysteemien kanssa ei tullut rävellettyä...tällä kertaa, joten syömiset sun muut tarvittavat toimenpiteet voitiin suorittaa kaikessa rauhassa. Osan salaattia jätin syömättä, joten yöllä olisi rehut valmiina pöydässä.
Ennen asemalle menoa pikavisiitti Riihimäen suureen upeaan Atomin-kauppakeskukseen. Prisman levyosastolla tutkin kahden levyn yhteispakkauksia. Anne Mattilan levyt olisivat lähteneet 10€. Muuten kiva paketti, mutta toinen niistä levyistä oli jo minulla. Juomapuolelta mukaan vielä energiajuomaa, ettei ala kesken tanssien pilkityttämään.
Junalla kohti Tikkurilaa. Matkalla oli mukana varsin piristävä pariskunta tyttärensä kanssa. Vaimo puhui venäjää. Mies vaimolleen englantia ja tyttärelle suomea. Kansanvälistä meininkiä perheessä.
Tikkurilassa oli yllättävän lämmintä, vaikka oltiin lähes rannikkokaupungissa. Kello oli hieman yli 18, kun lähdin kävelemään kohti Tikkurilan urheiluhallia. Olen tuossa talvella lainannut tutulta Asiakirjan ja kun aikaa oli, niin päätin palauttaa sen ennen tansseja.
Olin päässyt lähes ulko-ovelle asti, kun tuttu daami tuli autolla vastaan. Kysyi,jotta Paville ja vastasin joo. Hyppäsin autoon ja viskasin kirjan takapenkin lastenistuimelle. Ei tarvinnut sitten kävellä tai mennä onnikalla tanssipaikalle. Kaunottarella oli aivan hillitön kiire klo 19 alkaviin argentiinalaisen tangon treeneihin. Itseä ei tuo arkkutango treenimielessä kiinnostanut, mutta pääsisi nyt ainakin näkemään miten latinotango eroaa siitä tangosta, mitä yleensä tanssipaikoissa veivataan.
Pääkaupunkiseudun kesälavan parkkipaikka ei ollut sitten viime kesän muuttunut miksikään. Kaikki oli, kuten viime suvenakin kohdallaan. Saatiin auto aika lähelle lippuluukkua parkkiin.
Lippupisteessä kaivelin lompakosta täyteen leimatun tanssipassin. Tietysti mies antaa aina naisen mennä hänen edellään. Jostakin syystä, tämä salaperäinen nainen maksoi kaksi henkilöä sisään. Tuumasin, jotta maksoiko miehensä myös, joka myöhemmin liittyisi hänen seuraansa. Pienellä viiveellä hiffasin minut maksaneen tansseihin. Kiitin kauniista eleestä ja hitaasti pudistelin päätäni.
Eteisaulassa tiemme erosivat. Meikä painu suoraan toilettihuoneeseen tekemään viime silauksen, karvat kuntoon ja tätä rataa. Roippeet tämän jälkeen narikkaan ja kuluttamaan aikaa ennen varsinaisia tansseja.
Kahvion puolella aikani istuin ja katsoin telkkaria. Aikani katsoin ja kyllästyin. Välillä ihmettelin meneillään olevaa kurssia. Aikamoista vetkusta ja kääntelyä oli. Aika hulppea ero tavistangoon. Ennen tanssien alkua ehdin lukea liki kokonaan uusimman Tanssiviihde-lehden. Sähköisen version lukeminen oli tökkinyt netissä, joten ihan mukava oli selailla tätä perinteistä versiota.
Väki oli mukavasti lisääntynyt hieman ennen tanssien alkua. Tuttuja muutama kasvoja osa ihan uppo-outoja. Kun Federal Bureau of Investigation Beat valloitti äänitilan valssilla, niin meikä lähti kohti parkettia, mutta sitten jämähdin portaille. Tanssimieheen oli iskenyt aivan kauhia valssikammo. Kynnys hakea daami valssille oli aivan hillittömän korkea. Ei siinä voinut muuta, kun katsella muiden tanssimista.
Onneksi tuo oli vain tanssilajikohtainen kammo, muuten loppuilta olisi mennyt muiden tanssimista ihailessa. Aika nopeasti kävi selväksi, ettei daameja ole paikalla niin paljon, kun olen perjantaisin tottunut näkemään. Varsinainen hakurivi oli yllättävän lyhyt ja varttuneempia daameja suorastaan olematon määrä. Pitkä penkkirivi melkein huusi tyhjyyttä.
Hakurivistä kävin muutaman vietävän pokkaamassa. Tietysti läheltä pitkää penkkiriviä. Akvaariopään jätin suosiolla muille miehille. Konkarimiehet pelasivat iltansa varman päälle, eivätkä juurikaan hakeneet daameja pitkältä penkiltä.
Tämähän kävi meikämannelle vallan loistavasti, sillä pitkällä seinällä istui ruusu, mikä vain odottaa poimijaansa. Ensimmäinen foksi hänen kanssa oli vielä tuntuman hakemista tanssiin. Tämä söpö, ujonpuoleinen nainen kertoi olleensa tanssikurssilla ja halusi päästä tanssimaan varsinaiselle tanssilavalle.
Olen aina kokenyt hieman hankalaksi lähteä tanssivaan, kun olen tehnyt hakuni varsinaisesta daamirivistöstä. Siitä, kun lähtee vielä muiden tehdessä hakua, niin tanssiin lähtö tökkii. Siinä vaan miettiin olemmeko me tiellä vai ne, jotka vielä hakevat paria. Toinen hankalaksi koettu paikka on kahvion puoleinen pitkäsivu. Siellä, jos missä tulee niitä kontakteja muihin pareihin. Kun keskusta on härdellitanssijoille varattu, niin eteneville se tila on joskus yllättävän kapea. Muuten siellä on kyllä tilaa edetä.
Kuumahan tuossa tanssissa aina tuppaa tulemaan. Ovat limu/vissypullon hintaa nostaneet tasarahaan. Nyt ei voi jättää kätevästi tippiä kahviontytöille. Tuoremehulasi on edelleen se euro, kuten viime kesänäkin.
Vaikka valssi oli jänistetty, niin hidasta kyllä halusin tanssi .. sitä simppeliä versiota. Jostakin syystä ujo, viehättävä daami oli saannut istua pitkän ajan, niin poimin hänet mukaan ja pääsalissa olleen tungoksen vuoksi, menimme suorinta tietä Akvaarion puolella. Sahalaitakuviolla edettiin muiden mukana, tietysti seiniä hipoen. Tiettävästi emme pilanneet kenenkään tanssi-iltaa, joten jälkimmäinen kappale samassa tilassa ja samalla kuviolla.
Jos Tanssikeskuksen väliaikalevyt olivat tuntuneet tanssittavilta, niin Honkanummentiellä levymusikkkia voisi kuva sanoilla outoa ja ei niin mukaansa tempaavaksi. Kuten luultavasti kaikissa paikoissa, jotka soittavat tanssimusiikia levyltä, on niiden aikaan parketilla hyvin tilaa. Tanssiväki haluaa tanssia elävän musiikin tahdissa.
Jos ilta tähän saakka oli ollut mukava, niin naistentunnin aikana tanssifiilis liki romahti. Tunti alkoi levymusiikilla. Muiden mukana vaan keskilattialle ja vähitellen lähemmäs daamirivistöä. Mitään ei tapahdu. Kun hakuprosessi on päättynyt, niin penkeille jää reilusti tusinan verran naisia istumaan. Vaikka en saannut paria, niin ei tule edes mieleen kääntää asetelmaa miestenhakuvuoroksi. Turhan monta kertaa sai mieli myrtsinä palata takaisin portaille. Oli muuten sitten tajuttoman pitkä naistentunti.
Näin huonoa naistenhakua ei ole kohdalle sattunut liki kahteen vuoteen. Ensimmäisenä tanssivuotena sai olla tyytyväinen, jos edes kerran haku osui omalle kohdalle, mutta nälkähän kasvaa kokemuksen kautta.
Ihan nollatulos ei onneksi ollut tunnin saldo. Humpalle lähtenyt daami, haki sitten onneksi samballe. Kertoi, ettei osaa ja en minäkään mennyt retostelemaan taidoillani. Ihan perusalkeilla menimme. Daamin keskittyminen oli kyllä tipotiessään, kun koko ajan katsoi, miten muut tanssivat sambaa ja sanoi: Kato tätä voi noinkin mennä. Olihan daami ja samba, mitä ei äkkiä unohda. Valonpilkahdus, niin synkällä naistentunnilla.
Kun valta vaihtui miehille, niin loppuilta olikin sitten verranollinen alkuiltaan. Onneksi FBI Beat ei soittanut humppaa naistentunnilla. Olin jo suunitellut kenen kanssa illan toisen humppaparin menisin. Vielä oli tämä tummiin pukeutunut daami paikalle ja suunitelma toteutukseen. Ennen tanssiinlähtöä kehotin häntä jättämään veskansa naulakkoon, mutta kieltäytyi, vedoten siellä olevan hänen matkarahansa. Ei siinä kyllä sitten mitään jarruteltu ja onneksi mitään ei sattunut.
Illan orkka heitti ihan mukavia settejä. Ei mitään, mikä nostattaisi heidät Sinitaivaan tai PNP tasolle, mutta kunnon tanssimusiikkia kylläkin. Kun kyseessä oli levyjulkistamistanssit, niin totta ihmeessä sitä uutta lättyä oli paikan päällä myytävänä. Itseä tuo 20€ hinta hirvitti sen verran, etten levyä ostanut levykaappiini. Toivottavasti hinnalla on täysi kate eli levyltä löytyy muutakin, kun iskelmää.
Liki loppuun asti tuli 2009 ensimmäisissä kesätansseissa viihdyttyä. Klo 00.55 junaan tähtäsin, joten siitä hieman ennen puolta yötä oli aika kerätä pyyhe talteen ja narikan jälkeen vaihtaa kuivaa päälle.
Tikkurilan aseman vierestä ostin vielä pullon keltaista Jaffaa. 2€/pullo. Asemalla oli yllättävän paljon teinejä paikalla. Olisin odottanut yötyöläisiä odottamassa junaa, mutta heitä ei kyllä näkynyt.
Työpaikalla loppusalaatti naamariin, limupullo pullotelineeseen kolisemaan ja tienpäälle. Onneksi pyörä oli saannut olla kaikessa rauhassa. Onneksi tontti oli tänä yönä huligaani/varasvapaa.
Pupujusseja näkyi yllättävän paljon kaupunkialueella. Onneksi pyörässä on valot, joten päälleajamisvaaraa ei ollut. Matkaa ei onneksi tarvinnut yksin taittaa, täysikuu se möllötti, liki kirkkaalta taivaalta.
Pavilla oli ollut kuvausryhmä, jo tangokurssin aikana ja oletin kaiken liittyvän illan orkesterin uuteen levyyn. Oletus meni aika hutiin, sillä seuraavana päivänä omaa lärviä joutui katsomaan YleArenaalta. Kuvaaja olisi saannut minun puolestani kuvata sitä Akvaarionporukkaa tai koko kuvaus-sessio järjestää viikkoa aikaisemmin eli Pavin avajaisissa. Avajaiset olisivat olleet parempaa mainosta tanssiharrasteelle.
Illan saldo pari tähteä.
Kommentit